”Vanhoista kätköistä – Kajaanin kaupungin pormestareita 1659-1821” – Kainuun Sanomat nrot 36B ja 37 vuonna 1929 & lisäykset myöhemmistä pormestareista

”Vanhoista kätköistä – Kajaanin kaupungin pormestareita 1659-1821” – Kainuun Sanomat nrot 36B ja 37 vuonna 1929 & lisäykset myöhemmistä pormestareista

Vuonna 1929 Kainuun Sanomien päätoimittajana toimi J.Kukkonen ja ehkä hänen kynästään ovat peräisen ne lehden artikkelit, joissa kirjoittajaa ei erikseen ole merkitty. Tiedä häntä mutta jälleen törmäsin vanhassa lehdessä mielenkiintoiseen kirjoitukseen, jonka kirjoittajan nimeä ei ole mainittu. Kyseessä on joistain ”vanhoista kätköistä” löytyneiden tietojen siirtäminen lehden kautta kaikkien lukijoiden saataville. Tällaisia kirjoituksia löytyy vanhoista lehdistä yllättävän paljon, onneksi! En kirjoita artikkelien tekstejä sellaisenaan, vaan yritän koostaa olennaisen ja mielenkiintoisen sekä lisään omia sukututkimuksiani henkilöistä mukaan, virheitäkin näkyy lehtiartikkelissa olevan, joten sellaisenaan se ei ole ihan käyttökelpoinen. Olen parhaani mukaan yrittänyt korvata virheelliset tiedot oikeilla. Lisäksi kaivelin myös muita lehtiartikkeleja ko. henkilöihin liittyen. Artikkelin päähenkilöitä ovat Kajaanin kaupungin pormestarit, aikansa kaupunginjohtajat, vuosina 1659-1821. Ruotsin vallan alaisuudessa kaupunkilaki määräsi, että kaupunkia johti pormestari yhdessä raadin kanssa maistraattina.

Kajaanin kaupungin perusti 6.3.1651 kreivi Per Brahe vapaaherrakuntansa keskukseksi. Brahe oli aikanaan Ruotsin suurin maaomistaja. Kuningatar Kristiina oli vuonna 1650 antanut Brahelle läänityksiksi Kajaanin vapaaherrakunnan, johon kuuluivat Kajaanin, Paltamon, Kuopion ja IIsalmen pitäjät. Läänityksien pinta-ala oli noin 48 000 km2 ja tuotto yli 10 000 riikintaaleria. Läänitysten omistajahan sai kerätä hallinnoimansa alueen verot. Vuonna 1652 Per Brahe osti lisäksi Ruotsin kruunulta rälssitilakseen suuren osan Saloisten pitäjää ja Henrik Cronstjernalta Käkisalmen läänistä Pielisen pogostan. Niinpä Brahen omistuksessa oli käytännössä suurin osa koko itäisestä Suomesta. Kun Kajaanin kaupunki perustettiin, ei sillä alkuun ollut virallista hallintoa eikä oikeutta. Hallinnollisia ja oikeudellisia asioita Kaupungissa hoitivat silloinen Kajaanin läänin tuomari ja Kajaanin linnan päällikkö (Johannes Curnovius kihlakunnan tuomarina ja Zacharias Palmbaum linnan hopmannina). Vasta vuonna 1659 Per Brahe päätti, että kaupunki tarvitsee oman päällikkönsä eli pormestarin ja ensimmäiseksi pormestariksi Brahe nimitti silloisen kihlakunnan tuomarin Johannes Curnoviuksen. Curnovius oli syntynyt Porissa kaupungin pormestarin poikana noin 1620, tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä mutta hän oli päässyt ylioppilaaksi vuonna 1640, joten tuo arvio ei heittäne kovinkaan paljon. Sukunimi Curnovius oletetaan syntyneen Johanneksen isän omistaman Kurnelan talon mukaan. Johannes opiskeli Turun yliopistossa, suoritti tuomarin tutkinnon ja pääsi auskultantiksi Turun hovioikeuteen. Kun Brahe sai Kajaanin läänitykset itselleen, määräsi hän Curnoviuksen sinne kihlakunnan tuomariksi. Tuomarin pestiä Curnovius hoiti pormestarin työn ohella vuoteen 1661. Curnovius meni Kajaaniin saavuttuaan naimisiin Kajaanin vapaaherrakunnan voudin Anders Erikinpojan tyttären Felicia Cajanuksen kanssa. Anders Erikinpojan alkuperästä on kiistelty vuosikymmeniä, todennäköisin vaihtoehto lienee se, että hän oli kotoisin Kirkkonummen Korkkulan talosta, eikä siis Gyllenhjarta, kuten kovin monet ovat häntä nimittäneet. Curnovius sai Felician kanssa ainakin kuusi lasta. Curnovius ei ollut lainkaan innokas ottamaan pormestarin virkaa vastaan mutta vaikka hän pyysi vapautusta, sitä ei hänelle myönnetty. Innottomuudestaan huolimatta hän hoiti virkansa moitteettomasti ja sai aikanaan paljon parannuksia aikaan. Curnovius oli siis oppinut mies, joka yliopistoaikanaan piti kokonaisen esitelmän, joka myös painettiin, latinankielellä. Vähemmän tunnettu asia on se, että hän kirjoitti myös runoja. Ennen Kajaaniin tuloaan hän oli kirjoittanut mm. suomenkielisen onnittelurunon kuningatar Kristiinan kruunajaisiin (tämän tekstin vasemmalla puolella nähtävillä). Hän myös kirjoitti teoksen Ruotsin valtakunnan laista. Tämän teoksen Per Brahe aikoi painattaa omalla kustannuksellaan mutta hänen Wisingiin tekemänsä kirjapaino ei ehtinyt valmiiksi ennen kuin Curnovius vuonna 1665 kuoli. Kurnelan talon Curnovius-suku aateloitiin myöhemmin nimellä Adlerström.

