Yhteisjulkaisualustat – Geni, MyHeritage ym. – Älä lue, ellet kestä kritiikkiä

Olen jo vuosia seurannut enemmän ja vähemmän sivusta koko ajan yltyvää mekastusta ”genististeistä” ja ”antigenististeitä” (Genin kuraattorin esittämä jako). Voin heti alkuun todeta, ettei jää epäselväksi, sen, että alunperin pidin Geniä ja muita sukututkijoita tehokaasti verkottavia yhteisjulkaisualustoja hyvänä ajatuksena mutta vuosien varrella tämä ajatus on kyllä kääntynyt toiseen ääripäähän. Jos siis olet itse ”geniläinen” tmv., etkä kestä kuulla minun käsitystäni asiasta, älä jatka lukemista eteenpäin.

Olen tähän saakka pitänyt kantani Geniä ja muista verkossa toimivia yhteisjulkaisualustoja kohtaan poissa blogistani, johtuu siitä, että olen viimeiseen asti yrittänyt uskoa parempaan huomiseen noissa(kin) asioissa. Nyt päätin kuitenkin käyttää sananvapauttani ja siihen nykyisin on paras paikka blogi, koska esim. Facebookin harrasteryhmissä julkaisualustoihin liittyvät kriittiset kommentit poistetaan välittömästi tai kommenttien esittäjä leimataan yhteistyökyvyttömäksi mustamaalaajaksi. Näin minullekin on vuosien saatossa käynyt useamman kerran.

Olen siis ihan avoimesti ja rehellisesti kriittinen mutta se ei tee minusta yhteistyökyvytöntä, saati minkään tai kenenkään mustamaalaajaa. Ja toteankin ihan ensimmäiseksi, että jokaisella kuuluu olla elämässään valinnan vapaus, niin myös sukututkimukseen liittyvissä asioissa.  Keskeinen kysymys onkin se, kuinka yhteisjulkaisualustat edistävät sukututkimusta??? Kyseisiä julkaisualustoja mainostetaan laajasti ja ajoittain aggressiivisestikin somessa ja perinteisissä medioissa. Ihmettelen kyllä suuresti sitäkin, että kuinka perinteiseen sukututkimukseen keskittyneet ryhmät hyväksyvät näiden vahvasti kaupallisten julkaisualustojen innokkaan ja jatkuvan mainostamisen ryhmissään. Mainosten keskeisin koukku on houkutella uusia jäseniä julkaisualustalle ja vain syöttää omat ja vanhempiensa nimet ohjelmaan, niin ohjelma tarjoaa valmiiksi tutkittua tietoa omista esivanhemista. Miten tämä liittyy sukututkimukseen? No, ei mitenkään! Tällä halutaan vaan kerätä mahdollisimman paljon tietoa elävistä henkilöistä ja saada heidät kytkettyä ”koko maailman sukupuuhun”, kuten Genin toimintaperiaatetta hehkutetaan. Miksi halutaan rakentaa koko maailman sukupuu? Kuinka sellainen edistää sukututkimusta harrasteena? Pahimmassa tapauksessahan kaikki sinne kerätty tieto voidaan sulkea käyttäjiltä ja jopa myydä ulkopuolisille tahoille. Onpa tätä tapahtunutkin jo…..

Viime aikoina lehtien palstoilla on kerrottu siitä, kuinka sukututkimusharrastus on yleistynyt nuorten parissa. Jos jokainen Geniin tai muihin julkaisualustoille liittyvä lasketaan sukututkimusharrastajaksi, niin silloin väite pitää paikkansa. Mutta voidaanko näihin julkaisualustoille liittyvää pitää sukututkijana, jos hän ainoastaan täydentää ohjelmaan omat, vanhempiensa ja mahdollisesti isovanhempiensa tiedot ja saa sitä kautta yhteyden jo tutkittuun tietoon? No, koska olen kriittinen, niin ei todellakaan voi! Pahimmassa tapauksessa hän on iloinen saadessaan valmiin sukuhistorian ja esivanhemmat, kykenemättä millään tavalla suhtautumaan kriittisesti saamiinsa esivanhempiin tahi varmistamaan tietojen oikeellisuutta. Toki tällainen henkilö voi oikeasti innostua sukututkimuksesta ja tulla harrastuksessaan hyväksi tutkijaksi.

