Sotkamon Juholankylän asutushistoriaa

Artikkelikuvassa Juholankylää Kuikkalammen yli katsottuna.

Sotkamon Juholankylä sijaitsee Sotkamosta muutaman kilometrin verran itään Sotkamojärven ja Pieni-Kiimasen välisellä alueella, ainakin noin suurinpiirtein. Juholankylä on tunnettu vehreistä peltomaisemista. Nuo laajat peltomaisemat kertonevat siitä, että alue on ollut viljeltynä pitkään. Juholankylän alue on varmaankin ollut erittäin houkutteleva asuinpaikka jo silloin satoja vuosia sitten, kun Sotkamon ensimmäiset pysyvät asukkaat Savosta saapastelivat seudulle leveämmän leivän perässä. Tai oikeammin heidät osittain lahjottiin, osittain kiristettiin muuttamaan Sotkamon korpiin. Savossa asutus oli käynyt osin jo tiheäksi mutta suurempi syy tähän pakkoasutukseen oli levottoman rajaseudun asuttaminen levottomuuksien loppumisen toivossa tai näin ainakin lienee Olavinlinnan Iso Herra Gustaf Fincke ajatellut moisen ukaasin antaessaan. Noh, ihan sitä pakkoasutuksella ei saatu aikaan, vaan molemminpuoliset (länsirannikon suomalaiset ja Vienan karjalaiset, jotkut epäilevät kyseessä olleen ennemminkin pohjois-karjalaiset) ryöstö- ja hävitysretket jatkuivat tuhoten useampaankin kertaan uudisasukkaiden vaivalla rakentamat asumukset ja tappaen jopa kokonaisten kylien asukkaat. Tämä pakkoasutus tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 1552 ja silloin Kainuun korpiin saapui 140 talonpoikaa. Sodat ja levottomuudet karkottivat tai tappoivat suurimman osan näistä uskaliaista.

Uusi asutusaalto alkoi ns. ”viisikolmatta” kestäneen sodan jälkeen 1500- luvun viimeisinä vuosina ja 1600- luvun alussa. Jälleen kerran tarjottiin keppiä ja porkkanaa. Porkkanana keveämpi verotus ja mahdollisuus välttyä väenotolta eli sotapalvelukselta. Sotkamon vesistöinen alue oli savolaisten asutusaaltoon saakka ollut pääsääntöisesti pohjois-pohjanmaalaisten nautinta-aluetta eli Liminkalaiset talonpojat kulkivat kalalla ja metsällä ainakin Oulujärven alueella, oletettavasti Sotkamossa saakka. Sotkamon seudulla on toki ollut ainakin väliaikaista asutusta jo huimasti ennen tuota, onhan seudulta löytynyt tuhansia vuosia vanhoja esineitä, Juholankylän alueeltakin kourutaltta. Pieni-Kiimasen rannoilla on jo muinoin ollut suojaisia lepopaikkoja noille kalastajille ja metsästäjille.

Ylisotkamon Laatikkala on nykyisin Juholankylänä tunnetun kylän ehkä jopa vanhin talo. Varhaisimmat kirjalliset todisteet Laatikkalasta löytyvät jo 1620- luvun lopun verokirjoista. Tämä varhainen Laatikkala ei kuitenkaan ole sama kuin nykyinen Laatikkala, vaan vanhan Laatikkalan alueella sijaitsevat nykyisin Keskitalon, Uudentalon ja Komulan tilat. Nykyisin Juholankylän Laatikkalana tunnetun talon nimi oli Kärnälä isojakoon saakka, mutta ensimmäinen nimi lienee ollut Sotkamonperä[i]. Vanha Laatikkalan tila syntyi kun silloinen Kaitainsalmen kantatila Kimaskaitan (Kimaskeio, Kiimassalmi) Pienola jaettiin 1600- luvun alussa Ärväälän ja Laatikkalan taloiksi.[ii]

Pienola oli Kaitansalmen ympäristössä ensimmäisiä asuttuja paikkoja 1500- luvulla ja mahtava kooltaan. Talon löytää vanhoista kartoista kuten esimerkiksi Claes Claessonin Kainuun kartasta vuodelta 1650 (Kajaaniporin lääninkartta). Ärväälästä erotettiin Sirviölä, josta taas myöhemmin erotettiin Pelkolanmäki (nyk.Pelkola). 1931 Sirviölän tilasta erotettiin Tapiolan talo. Pelkolasta taas on erotettu eteläpuolella sijaitseva Koivikon talo[iii].