Nicolaus Petrellius härads domare

Curnoviuksen seuraaja pormestarina oli Kajaanin vapaaherrakunnan tuomari Nils Petrelius. Nils oli syntynyt talollisen poikana noin 1640 Länsi-Götanmaalla Acklingan pitäjässä. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa vuonna 1660 ja oli Götan hovioikeuden auskultanttina vuonna 1664. Kajaanissa Nils Petrelius meni naimisiin edeltäjänsä lesken Felicia Cajanuksen kanssa. Felicia kuitenkin kuoli muutaman avioliittovuoden jälkeen ja Nils nai noin 1672 Paltamon kirkkoherran Samuel Paldaniuksen tyttären Marian. He saivat yhdessä ainakin kaksi lasta, joista pojasta, Samuelista, tuli aikanaan Paltamon kappalainen. NiIs Petrelius kuoli Kajaanissa vuonna 1680. Mistään ei löytynyt kunnollista pormestaria täyttämään tyhjäksi jäänytttä pestiä ja Per Brahe antoi vastuullisen tehtävän Kajaanin linnan päällikön Johan Forsmanin ja kaupungin kirjurin Erik Peerssonin jaettavaksi. Erik Peersson ei ole käyttänyt allekirjoituksissaan sukunimeä mutta hänen kerrotaan olleen Loctander (Lohtander).

Johan Forsman oli syntynyt Nordmalingissa Ruotsissa ja tehnyt jo pitkän virkauran saapuessaan Kajaanin linnan päälliköksi vuonna 1680. Hän oli päässyt ylioppilaaksi Uppsalassa vuonna 1644, toiminut majoitusmestarina, Tottin kreivikunnan Karleborgin päällikkönä ja Oulun linnan päällikkönä vuodesta 1675. Hän oli siis jo yli neljänkymmenen tullessaan Kajaaniin. Forsman oli perheellinen mies: hän oli naimisissa Pohjanmaan jalkaväkirykmentin entisen pastorin, Knut Carlmanin lesken Susanna Pictoriuksen kanssa. Carlman oli kuollut Kuurinmaalla vuonna 1656 ja Susanna jäänyt pienen poikansa kanssa kaksin. Formanille ja Susannalle syntyi kolme lasta. Lehtiartikkelin mukaan Johan Forsman oli ankara mies, joka Kajaanin saavuttuaan huomasi sen olevan vajoamassa rappioon Per Brahen kuoleman jälkeen läänitysten palauduttua takaisin kruunulle. Samalla Kajaani menetti myös monet Brahen sille myöntämät erillisvapaudet ja kruunun kuritus oli kovempaa kuin kreivin. Brahe oli edistyksellinen, kehitykseen pyrkivä kreivi ja siksi meidänkin aikoihimme on säilynyt sanonta: ”kreivin aikaan” todisteena siitä, että elämä oli ehkä kreivi Brahen aikaan helpompaa kuin kruunun pihdeissä. Forman huolehti siitä, että koulu laitettiin kuntoon ja myös naisten oli ”uskonsa vahvistukseksi” opittava edes jotenkin lukemaan. Hän perusti kaupunkiin kestikievarin ja piti palotarkastuksia, mitkä lienevät olleen ihan hyvä asia puutalokaupungissa. Jokaisen kaupungin porvarin piti suorittaa linnaan sovitut 30 päivän päivätyöt ja erityisesti tästä syytä Kajaanin porvarit eivät pitäneet Johan Forsmanista. Forsmanin aika pormestarina kesti vain noin kolme vuotta ja päättyi hänen kuolemaansa vuonna 1683.