Syy siihen, että itse olen kriittinen yhteisjulkaisualustoja kohtaan, ei suinkaan ole tämä edellä mainittu ”sukututkimuksen helppous” vaan se, että näiden alustojen kautta ollaan astuttu hyvän matkaa sekä lain että hyvien tapojen osalta syvän harmaalle alueelle. Suomessa sovelletaan EU:n yleistä tietosuoja-asetusta, GDPR:ää. Asetuksessa on määritelty hyvin tarkkaan henkilötietojen käsittelystä ja henkilötietorekistereistä. Vaikka itselläni on sukututkimusrekisteri vain tietokoneella, ei siis missään verkossa, olen tehnyt selosteen henkilötietojen käsittelystä sukututkimusrekisterissäni, kuten laki velvoittaa. Henkilötietosuoja käytännössä tarkoittaa sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus säädellä omien henkilötietojensa käyttöä. Henkilötietojen kerääminen erilaisiin rekistereihin on pääsääntöisesti luvanvaraista eli henkilö itse antaa luvan tietojensa keräämiseen ja mahdolliseen luovuttamiseen kolmansille osapuolille. Sukututkimus ns. pöytälaatikkotutkimuksena on sallittua, kunhan huolehtii ”pöytälaatikkonsa” turvallisuudesta eli tiedot eivät saa joutua ulkopuolisten käsiin. Ja tämä säätely tietenkin koskee vain eläviä henkilöitä sekä jo edesmenneiden ns. ”arkaluontoisia” tietoja. Henkilötietojen tallentaminen yhteisjulkaisualustalle on sallittua vain henkilön henkilökohtaisella luvalla. Ja siis henkilön merkitseminen yksityiseksi ei auta asiassa, koska pelkkä tallentaminen on kielletty!!!

Henkilökohtainen lupa on siis yksiselitteisesti sellainen, jonka henkilö on antanut nimenomaisesti yhteisjulkaisualustaa varten. Sukukirjoista tietojen kopiointi ei ole elävien osalta sallittua tietosuoja-asetuksen vuoksi (lupa julkaisuun koskee vain nimenomaista sukukirjaa), eikä kuolleiden osalta tekijänoikeuden vuoksi. Sukukirjat kannattaa siis jättää Genin ja MyHeritagen täydentämisessä rauhaan. Onhan se tietenkin helppoa kopioida toisten tutkimuksia mutta se tosiaan on sekä lain että sukututkimusetiikan mukaisesti väärin. Somen ryhmissä ollaan käyty vilkastakin keskustelua GDPR:n antamasta henkilötietojen ”kotitalous” käytön porsaanreiästä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minulla on oikeus pitää yllä omaa sukututkimusrekisteriäni omassa ”pöytälaatikossani” (lue tietokone) ja näyttää/jakaa tietoja siitä perheeni piirissä. Tätä laajempaa tietojen esittelyä varten tarvitaan jo elävien osalta lupa. Yhteisjulkaisualustojen aktiivit ovat kuitenkin olleet Suomessa sitä mieltä, että yhteisjulkaisualustat kuuluvat ”kotitalous”toiminnan piiriin.  Tämä ei voi pitää paikkaansa siksi, koska henkilökohtainen tai kotitalouteen liittyvä toiminta ei saa olla millään tavalla kaupallista, se on säädetty tietosuoja-asetuksessa. Ja kuten kaikki julkaisualustoja käyttävät tietävät, kyseessä on erittäin vahvasti kaupallinen toiminta.

Asetusta ei sovelleta luonnollisen henkilön suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn toiminnassa, joka on yksinomaan henkilökohtaista tai kotitaloutta koskevaa ja joka ei ole sidoksissa mihinkään ammatilliseen tai kaupalliseen toimintaan. Henkilökohtaista tai kotitaloutta koskevaa toimintaa voi olla esimerkiksi osoitteiston pitäminen tai sosiaalinen verkostoituminen, joita harjoitetaan tällaisen henkilökohtaisen tai kotitaloutta koskevan toiminnan yhteydessä Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (EU 679/2016, Asetuksen soveltamisala (artiklat 2 ja 3)).

