Mansuetus Jacobi – Kesytetty saarnamies

Mainitsin esi-isien jäljillä osassa I mielenkiintoisen yhteyden Isonkyrön vanhassa harmaakivikirkossa olevaan Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen patsaaseen. Mansuetus Jacobin kirkkoherrana käyttämässä sinetissä on samansuuntainen aihe, jonka voisi tulkita tarkoittavan Pyhää Yrjöä ja lohikäärmettä. Mistä ihmeestä Mansuetus moisen aiheen sinettiinsä kehitti? Tunsiko hän olevansa vahvasti pakanuutta vastaan taisteleva uskonritari? Mystinen merkitys jää ikuiseksi mysteeriksi mutta jokin syvällinen ideologia siihen varmaankin kätkeytyy, mikä?

Mansuetus Jacobin sinetti nimikirjoitus
Mansuetus Jacobin nimikirjoitus
Mansuetus Jacobin sinetti
Mansuetus Jacobin sinetti

Päätinpä kuitenkin hieman tutustua aiheeseen. Varhaisiin rippikirjoihin ja muihin lähteisiin henkilöiden nimet kirjoitettiin siinä muodossa kuin kulloinenkin kirjuri ne korvamääräisesti kuultuna tulkitsi. Nimien kirjoitusasut vaihtelivat eri lähteissä samankin henkilön osalta. Suomenkieliset, puhekielen nimet kirjoitettiin ruotsinkielen muodossa, eikä joka kerta nimestä pysty edes päättelemään saattaisiko kyseinen henkilö oikeastikin olla Ruotsista tullut säätyläinen; kirkonmies tai virkamies. Kun törmäsin esi-isääni Mansuetus Jacobiin, mietin ensimmäiseksi, että mikähän kirkonmiehen ”oikea” nimi on mahtanutkaan olla. Hänen isänsä Jacobus Olai lienee ollut ihan tavallinen Jaakko Olavinpoika, vaikkakin kirkkoherra. Olinkin aika yllättynyt, kun minulle selvisi, että esi-isääni on suurella todennäköisyydellä myös puhuteltu Mansuetus- nimellä. Sana ”mansuetus” nimittäin pohjautuu latinankieleen ja tarkoittaa suurinpiirtein suomennettuna kesytettyä, käteen totutettua, lempeää, ystävällistä. Tuohan ei nyt sinällään vielä varmista esi-isäni puhuttelunimeä mutta kun vielä kaivauduin syvemmälle nimeen Mansuetus, löysin jonkinmoisen vastauksen jo mysteeriksi luokittelemaani omituiseen etunimeen. Vastaus löytyi Suomen Kansan Pyhimyskalenterista. Jo Agricolan rukouskirjan kalenterissa on lukenut päivän 3.9. kohdalla ”Mansuetus pispa”. Samainen Mansuetus on ollut muodossa Mansvetus 1600- luvun ja vielä 1700- luvun alun almanakoissa ja virsikirjojen kalentereissa. Myöhemmin päivän peri Seraphina. Herra Mansuetus oli ranskalaisen Toulin kaupungin piispa joko 100- luvulla tai 400- luvulla. Piispa Mansuetuksen kerrotaan olleen skottilaista alkuperää. Piispa Mansuetus kävi Roomassa ja sai Paavilta pyynnön lähteä käännyttämään frankkeja. Mansuetuksesta kerrotaan useita ihmekertomuksia, joista yhdessä hänen kerrotaan herättäneen henkiin pojan, joka oli hukkunut Toulin läpi virtaavaan Moseliin. Piispa Mansuetus on siis julistettu pyhimukseksi ja hänen nimipäiväänsä on vietetty 3.9. Jacobus Olai on siis valinnut pojalleen hienon nimen.

callot3783
Jacques Callot’n piirros Piispa Mansuetuksesta 1620- luvulta

Kuinka sitten hänen sinettinsä, jossa olen arvellut olevan toisen pyhimuksen, Pyhän Yrjänän, taistelemassa lohikäärmeen muodossa ilmentyvää pahuutta ja pakanuutta vastaan, onkaan selitettävissä?? Kuinka kesy ja ystävällinen haastaa pahuuden?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s