Erik Peersson NOT.

Erik Peersson, joka oli määrätty Johan Forsmanin kanssa yhdessä hoitamaan pormestarin tointa, oli jättäytynyt suosiolla tämän taustalle. Ennen kuin Forsman oli ehtinyt tarttua tiukasti toimeen, oli Erik Peersson ehtinyt päästää kaupungin asiat huonolle tolalle ja hänen kerrotaan olleen ”kelvoton ja juoppo”. Erik Peerssonin puolison nimi ei ole tiedossa mutta oletettavasti hänellä oli ainakin kaksi lasta. Peersson ehti hämmentää Formanin kuoleman jälkeen vielä uudelleen muutaman vuoden ohjaksissa mutta todettiin loppuaikana heikkomieliseksi ja hän kuolikin jo vuonna 1686. Onkohan Kajaanin kaupunginosa Lohtaja saanut nimensä varapormestari Erik Peerssonin oletetusta sukunimestä?

Krister Nilsson Gisselkors

Seuraavaksi pormestarin pestin vastaanotti Krister Nilsinpoika Gisselkors. Hänen nimensä on lähteissä mainittuna useaankin kertaan mutta hänen alkuperästään ei tunnu löytyvän selkeää yksimielisyyttä ja joissain tutkimuksissa on selkeitä virheitä. Kainuun Sanomien artikkelissa kirjoittajalle on sattunut selkeä virhe: hän mainitsee pormestarin nimeksi Nils Kristerinpoika Gisselkorsin mutta oikeasti kyseessä on Krister Nilsinpoika. Tämä on helposti todennettavissa asiakirjojen allekirjoituksista. Kristerin isä Nils Hemminginpoika Gissla oli toiminut Kajaanissa maakapteenina. Kristerin urasta pormestarina ei tunnu löytyvän paljoakaan tietoa ja lehden artikkelissakin hänet ehkä sekoitetaan ansioidenkin osalta isäänsä, toimiko Krister isänsä tavoin maakapteenina, on epäselvää. Krister oli naimisissa Elisabet Isakintytär Siniuksen kanssa ja heillä oli tiettävästi seitsemän lasta. Isak Sinius toimi Kajaanissa useissa Per Brahen hänelle määräämissä tehtävissä esim. postinhoitajana ja majatalonpitäjänä sekä Pielisen pogostan, Paltamon ja Kajaanin voutina. Krister Gisselkors kuoli Kajaanissa noin vuonna 1693.

Johan Holst oli toiminut Oulussa raatimiehenä vuosina 1683-87, hän oli vannonut porvarivalan vuonna 1683 eli oli Kajaanin porvareita. Holst, joissain lähteissä Hollsteen, valittiin pormestariksi vuonna 1693 ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1698 saakka. Ilmeisesti Holst erosi virastaan ja muutti perheineen takaisin Ouluun, jossa rippikirjoissa mainitaan raatimies Johan Holst. Johan Holstin ensimmäinen vaimo oli oululaisen pormestarin tytär Brita Forbus ja toinen Helena Eneroot (Enroth). Lapsia Johan Holstille siunaantui yhteensä ainakin viisi. Oulun Mustasaaren nimi oli aiemmin Holstinsaari ja nimen arvellaan syntyneen Holstin perheen nimestä, nykyisinkin Nallikariin johtava tie on nimeltään Holstinsalmentie.