Yhteisjulkaisualustoilla esiintyy hirmuinen määrä virheellistä sukututkimustietoa. Tietoja on tallennettu alustoille aikoja sitten ja mahdolliset korjaukset aiemmin julkaistuihin tietoihin eivät koskaan ole saavuttaneet yhteisjulkaisualustan käyttäjää. Tästä hyvänä esimerkkinä Sursill-suku, jonka sukujuontoihin tulee lisätietoa/korjauksia koko ajan. Virheellinen tieto julkaisualustoilla jää kuitenkin korjaamatta. Ilman sarvia ja hampaita täytyy kuitenkin samalla todeta, että erityisesti Geniin on alettu lisäämään linkkejä alkuperäislähteisiin, jolloin tallennetun tutkimustiedon laatu paranee huomattavasti. Julkaisulaustoilla olevan tiedon tarkistaminen ja linkkien lisääminen tarkistettuihin tietoihin on kuitenkin valtaisa urakka ja jokainen sukututkija tietää, että sukututkimuksessa yksikin virhe romuttaa koko sukujuonnon. Sukututkimuksen on oltava täydellisesti oikein ollakseen totta, se ei voi olla ”sinne päin” tehtyä.

Joskus sukujuontoa ei ole mahdollista tarkistaa varmuudella ja silloin epävarma tieto on merkittävä tutkimuksiin niin selvästi, että se on helposti huomattavissa. Yhteisjulkaisualustoilla on valtava määrä sukujuontoja jopa Aatamiin saakka mutta myös keskiaikaisiin ja sitä varhempiin kuninkaisiin tai aatelisiin. Näiden tietojen varmistaminen onkin sitten jo toinen juttu. Genetiikka on toki nykypäivänä antanut mahdollisuuksia siihenkin mutta siltikin jää aina ”ehkä” voimakkaasti voimaan. En ymmärrä henkilöitä, jotka hehkuttavat sukujuontojaan muinaisiin kuninkaisiin, jos ainoa lähde on esim. Geni tai MyHeritage. Olen varmaan itsekin montaa kautta sukua kuninkaille ja muille ”julkkiksille” mutta ellei asiaa voi varmistaa lähteistä, on tieto minulle yhtä ”huu-haata”. En toki kiellä ketään sellaisista yhteyksistä nauttimasta mutta julkinen hehkuttaminen eri somen ryhmissä yleensä huvittaa mutta myöskin alentaa rakasta harrastuksemme, sukututkimusta.

Huomioitava asia on myös se, että yhteisjulkaisualustoja tarjoavat yritykset myös omistamat sinne tallennetut tiedot eli mitä tietoja sinne syöttää, sinne ne jäävät. Luvatta tallennettujen elävien tietoja koskien tietosuojavaltuutettu on ilmoittanut varmistavansa, että ellei tietoja pyynnöistä huolimatta poisteta, tietosuojavaltuutettu puuttuu asiaan. Jos siis joku on pahoittanut mielensä luvatta tallennetujen tietojen vuoksi, kannattaa lähettää tietosuojavaltuutetulle asiasta tieto. Tämä koskee ainakin Geniä ja MyHeritagea vaikka niiden toimintaperiaate onkin hieman erilainen. Tosin, koska molemmat alustat ovat saman yrityksen omistuksessa, tieto liikkuu alustojen välillä villisti.

Viimeisin ilmiö yhteisjulkaisualustoihin liittyen on se, että jos tosiaankin haluat jollakin tavalla kritisoida itse alustoja, niiden toimintaa ohjaavia ihmisiä tai somessa niihin liittyvien ryhmien ylläpitäjiä, tulee itse leimatuksi mustamaalaajaksi, kehityksen jarruksi tai yhteistyökyvyttömäksi ihmiseksi. Tämän seurauksena sinut bannataan, heitetään ulos ryhmistä ja haukutaan toisessa väärin perustein. Yleensä syyksi tähän yhteistyökyvyttömyyteen kerrotaan sukututkimuksella rahastamisen. Eiköhän tosiasia ole se, että nämä yhteisjulkaisualustat ovat niitä kaupallisia, pörssiyhtiöitten omistamia rahasampoja ja tavallinen tutkija taistelee vain omien oikeuksiensa, omien tutkimustensa tahi omien henkilötietojensa puolesta. Suomessa on vain muutamia sukututkimuksella itsensä elättäviä ihmisiä, enkä usko heidän edes viitsivän kommentoida yhteisjulkaisualustojen tutkimuksellista asemaa tahi laatua. Suurin osa kritiikin esittäjistä ovat tavallisia harrastajia, jotka yrittävät pitää kiinni laista, sukututkimuksen etiikasta sekä somen tarjoamasta yhteisöllisyydestä omien periaatteittensa mukaisesti.