Palataan kuitenkin vanhan Laatikkalan historiaan ja sinne 1600- luvun alkupuoliskolle. Vuoden 1605 manttaaliluettelossa Sotkamon alueen kylinä mainitaan Sotkamonkylä, Jormas, Nuasjärvi ja Katerma. Katerman kylästä suurin osa sijaitsee nykyisen Kuhmon alueella. Nykyisen Sumsankylän talot kuuluivat tuolloin Katerman kylään. Tuossa 1605 manttaaliluettelossa Sotkamonkylän isäntinä luetellaan 18 nimeä. Heidän tarkkoja asuinpaikkojaan on mahdotonta selvittää. Joidenkin osalta oletetaan sukujen säilyneen samoilla asuinsijoilla kunnes lähteissä aletaan käyttää talonnimiä ja silloin asuinpaikan hahmottaminen on varmemmalla pohjalla.

Vuoden 1616 kymmenysluettelossa mainitaan jo aiemmassa kirjassa olleiden kylien lisäksi myös Vitsamo eli Vihtamo. Tämä arvokas lisäys on mahdollistanut sen, että kaksi aikaisemmassa kirjassa mainittua isäntää ovat saaneet hieman tarkemman asuinpaikan eli Sven Sirviö ja Olof Korhonen mainitaan nyt Vihtamon kylän isäntinä. Heidän lisäkseen Vihtamon kymmenysluetteloon on merkitty Pehr Pesonen ja Olof Pohjalainen. Ensimmäinen Laatikainen ilmestyy kirjoihin juuri tuohon aikaan: Mårten Laatikka ja hänet on merkitty Sotkamonkylään. Vuoden 1633 maakirjassa mainitaan samainen Mårten 1/4 manttaalin talon isäntänä. Vuoden 1655 maakirjassa Sotkamonkylä onkin jo jaettu Alasotkamon ja Yläsotkamon kyliin. Ylisotkamon kylää asuttaa 16 isäntää ja yksi näistä on Lars Laatikainen. Sitä onko Lars aiemmin mainitun Mårtenin poika, ei pystytä lähteistä varmistamaan. Asuiko jo Mårten Juholankylän alueella vai asuiko siellä vasta Lars, ei pystytä myöskään aukottomasti varmistamaan. Lars Laatikaisen tila Ylisotkamossa on 1/2 manttaalin suuruinen, tila oli siis suurempi kuin Mårtenin tila tai tilan tuotantokyky oli verotuksessa arvioitu uudelleen, kuten 1600- luvulla vielä tehtiin.

Vuoden 1662 maakirjassa Ylisotkamon kylässä mainitaan 22 isäntää, yhtenä heistä Lars Laatikainen. Luetteloon on ilmestynyt myös Erik Laatikainen mutta hänen kohdalleen ei ole merkitty manttaalilukua. Hän ei siis ole maksanut veroa siksi, että kyseessä on joko uudistila tai tila on muuten veronmaksukyvytön. Kirjassa on kaksi muutakin isäntää, jotka eivät Ylisotkamossa maksa veroja: Henrik Vilmi ja Måns Pesonen. Näiden lisäksi verovapaudesta nauttii Johan Mansueti eli kirkkoherra Mansuetus Jacobin lukkarina toiminut poika. Hänen verovapautensa liittynee siihen, että hän asui ammatinsa puolesta ”ilmaiseksi”. Muita nimensä puolesta Juholankylän alueelle johdateltavia sukuja noissa varhaisissa maakirjoissa ovat Michel Ärväs, joka ilmestyy Ylisotkamoon uudisasukkaana 1655 ja Henrik Kärnä, joka mainitaan Sotkamonkylässä jo 1605 mantaaliluettelossa.