Kovin pitkäaikaisia eivät siis olleet Kajaanin kaupungin pormestinpestit kaupungin olemassaolon ensimmäisinä vuosikymmeninä. Holstin jälkeen vuorossa oli Johan Tammelander. Johan Tammelanderin sanotaan syntyneen vuonna 1673 Raahessa, jossa hänen isänsä Johan Tammelander toimi Saloisten nimismiehenä. Syntymäaika on todellakin vaan arvio ja saattaa olla, että Johan on syntynyt hieman aiemmin, koska on päässyt ylioppilaaksi jo vuonna 1687 ja toimi Svean hovioikeuden auskultanttina jo vuonna 1691. Hänet nimitettiin lääninviskaaliksi vuonna 1695. Johan Tammelander saapui Kajaaniin läänin kruununvoudiksi vuonna 1698 ja nimitettiin todennäköisesti jo samalla myös pormestariksi vaikka joidenkin lähteiden mukaan pormestarin valtikka olisi siirtynyt hänelle hieman myöhemmin. Kodikseen Tammelander hankki vuonna 1698 Paltaniemellä sijainneen Immolan. Immola on muuten vanhimpia Paltaniemen nykypäivään säilyneitä asuinrakennuksia, rakennusta on vuosisatojen aikana korjailtu, purettu ja rakennettu uudelleen useampaankin kertaan mutta osia rakennuksesta on peräisin jopa Tammelanderin ajoilta. Tammelander avioitui Kajaanin linnan päällikön Henrik Gråån tyttären Elisabethin kanssa vuonna 1693. Heille syntyi viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Sarkasodan aikana maaliskuussa 1712 Tammelanderin ollessa poissa kotoa, hyökkäsivät venäläiset hänen taloonsa, ryöstivät talon puhtaaksi ja veivät jopa Elisabeth-rouvalta vaatteet päältä ja sormukset sormista. Elisabeth joutui pakenemaan melkein alastomana lastensa kanssa ryöstäjiä. Syyskuun 12. päivänä vuonna 1712 Johan Tammelander osti Hans Pohjalaisen omistaman perintötilan Jormaskylältä. Pormestari Tammelander kuoli vuonna 1714 Kajaanissa.

On epäselvää kuka hoiti pormestarin tehtävää vuosien 1714 ja 1721 välillä mutta vuonna 1721 maaherra Essen vierailullaan Kajaanissa nimitti Tammelanderin pojan Johan Tammelander nuoremman uudeksi pormestariksi. Poika Tammelander oli syntynyt vuonna 1694 Raahessa. Ylioppilaaksi hän pääsi Uppsalassa vuonna 1713. Isänsä veroista pormestaria hänestä ei tullut vaan hänen sanottiin olleen juoppo ja täysin pormestarin virkaan sopimaton. Vuonna 1726 Johan Tammelander nuorempi oli riitaantunut Kajaanin silloisen kappalaisen kanssa Anders Hildénin kanssa, jonka kerrotaan olleen Tammelanderin vertainen juoppoudessa, ja joka syytti seitsemässä eri pykälässä Tammelanderia törkeistä virka- ja siveysrikoksista. Eri lähteissä on hieman eroja vuosiluvuissa mutta joka tapauksessa maaherra erotti Tammelanderin pormestarin virasta joko vuonna 1726 tai 1728. Maaherra antoi armon käydä oikeudesta ja nimitti Tammelanderin kuitenkin Kajaanin kaupungin viskaaliksi tai varalääninviskaaliksi, kuten joissain lähteissä todetaan. Tammelanderin riitakaveri Hildén erotettiin samana vuonna papin virastaan haureellisen elämän vuoksi. Johan Tammelander nuorempi oli naimisissa Katarina Watrangin kanssa mutta heidän mahdollisista yhteisistä lapsistaan ei ole tietoa, Katarina oli ollut jo kahdesti aiemmin naimisissa. Tammelander asui isältään perimällään Immolan tilalla ja lisäksi hänellä oli toinenkin tila samassa pitäjässä, tarkoitetaanko tällä Jormaskylältä ostettua tilaa, ei ole varmaa, tosin Jormaskylä on eri pitäjän puolella. Sekä Johan Tammelander että hänen puolisonsa Katarina kuolivat vuonna 1735.