Jätin tarkoituksella vertaamatta yhteisjulkaisualustojen käyttöä ”uskonnolliseen hurmokseen” tai ylläpitäjiä diktaattoreihin, koska sellaiset vertaukset yleistäisivät liikaa ja yhdistäisi tavalliset yhteisjulkaisualustojen käyttäjät väärään kontekstiin. Yhteisjulkaisualustojen käyttäjissä on paljon sellaisia, jotka tekevät perinteistä, laadukasta sukututkimusta ja monta sellaistakin tutkijaa, joita arvostan ja, jotka ovat olleet vaikuttamassa oman sukututkimusharrastukseni alkuräjähdykseen. Meitä perinteisiä sukututkijoitakin on monen tasoisia ja toimintatavoiltaan hyvinkin erilaisia. Me perinteiset tallaajat emme kuitenkaan halua tulla leimatuiksi fossiileiksi vain siksi, että emme koe tarpeelliseksi kuulua koko maailman sukupuuhun tai siksi, että pidämme kiinni laista tai siksi, että haluamme kunnioittaa kanssatutkijoitamme tai siksi, että haluamme pitää kiinni sukututkimukseen oleellisesti liittyvistä hyvistä käyttäytymissäännöistä ja eettisistä, kirjoittamattomistakin, säännöistä. Jos kehitys on asiassa ainoa mittari, niin olen sitten mieluusti muinaisjäänne pitäen kiinni kaikista niistä hyvistä opeista, jotka olen perintönä saanut jo edesmenneiltäkin sukututkijoilta. Minun periaatteeni eivät koskaan ole olleet myynnissä, eivätkä tule koskaan olemaan!

Kuten monessa muussakin elämään liittyvässä asiassa, voi todeta, että nämä yhteisjulkaisualustat toimisivat oikein käytettynä ihan hyvinä renkeinä mutta nyt ne ovat ottaneet isännän paikan ja apuvälineestä onkin tullut kaiken keskiö. Money talks and bullshit walks…. Ihan sama vaikka muuta väitetään. Eikä tämän kirjoituksen tarkoituksena ole mustamaalaata ketään tai mitään, tämä oli faktoihin perustuva mielipiteeni ja siihen minulla on onnekseni oikeus. Yhteenvetona siis: yhteisjulkaisualustat, niiden käyttö tai käyttämättömyys on jokaisen henkilökohtainen valinta. Syy alustojen kritisointiin ei ole niissä itsessään vaan niitä käyttävissä ihmisissä, joita ei tunnu mitkään säännöt tai lait koskevan.

Sukututkimus on äärimmäisen hauska ja mukaansatempaava harrastus ja soisin sen sellaisen säilyvänkin.

 

 

4 kommenttia artikkeliin ”Yhteisjulkaisualustat – Geni, MyHeritage ym. – Älä lue, ellet kestä kritiikkiä

  1. Näissä yhteisjulkaisualustoissa oleminen on alkanut tulla todella rasittavaksi. Ihmiset oireilevat. Tilanne on muuttunut koko aika huonompaan suuntaan. Kaikenlaisia lieveilmiötä esiintyy ja yhteistyö määritellään tarkoitushakuisesti. Eikä se tietenkään tietokoneohjelman syy ole.

    Tykkää

  2. Tässä voisi ihan suoraan sanoa että kaikki johtuu vain ja ainoastaan yhdestä ainoasta suomalaisesta Herra Geni-kuraattorista. Hän käyttäytyy diktaattorimaisesti ja heittää ulos keskusteluryhmistä kaikki vähääkään erimieltä olevat. Genin johtoportaassa ei tietenkään tiedetä mistä alati kasvava vastustus johtuu, koska tuo ihminen käy keskustelua ainoastaan facebook-ryhmässään eikä Geni:ssä. Sielläkin hän poistaa kommentit mielivaltaisesti. Kurja juttu. Voisi olla ihan tolimiva alusta ja monta silmää kertoo virheet nopeammin kuin yksi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s