Juholankylän historia kiinnostaa minua erityisesti siksi, että tuo mainittu Mansuetus Jacobi on suora isälinjainen esi-isäni. Hänen poikansa, pojanpoikansa ja pojanpojanpoikansa toimivat Sotkamossa ammattilukkareina ja sitä on kiittäminen tästä ylen hauskasta sukunimestäni. Sotkamon vanhimman kirkon paikkaa ei tiedetä varmuudella mutta sen on oletettu sijainneen nykyisestä kirkosta kivenheiton verran pohjoiseen Anttilanniemessä. Joissakin lähteissä ensimmäisen saarnastuvan, jota tosiaankaan ei ehkä kirkoksi pitäisi edes nimittämän, onkin arveltu sijainneen Sotkamojärven toisella puolella Koivistonniemessä. Koivistonniemen ranta puoltaisi paikkaansa siksikin, että Mansuetus ja hänen jälkeläisensä olisivat asuneet Juholankylällä toimiessaan ammateissaan. Ja ehkä juuri siksi vanhan Laatikkalan isännäksi 1708 tuli lukkarin ammatista luopunut Johan Johaninpoika Klåckare-Lukkari, Mansuetus Jacobin pojanpojanpoika. Noh, tämä on ihan meikäläisen spekulointia. Ehkäpä serkkuni Sami joskus tutkii Juholankylän alueenkin ja erityisesti Koivistonniemen miinaharavallaan. Josko sieltä löytyisi jotain vahvistusta asiaan.

Vai oliko Johan Lukkarilla jokin muu yhteys vanhan Laatikkalan silloiseen isäntään Erik Laatikaiseen? Anders Larsinpoika Laatikaisella mainitaan puolisona Juliana Johanintytär, joka voisi olla Johan Lukkarin sisar tai täti. Valitettavasti lähteet eivät toistaiseksi ole antaneet vahvistusta tälle epäilylle. Juliana nimenä oli tuohon aikaan harvinainen ja varmuudella tiedetään Johan Lukkarin isoisotädin olleen Juliana nimeltään. Etunimethän kulkivat epävirallisen periytymiskaavion mukaisesti suvussa sukupolvelta toiselle.

Talonnimet ilmestyvät rippikirjoihin vasta 1728 alkaen. Ylisotkamon Juholankylän Laatikkalaa isännöi Johan Lukkari puolisonsa Ingred Mularin kanssa. Johan otti Laatikkalan isännyyden noin 1708 Erik Laatikaiselta mutta todennäköisesti Johan asuin jo aiemman puolisonsa Carin Sopasen kanssa Laatikkalassa. Kuten jo aiemmin totesin, suurella todennäköisyydellä jo Johan Lukkarin esi-isät asuivat Juholankylän alueella. Jossakin Sotkamon historiasta kertovassa kirjassa on väitetty Sotkamon ensimmäisen kirkkoherran Mansuetus Jacobin asuneen köyhänä pienessä mökissä kirkon lähettyvillä. Tämä väite ei pitäne paikkaansa, koska Mansuetus on käräjöinyt asumisoikeudestaan Kärnälässä vuonna 1633 Clemet Olofinpojan (Klemetti-suvun kantaisä) lesken kanssa. Mansuetus oli nimittäin ottanut puolet Kärnälästä asuttavakseen maaherran päätöksellä. Clemetin poika oli ollut Venäjällä karkuteillä (tämä onkin sitten ihan eri tarina) ja palannut yllättäen takaisin perimään Kärnälän puolikastaan. Kärnälän talo on siis ollut olemassa jo hyvin varhain, mahdollisesti jopa aiemmin kuin Laatikkala, koska Henrik Kärnä ilmestyy maakirjaan jo 1605, kun taas Mårten Laatikka vasta 1616.