M. Castreen borgmestare

Matthias Castrén (Castreen) syntyi luultavasti Virroilla 3.3.1693. Hänen isänsä oli Pälkäneen kirkkoherran Olaus Castrenius. Matthias opiskeli Turussa mutta venäläismiehityksen vuoksi siirtyi Tukholmaan, jossa ei rahanpuutteen vuoksi pystynyt jatkamaan opintojaan vaan liittyi armeijaan. Sotilaurallaan hän palveli tykistössä ja laivastossa. Suuren Pohjansodan aikaan heinäkuussa 1715 Castrén jäi tanskalaisten vangiksi ja vietiin Kööpenhaminaan. Tammikuisena perjantaina 1716 hänen onnistui paeta vankilastaan Helsingörin kautta yli heikkojäisen Juutinrauman Ruotsiin. Kiitollisena onnistuneesta pakomatkastaan hän paastosi joka perjantai loppu elämänsä ajan. Tämän tapahtuman jälkeen hän palveli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin eri komppanioissa yleten vääpeliksi. Hän erosi sotapalveluksesta vuonna 1724 ja nimitettiin 1725 Kajaanin kihlakunnan kruununvoudiksi tärkeimpänä tehtävänään varmistaa itärajan puolustus. Seuraavan vuonna, 1726, hänet nimitettiin Kajaanin kaupungin pormestariksi. Castrén oli normaaliakin pienipalkkaisempi kruununvouti ja pitkät matkat tekivät viran hoitamisesta vaikeaa. Niinpä Castrén hankki viljeltäväkseen Paltaniemeltä jo useamman edeltäjänsä omistuksessa olleen Immolan. Castrén oli edistyksellinen vouti ja pormestari. Hän halusi tavallisen talonpojan perheineen pärjäävän paremmin ja siksi edisti monin eri tavoin taloudellista hyvinvointia: maanviljelyä, karjanhoitoa, tervanpolttoa sekä puukauppaa. Hän pyrki edistämään järvikalastusta ja saamaan kalastusvesien omistusoikeudet järkeviksi. Myös Kuhmoniemen kappeliseurakunnan perustaminen vuonna 1754 oli paljolti Matthias Castrénin ansiota. Kainuun alueen asukkaiden ja erityisesti tavallisten talonpoikien hyötyminen kaupankäynnistä oli Castrénille tärkeää ja hän pyrki edistämään sitä jopa vastoin kauppalainsäädäntöä tai maakauppakieltoa. Se tärkein tehtävä Castrénilla oli itärajan turvaaminen ja rajan yli tapahtuvan kanssakäymisen valvominen. Kainuulaisilla ja vienalaisilla tuntui olleen koko ajan pientä kärhämää poroista, kalavesistä ja kaskimaista mutta Castrén sai venäläisten paikallisviranomaisten kanssa sovittua asioista, ja rauhanomainen yhteiselo oli mahdollinen rajantakaisista rosvojoukoista huolimatta. Ruotsin armeijan johto ei tietenkään pitänyt Castrénin tavasta hoitaa asiat vaan heidän mielestään Kajaanin linnaa olisi pitänyt varustaa enemmän ja sotajoukkoja sijoittaa itärajalle. Castrén itse piti tätä turhana sotaintoiluna ja vihollisen ärsyttämisenä, viisas mies kun oli! Matthias Castrén oli naimisissa Nevanlinnan kirkkoherran tyttären Helena Albogiuksen kanssa ja heillä oli kuusi lasta, joista kolme kuoli lapsina. Castrénin pojat Christer ja Erik koulutettiin korkealle, Christer luki lakia Turussa ja Erik laaja-alaisesti eri aineita (mm. kielitieteitä ja taloutta), myöskin Turussa, mutta pappisura vei lopulta voiton. Työskennellessään Paltamon kirkkoherran apulaisena Erik auttoi isäänsä suunnittelemaan Kajaanin läänin kehitysstrategiaa. Erik toimi myöhemmin Pudasjärven ja Kemin kirkkoherrana sekä lääninrovastina. Matthias Castrénin vaimo Helena Albogius kuoli noin 1739 ja Matthias avioitui kapteeni Anders Wassmanin lesken Margareta Zeinin kanssa. Pormestarin virkaa Castrén hoiti ansiokkaasti vuoteen 1762 saakka, jolloin vanhuutensa vuoksi sai avukseen varapormestariksi poikansa Christerin. Castrénin aikana sanotaan pormestarin palkan olleen 70 hopeataalaria, joista 40 taalaria tuli kaupungin tullista. Matthias Castrén kuoli 22.6.1771 ja hänen seuraajakseen nimitettiin Christer Castrén.