Vuoden 1728 rippikirjassa on Ylisotkamossa mainittu myös toinen Laatikkala, jossa isäntänä Johan Kolehmainen puolisonaan Margeta Laatikainen. Myös Kärnälän taloja mainitaan nimeltä kaksi. Toisessa asuu Matts Laatikainen puolisonaan Walborg Kärnä eli Matts lienee tullut taloon vävynä. Toisessa Kärnälässä asuu Huovisia. Tämä jälkimmäinen Kärnälä saa myöhemmin numeron 5 ja sen ilmoitetaan kuuluvan Ylisotkamo 1 Sopalan taloon. Kärnälä 5 nimi muuttuu 1840- luvulla Juutilaksi. Todennäköisesti tämä Kärnälänäkin alunperin tunnettu talo sijaitsi Juuvinmäen alla lähempänä Sopalaa. Saijanlahden taloa asuu Sotkamon nimismies Erich Uhlbrandt perheineen. Muita Juholankylälle sijoitettavia taloja ei tuosta rippikirjasta löydy vaikka Hyttilä- nimisen tilan on oletettavasti perustanut Henrik Kärnän vävy Michel Hyttinen jo 1680- luvulla. Hyttisiä ei Ylisotkamossa mainita aiemmin. Hyttilä on maakirjojen perusteella ollut 1700- luvun alussa veronmaksukyvytön ja joutunut kruunun omistukseen. Tässä syy miksi Hyttilässä asui tulevina vuosikymmeninä useita kruunun virkamiehiä ja upseereita.

Juholankylän Laatikkalan ( nro.7) isäntä Johan Lukkari isännöi taloaan aina 1740- luvulle, jolloin isännyyden otti hänen poikansa Johan. Osan vanhan Johanin lapsista muutti Laatikkalasta pois. Kahden vaimon synnyttämistä 13 lapsesta eli aikuisikään 10 ja heistä 7 perustivat perheen. Pojista jo mainittu Johan, Matts ja Esaias jäivät Laatikkalaan. Henrik asui ensin Alasotkamon Kofferossa vävynä ja hankki sitten Alasotkamon Koistilan omistukseensa. Vanhan Johanin tyttäristä Anna nai Sirviön ja muutti Alasotkamoon, Carin nai Kanasen ja asettui Jormaskylälle, Agneta otti puolisokseen Korhosen ja he asuivat Ylisotkamon Korholassa. Elin- tytär pysyi naimattomana ja kuoli 44- vuotiaana Laatikkalassa.

Alkuun Laatikkala nro 7 taloja on rippikirjassa vain yksi. Numero 8 Laatikkala ilmestyy 1750- luvulla rinnalle ja sitä ensin jo mainittu Esaias Johaninpoika Lukkari. Jo 1750- luvun lopulla Laatikkala 7 jakaantuu kahteen taloon, molemmilla säilyy numero 7 ja molemmissa isännöi Lukkari. Esaias Lukkarin 1765 kuoleman jälkeen Laatikkala numero 8 isännäksi tulee Johan Okkonen puolisonsa Catharina Korhosen kanssa. Johan Okkosella ei ole tiedossa olevaa sukulaisuussuhdetta Laatikkalan Lukkareihin. 1780- luvun lopulla Laatikkala 8 tulee asumaan Lars Mustonen ja talon nimi muuttuukin myöhemmin Mustolaksi. Laatikkalan toisen talon isäntä korpraali Henrik Lukkari-Flinta kuolee 1809 ilmeisesti Suomen sodassa saamiinsa vammoihin ja hänen leskensä Clara Cajan menee naimisiin verokirjuri Johan Westeniuksen kanssa. Westenius isännöi taloa aina vuoteen 1834 saakka, jolloin hän hukkui Nurmesjärveen. Hänen jälkeensä asukkaana mainitaan muutaman vuoden Simon Okkonen perheineen.  Laatikkalan toiseen taloon tulee Olof Johaninpoika Lukkarin kuoleman jälkeen tämän Maria- tyttären puoliso lautamies Anders Komulainen vuonna 1802. Näin loppui Lukkari- sukuisten noin 100 vuotta kestänyt isännyys Laatikkalan taloissa. Tosin kuten jo sanottu, epäilen varhaisten esi-isiemme asuneen paikalla jo kymmeniä vuosia ennen lähteisiin merkitsemistä.

Vuonna 1841 alkavassa rippikirjassa Laatikkalan talot on jaettu kolmeen ja samalla ne saivat nykyisin tunnetut nimensä, numero 7 talonumerona säilyi edelleen kaikilla. Keskitaloa isännöi lautamies Johan Schroderus, Uusitaloa kruunun nimismiehen Carl Adam Elfvingin leski Gustava Helena Castrén yhdessä vävynsä Thomas Tervosen kanssa ja Komulaa edelleen Anders Komulainen yhdessä puolisonsa Maria Lukkarin kanssa. Mustolan nimellä kulkeva entinen Laatikkala 8 on edelleen Mustosen- suvun hallinnassa.

Seuraavassa rippikirjassa Keskitalon isännyys on siirtynyt Thomas Tervoselle. Ilmeisesti Keskitalo oli jaettu kahteen, koska talolla on kaksi erillistä rippikirjasivua. Toisella sivulla ei ole asukkaita ja siellä ilmoitetaan senkin kuuluvan Thomas Tervoselle. Uusitalon uusi isäntä on Pehr Jansson, maallikkosaarnaajana tunnettu mies, joka oli syntynyt Paltamossa sukunimellä Kärkkäinen. Komulan talossa isäntänä edelleen Anders Komulainen. Elämä jatkuu samojen isäntien isännyydessä aina rippikirjavuoteen 1866, jolloin Uusitalonkin omistajuus näyttää siirtyneen Thomas Tervoselle, eikä sinne ole merkitty asukkaita.

Vuonna 1876 alkavassa rippikirjassa isojako on aiheuttanut talonumeroinnin muuttumisen ja Keskitalo nro. 8 isännöi Thomas Tervonen ja toista puolta poikansa Henrik, Uusitalo nro. 9 edelleen tyhjänä. Komula nro. 10 isäntänä nyt Mustolan poika Jakob Jakobinpoika Mustonen puolisonaan Susanna Johanintytär Lukkari. Mustola nro. 11 tilaa isännöi Jacobin veli Alexander Mustonen. Tervosten suku isännöi Keskitaloa ja Uusitaloa aina avoimesti saatavan lähdetiedon loppuun saakka eli 1900- luvun alkuun. Komulan isäntinä Mustoset. Sekä Keskitalolla että Komulalla on runsaasti torppia 1800-luvun lopussa: Keskitalolla 7 (Meriläisenvaara, Konttila, Täkkilä, Tervola, Tolola, Huovila ja Vaarala) ja Komulalla 8 Torppaa (Ahola, Rinteelä, Hyvölä, Kälkänen, Masto, Kivirinta, Harjula ja Koivisto). Jostain kumman syystä 1900- luvun alun rippikirjan digitoinnista puuttuu talot 8,9 ja 10. Muualta saamieni tietojen mukaan Komulan talon olisi ostanut 1800- luvun lopulla Korholanmäeltä muuttanut Korhonen ja tämän Korhosen jälkeläiset omistaisivat talon edelleenkin. Komulasta on lohkottu suvun omistukseen tilat Haavikko ja Mäntylä. Uusitalo ja Keskitalo siitä lohkottu Kyöstilä ovat edelleen Tervosten suvun omistuksessa.

Kärnälä nro.3 isännyys säilyi Laatikaisilla 1800- luvun alkuun, jolloin isäntänä on Heikkinen. Heikkisten jälkeen Kärnälässä asuu jonkun vuoden ajan lukkari Jacob Castrén. Hänen jälkeensä asukkaaksi tulee noin 1820 Påhl Härkönen puolisonaan Kärnälä 5 syntynyt Brita Aronintytär Schroderus. Påhlin isännyyskään ei kestä kauan, hän kuolee vuonna 1832 ja leski muuttaa uuden puolisonsa Simon Okkosen luo Tipasojalle. Noin 1840 Kärnälä 3 isännyyden ottaa Laatikkalan Komulassa syntynyt Anders Komulainen puolisonsa Anna Hakkaraisen kanssa, samalla talon nimi muuttuu Kärnälästä Laatikkalaksi mutta numero 3 talonnumerona säilyy. Myöhemmin 1800- luvun lopulla isännyyden ottaa Andersin Anders- poika, joka toimi kauppiaana. Tämän uuden Laatikkalan alueella sijatsi mm. torpat Hyyrysenmäki, Saunaniemi ja Pelimanni.