Chr. Castrén krono fvogde

Christer Castrén oli pormestariksi virallisesti tullessaan jo reilusti yli neljänkymmenen, hänen vastuullaan olivat myös kruununvoudin tehtävät. Christer oli avioitunut vuonna 1755 Paltamon kirkkoherran Simon Forströmin (aiemmin Forsbäck) Brita-tyttären kanssa ja lapsia oli pormestarin nimityksen aikaan jo seitsemän ja lisää syntyi vielä kolme. Christer nimitettiin vuonna 1777 Kemin ja Kajaanin tuomiokunnan tuomariksi mutta sai hallituksen luvalla jatkaa myös pormestarina. Sotatuomari Julius Conrad Antell’in kanssa tehdyn viranvaihdon vuoksi Castrénista tuli myös Kajaanin pataljoonan sotatuomari marraskuussa 1792. Tuosta virasta hän erosi parin vuoden jälkeen. Christer Castrénin ollessa tuomarin virkamatkoillaan, hoiti pormestarin tointa hänen vanhin poikansa hovioikeuden auskultantti (myöhemmin varatuomari) Matthias Alarik. Christerin lapsista Simon toimi Kajaanin ja myöhemmin Kuhmon kappalaisena, Gustaf kruunun nimismiehenä Ristijärvellä, tytär Magdalena nai kruunun nimismies Daniel Elfvingin ja tytär Susanna kenttävääpeli Carl Grundströmin. Elfvingit ja Grundströmin asuivat Sotkamossa. Christer Castrén jäi leskeksi vuonna 1793 ja meni seuraavana vuonna uusiin naimisiin Maria Frosteruksen kanssa. Christer Castrénin aikana pormestarin palkka nousu 100:an hopeataalariin. Pormestari Castrén kuoli vuonna 23.1.1795.

Kajaanin seuraava pormestari Carl Georg Flander syntyi 1.5.1766 Paavolassa Siikajoen apupastori Jacob Flanderin ja hänen vaimonsa Magdalena Forsmanin perheen kuopukseksi. Hän toimi vuodesta 1791 Kajaanin pataljoonan katselmuskirjurina ja nimitettiin sotatuomariksi Christer Castrénin erottua siitä virasta. Hän peri myös Castrénin pormestarin tehtävät tämän kuoltua. Flander meni naimisiin vuonna 1790 majuri Petter Planmanin ja Magdalena Schroderuksen Ingrid Magdalena-tyttären kanssa. Magdalena Schroderus oli Sotkamon Sopalan tyttöjä. Nuoripari asettui asumaan Paltaniemen Nygård-nimiselle tilalle, jossa Ingridin vanhemmat olivat asuneet ja juuri leskeksi jäänyt Magdalena edelleen asui. Carl Georg Flander ja Magdalena Planman saivat ainakin 8 lasta, joista poika Adolf Fredrik Flander toimi myöhemmin Kajaanin pormestarina. Carl Georg Flander sai asessorin arvonimen vuonna 1819 ja nimitettiin Kajaanin tuomiokunnan tuomariksi vuonna 1821. Flanderin ehdotuksesta Haapalankankaalla sijainnut talli, jossa Aleksanteri I oli Kajaanissa vieraillessaan syönyt päivällistä, annettiin Paltamon pitäjäläisille. Talli siirrettiin vuonna 1827 nykyiselle paikalleen Paltaniemen kirkon luo. Tuomari ja pormestari Carl Georg Flander kuoli kotonaan Paltaniemellä vuonna 1835 ja haudattiin vanhalle kirkkomaalle. Leski Ingrid Planman asui perheineen Paltaniemen Nygårdissa kuolemaansa vuoteen 1854 saakka.

Artikkelin otsikossa olevissa lehdissä käsiteltiin pormestareita siis vain vuoteen 1821 saakka. Kaivoin kuitenkin muista lähteistä ja omista tutkimuksistani tietoa seuraavistakin:

C.G.Flanderia pormestarina seurasi Gustaf Adolf Weckman. Weckman oli syntynyt Porvoossa kauppiaan poikana vuonna 1786 ja toiminut Oulussa varatuomarina ja kaupungin notaarina. Meni naimisiin Oulussa vuonna 1821 Brita Charlotta Polvianderin kanssa ja nimitettiin Kajaanin pormestariksi 1822 Flanderin luovuttua virasta vuonna edellisenä vuonna. Weckaneille syntyi tytär ja poika. Weckman kuoli jo 3.10.1827 ja leski lapsineen palasi Ouluun.

Seuraavana vuonna Kajaanin pormestariksi nimitettiin Anders Durchman. Raahelaisen kauppiaan poika syntyi 15.11.1798 ja oli koulutukseltaan tuomari. Hän toimi Vaasan hovioikeuden auskultanttina vuodesta 1819, nimitettiin varatuomariksi 1825 ja Kajaanin pormestariksi siis vuonna 1828. Kajaanin tullessaan Durchman oli vielä poikamies mutta meni naimisiin vuonna 1828 Sotkamon Sopalan silloisen isännän Kajaanin kihlakunnan kruununvouti Daniel Elfvingin Ulrica-tyttären kanssa. Valitettavasti Durchman oli hulttio ainakin työssään ja oli erotettuna virastaan puoli vuotta vuonna 1832 erilaisten virkavirheiden ja työn laiminlyönnin vuoksi. Lopullisesti hänet erotettiin virastaan vuonna 1842 ja syynä jälleen virkavirheet sekä juopottelu. Anders Durchman pakkasi ilmeisesti kimpunsa ja kampsunsa, vaimon sekä viisi lastaan ja palasi Raahen seudulle, jossa kuoli 1857.

Seuraavaksi pormestarin pestin otti vastaan jo mainittu C.G.Flanderin poika Adolf Fredrik Flander. Adolf Flander oli suorittanut tuomarintutkinnon vuonna 1833. Vaasan oikeuden auskultanttina hän toimi vuodesta 1833 vuoteen 1837, jolloin nimitettiin varatuomariksi. Flander avioitui vuonna 1840 kalajokisen Helena Gustava Stenrothin kanssa. Heille syntyi yhteensä viisi lasta. Vuonna 1843 Flander aloitti Kajaanin pormestarina. Vuonna 1857 pormestarin viran ohessa hänet nimitettiin myös postimestariksi. Flander nimitettiin vuonna 1865 Jyväskylän tuomiokunnan tuomariksi ja hän muutti perheineen Jyväskylään. Adolf Fredrik Flander kuoli vuonna 1879, kahdeksan kuukautta myöhemmin kuin vaimonsa.

Adolf Fredrik Flanderin allekirjoitus Jyväskylän tuomiokirjaassa 1869 sinetteineen

Seuraavana Kajaanin kaupungin avaimia pääsi heiluttelemaan Oskar August Ståhlberg 22.2.1866 alkaen. Oskar Ståhberg oli syntynyt pappissukuun. Hänen isänsä oli Sotkamon kirkkoherranakin toiminut rovasti Karl Benjamin Ståhlberg ja ukkinsa Sotkamon kappalaisena työskennellyt Gabriel Ståhlberg. Oskarin äiti oli komissaari Johan Cajanin tytär Hedvig Gustava Cajan Sotkamon Hyttilästä. Oskar ehti toimia vain kolmisen vuotta Kajaanin pormestarina, sillä hänet nimitettiin 1.1.1869 Helsingin kaupungin alipoliisimestariksi. Hovineuvoksen arvon Oskar Ståhlberg sai vuonna 1898. Oskar oli naimisissa kahdesti ja ilmeisesti hänellä oli vain yksi tytär, joka kuoli 14-vuotiaana. Oskar Ståhlberg kuoli leskenä syyskuussa 1908 Porvoossa.

Gabr Chydenius domhafvande, Lapinmaan tuomiokirjassa 1870

Anders Gabriel Chydenius nimitettiin pormestarin virkaan Ståhlbergin jälkeen. Hän ei ehtinyt kuitenkaan hoitaa virkaansa kuin vuoden, kun tuli nimitetyksi Lapinmaan tuomiokunnan tuomariksi. Sieltä hän siirtyi Kemin tuomiokuntaan.

Herman Wiklund ehti toimia vuodet 1871-83 Kajaanin kaupungin pormestarina. Wiklundin kerrotaan pitäneen hyvää huolta kaupungin kehittymisestä ja hänen toimestaan laadittiin kaupungille uusi poliisijärjestys sekä uusi asemakaava. Pormestarin viran jälkeen hän toimi Vaasan hovioikeuden sihteerinä ja kuoli vuonna 1894. Hänen kerrotaan olleen naimaton.