Palataan seuraavaksi Hyttilän historiaan. Hyttilä joutui siis 1700- luvun alkuvuosina kruunun omistukseen. 1730- luvulla Hyttilässä sanotaan asuneen kruununpalvelija Jöran Koufallin. Rippikirjoista Koufallin löytääkin Ylisotkamosta puolisonsa Walborg Korhosen, äitinsä Beata Gammanin ja lastensa kanssa. Talonnimeä ei ole mainittu mutta Hyttilä lienee ollut asuinpaikkana. Jöran oli syntynyt luultavasti Alasotkamon Kofferossa ja hänen isänsä oli pitäjänkirjuri Henrik Koufall. 1750- luvulla Hyttilä nro.18 asui Henrik Karppinen. 1760- luvulla Hyttilä jaetaan kahteen ja toista puolta isännöi Johan Aleksanterinpoika Cajanus, Sotkamon lukkari ja myöhemmin nimismies ja toista puolta Henrik Karppisen poika Olof. 1770-90 luvuilla talo on yksin Johan Cajanuksen halussa. Johan Cajanus kuolee 1797 ja uudeksi asukkaaksi tulee lukkari Johan Stenius, joka muuten sattui olemaan Cajanuksen vävy. Stenius ei kuitenkaan saanut olla isäntänä kuin muutaman vuoden, kun Johan Cajanuksen poika Johan asettuu asumaan Hyttilään puolisonsa Eva Elfvingin kanssa. Eva oli Kajaanin kihlakunnan henkikirjoittaja Jacob Elfvingin tytär ja nuorempi Johan Cajanus toimi Sotkamossa nimismiehenä. Hyttilän torppariksi muuten ilmaantuu 1810- luvulla jo aiemmin mainitun Jöran Koufallin poika Erik perheineen.

Nimismies Cajanus kuolee 1833 ja hänen jälkeensä kruunun omistamaa Hyttilän tilaa isännöi muutaman vuoden kirjuri Castrén ja hänen jälkeensä 1840- luvun lopulla Gustaf Rudolf Appelgrén, jonka ilmoitetaan olevan maanviljelijä! Hyttilässä asuu tuolloin myös Appelgrénin puolison Fredrika Ståhlbergin vanhemmat, joista isä Fredrik oli entinen vänrikki ja nimismies. 1870- luvun lopulla Hyttilän numero muuttuu numeroksi 22 ja uusiksi asukkaiksi tulee Eskil Tolonen. Appelgrénin aikaan Hyttilän kanssa-asujissa oli useita virkamiehiä. Oliko niin, että Appelgrénin tehtävä oli vain viljellä Hyttilan peltoja ja saattaa ehkä retuperällekin päässyt viljely myyntikuntoon. Eskil Tolonen nimittäin on ensimmäinen, joka mainitaan ”tittelillä” ”talonisäntä” ja mainitaan talon mantaaliluku 1/2. Talo on siis siirtynyt mitä ilmeisimmin yksityisomistukseen ja verotuksen piiriin lähes 200 vuoden kruunun omistuksen jälkeen. Tolosen omistajuus tilasta ei kuitenkaan kestä kauan, kun jo 1880- luvulla talon omistajana on ristijärveläinen Setti Heikkinen. Nyt Hyttilän tila mainitaan ihan virallisestikin perintötilana. 1890- luvulla Hyttilässä on jälleen kaksi puolta, joista toista asuttaa Setti Heikkinen, toista Kusti Hakkarainen. 1900- luvun alussa Hyttilän toinen puoli saa nimen Hyttilä- Ollila ja isäntänä on Paavo Mustonen. Hyttilässä mainitaan torppareita jo huomattavasti aikaisemminkin mutta 1800- luvun lopulla torpat saavat myös nimet: Saijansaari, Maunus, Tikkala, Lepakko, Perttula ja Hämylä. Lea Korhosen tutkimusten mukaan Hyttilän toinen puoli on nykyisin Niskasen suvun omistuksessa ja toinen puoli kuuluu Komulan Korhosten omistukseen. Tämä Komulan Korhosten tila on nimeltään Perttula.