Wiklundin jälkeen pormestariksi tuli Bruno Ernst Beyrath. Beyrath oli syntynyt Kiteellä 1853 ja hänen isänsä oli mm. Kuopiossa kappalaisena toiminut Johan Ernst Beyrath. Kuten moni edeltäjänsä, myös Bruno oli lainoppinut mies. Hän suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon vuonna 1878 ja sai varatuomarin arvon 1882. Kajaanin pormestariksi hänet nimitettiin 1886 ja toimi virassaan kuolemaansa 8.12.1893 saakka. Bruno Ernst Beyrath oli naimisissa Alexandra Katarina Branderin kanssa vuodesta 1880. Pariskunta oli lapseton ja leski Alexandra palasi miehensä kuoleman jälkeen syntymäkaupunkiinsa Raumalle. Bruno Beyrath haudattiin Paltaniemen hautausmaalle vuonna 1883 kuolleen nuoremman veljensä Lars Ludvigin viereen. Lars oli kuollut Kajaanissa veljensä luona kyläilemässä ollessaan.

Gustaf Wilhelm Enwald syntyi 1861 Leppävirralla. Myös hän oli suorittanut oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa valmistuen vuonna 1887. Varatuomarin arvon hän sai vuonna 1890 (joissain lähteissä 1891). Enwald palveli Kuopion maistraatin notaarina vuoteen 1894 saakka ja nimitettiin Kajaanin kaupungin pormestariksi 1894. Pormestarina hän palveli Kajaanin kaupunkia vuoteen 1901 saakka, jolloin nimitettiin Kajaanin kihlakunnan kruununvoudiksi. Enwald oli meikäläisittäin mielenkiintoinen persoona, koska hänelle rakkaita harrastuksia olivat paikallishistoria, vanha kirjallisuus, sukututkimus ja museoesineiden keräily. Enwald oli perustamassa Kajaanin kaupungin kansankirjastoa ja toimi Kainuun museon johtokunnassa. Hänen kerrotaan olleen Kainuun ”tietosanakirja” ja hänen henkilökohtainen kirjastonsa laajan. Hän myös kirjoitti lehtiin artikkeleita paikallisista merkkihenkilöistä ja historiasta. Vuodesta 1892 Enwald oli naimisissa Tammisaasessa syntyneen Aina Matilda Starkin kanssa ja heillä oli viisi lasta. G.W.Enwald kuoli Kajaanissa vuonna 1946, 9 vuotta puolisonsa jälkeen.

Enwaldin siirryttyä kihlakunnan kruununvoudiksi pormestarin paikalle nimitettiin Fredrik Kristoffer Hyöky. Sukunimi oli vuoteen 1904 saakka Tevalin. Hän oli syntynyt Sysmässä vuonna 1877 sepäntytär Amanda Matilda Tevalinin aviottomana lapsena. Hän suoritti oikeustutkinnon vuonna 1898 ja ylemmän hallintotutkinnon 1900. Varatuomarin arvon hän sai 1901. Vuonna 1904 hän meni naimisiin ratamestari Juho Lundstedtin Johanna Maria-tyttären kanssa. Kajaanin pormestariksi hänet nimitettiin vuonna 1902 ja samalla myös Kajaanin varavankilan johtajaksi. Kajaanin rajavartioston erikoissotaoikeuden sotatuomarina hän toimi vuodesta 1926 alkaen. Hän oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja ja yksi Kainuun kansanopiston perustajajäsenistä sekä toimi sen johtokunnan jäsenenä yli 20 vuotta. Lapsia Fredrik Hyökyllä ja Johanna Maria eli Hanni Lundstedtillä oli viisi, joista nuorin Ritva oli Suomen ensimmäinen naispuolinen hovioikeuden presidentti. Hanni Lundstedt oli myös yhteiskunnallisesti aktiinen ja kuului mm. Lotta Svärd- yhdistyksen Kainuun piirin piirijohtokuntaan. Pormestari Hyöky valittiin Kajaanin kaupunginvaltuustoon sen jälkeen, kun lakia oli muutettu sallimaan pormestarin osallistumisen myös valtuustotyöhön. Hyöky kuului moniin erilaisiin lautakuntiin, yhdistyksiin ja järjestöihin. Yksi hauskimman kuuloisista lautakunnista oli kaupungin ”kaunistelulautakunta”, jonka puheenjohtaja Hyöky oli. Fredrik Hyökyn 60-vuotis syntymäpäivien kunniaksi kirjoitetussa lehtiartikkelissa hänen kerrotaan olleen: ”nuorekas, työintoinen, valoisa sekä huumorintajuinen henkilö”. Pormestarina Fredrik Hyöky toimi vuoteen 1943 saakka ja hän kuoli Kajaanissa 8.10.1952 75-vuotiaana. Puolisonsa Hanni kuoli vuonna 1970.

Pormestri Fredrik Hyöky
Rva Hanni Hyöky