Juholankylän taloista on vielä käsittelemättä Saijanlahti. Saijanlahden (Saidanlax) tila esiintyy verokirjoissa ensimmäisen kerran 1690- luvulla ja on myös toiminut virkamiesten asuinpaikkana ja käräjätalona Ensimmäinen varmuudella nimeltä tunnettu Saijanlahden  (nro.2) asukas oli Sotkamon kappalaisena toiminut Zacharias Uhlbrandt, hän isännöi 1/2 manttaalin tilaa aina 1720- luvulle, jolloin hänen poikansa Sotkamon nimismies Erik Uhlbrandt otti isännyyden. Erikin tytär meni naimisiin Kuhmon lukkarin Johan Uhlbäckin kanssa. Erik kuolee 1766 ja hänen poikansa Zacharias jatkaa isäntänä kuolemaansa 1779 saakka. 1780- luvulla talo on jaettu kahteen, toista puolta isännöi Erik Uhlbrandtin vävy eli Catharina tyttären mies, puuseppä Simon Paulin. Toista puolta asuttaa Erikin leski Christina Rongeen (Ronkainen) ja leskeksi jäänyt poika Matts lapsineen. 1780- luvun lopulla Saijanlahteen Simon Paulinin puolelle tulee kanssa-asumaan Hiisijärven Härkölän poika Påhl Härkönen puolisonsa Elin Pääkkösen kanssa. Toista puolta isännöi Matts Uhlbrandt kuolemaansa 1789 saakka, jonka jälkeen isännäksi tulee Anders Henrikinpoika Lukkari Alasotkamon Kofferosta puolisonsa Carin Tervosen kanssa. Carin oli Kärnälä 5:ssä asuneen Aron Schroderuksen leski. Taloon jäävät asumaan myös Matts Uhlbrandtin pojat Erik ja Anders perheineen sekä Carinin ja Aronin lapset.

Anders Lukkari muuttaa 1813 Sumsan Ruokolahteen ja toista Saijanlahden puoliskoa tulee hetkeksi isännöimään hänen serkkunsa Lars Lukkari vaimonsa Maria Hyvösen kanssa. Toista puolta isännöi edelleen Påhl Härkönen ja vuonna 1808 hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa. Pehr Härkönen muuttaa perheineen 1841 Alasotkamoon, Lars Lukkari on kuollut jo 1826 ja hänen jälkeensä isännöinyt Anders Lukkarikin kuolee 1836. Koko Saijanlahden jälleen yhtenä olevaa taloa tulee 1841 isännöimään Anders Lukkarin lesken Carin Karppasen uusi puoliso Thomas Korhonen. Anders Lukkarin ja Carin Karppasen tytär Anna Caisa avioitui Ristijärven Tenhulan pojan Fredrik Klemetin kanssa 1840- luvun alussa ja tästä alkaa Saijanlahden Klemettien aikakausi. Lea Korhosen tutkimusten mukaan Fredrik Klemetin jälkeläiset asuvat edelleenkin Saijanlahden tilalla sen toisella puoliskolla, toisen puolen omistaa Tipasojan Särkkälästä 1900- luvun alussa tulleen Taavetti Korhosen jälkeläiset. Heimolan tila on lohkaistu Korhosten Hyttilän osuudesta.

Olen usein miettinyt Juholankylän nimen historiaa. Kuka voisi olla se Juho, joka on antanut nimensä kylälle? Onko nimen taustalla oma esi-isäni, joka asui vanhassa Laatikkalassa 1700- luvulla? Vai jo hänen isänsä tai isoisänsä, jotka oletettavasti asuivat noilla sijoilla jo ennen häntä. Tarkempi tutkimus Juholankylän asutushistoriaan ja asukkaisiin oli mielenkiintoinen myös siksi, että vaikka Lukkari- suvun olenkin melko tarkkaan kyntänyt läpi, en ole aiemmin pysähtynyt miettimään ajatuksella sitä, että suku ei ole vaikuttanut vain Laatikkalassa, vaan myös kaikissa muissakin taloissa avioliittojen kautta. Hmmm. kyllä sukututkimus on sitten kivaa 🙂

Jos joku blogini lukijoista hoksaa tekstissäni virheitä tai haluaa kertoa lisätietoja/antaa valokuvia blogin tai sukututkijan (siis minä) käyttöön, voi antaa palautetta: jaana.sk.lukkari(at)gmail.com tai kirjoittamalla palautteen suoraan tämän artikkelin jälkeen. Pääasia, että asiatiedot olisivat oikein, eikä väärä tieto lähde leviämään eteenpäin.

[i] Tervo, Kari: Sotkamo-Kainuun etelä, Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 2008, 127

[ii] Tervo, Kari: Sotkamo-Kainuun etelä, Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 2008, 174

[iii] Tervo, Kari: Sotkamo-Kainuun etelä, Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 2008, 174