Sotkamon nykyisen kirkon rakentaminen on aloitettu 1850-luvun puolessa välissä ja kirkko vihittiin käyttöön 1870. Kirkko oli valmistuessaan seurakunnan viiden kirkko. Sotkamon seurakunta itsenäistyi vuonna 1647 Paltamon emäseurakunnasta, ja kuten aiemmissa tarinoissani olen kertoillut, uuden seurakunnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi nimitettiin Sotkamon Lukkarien esi-isä Mansuetus Jacobi, monissa liemissä keitetty ja paljon kokenut, Paltamon seurakunnasta potkut saanut kirkonmies. Jo ennen eroamistaan Paltamon emäseurakunnasta lienee Sotkamossa ollut jokin vaatimaton saarnastupa, jonne seurakuntalaiset kokoontuivat kuuntelemaan saarnamiestä, joka oli siis jo ennen kirkkoherraksi nimittämistään Mansuetus Jacobi. Ensimmäinen oikea kirkko Sotkamoon saatiin jo vuonna 1647 ja se palveli seurakuntalaisia joitain vuosikymmeniä kunnes salama poltti sen. Toinen kirkko ei ehtinyt kunnolla valmiiksi, kun eräs mielenvikaiseksi kuvailtu poltti sen vuonna 1691. Kolmas kirkko valmistui 1690-luvun lopussa mutta sarkasodan mainingeissa se ryöstettiin. Ilmeisen huonokuntoisen kirkon tilalle päätettiin rakentaa uusi mutta monien hankaluuksien vuoksi kirkko valmistui vasta vuonna 1737. Vanhimpien kirkkojen sijaintia ei tarkalleen tiedetä mutta niiden oletetaan sijainneet Pienen Sotkamojärven ja Ison Sotkamojärven välisen salmen länsipuolella eli jossain Makkosenmäen ja Anttilanniemen välillä. Vanhaan aikaan tapana oli haudata vainajat kirkon alle ja tapa kiellettiin vasta 1700-luvun loppupuolella. Sitä minne Sotkamon seurakuntalaiset haudattiin 1500-luvulta 1800-luvun alkupuolelle, ei minulla ole tiedossa mutta todennäköisesti kulloisenkin kirkon alle ja/tai sen läheisyydessä olleeseen siunattuun kirkkotarhaan. Hautamuistomerkkejä ei noilta ajoilta ole säilynyt jos sellaisia edes tehtiin.

Sotkamon neljäs kirkko sijaitsi nykyisen kirkon läheisyydessä ja senkin alle haudattiin 1700-luvun loppupuolelle saakka. Kiellon vuoksi sekä siksi, että seurakuntalaisten määrä kasvoi, kirkon lisäksi tarvittiin hautapaikkoja kirkkorakennuksen ulkopuolelta. Varmuudella neljännen kirkon aikaan haudattiin ns. vanhaan hautausmaahan, joka sijaitsee nykyisen kirkon läheisyydessä. Näistä haudoista osa on muistomerkkeineen säilynyt nykypäiviin saakka, vanhin lienee vuodelta 1833. Viimeiset hautaukset tähän nykyisen kirkon vieressä olevaan vanhaan hautausmaahan tehtiin 1800-luvun puolessa välissä, tosin kirkonmiehiä ja seurakunnan vaikitusvaltaisia henkilöitä haudattiin kirkon viereen vielä myöhemminkin. Uusi hautausmaan Ihalaisenkankaalla otettiin käyttöön vuonna 1847 ja vanhimmat uudelta hautausmaalta löytyvät säilyneet hautamuistomerkit ovat 1860-luvulta. Tarkoitukseni on kuitenkin tällä kertaa kertoilla nykyisestä kirkkotarhasta löytyvien hautamuistomerkkien henkilöistä, kuvaukset eivät ole missään aikajärjestyksessä ja henkilöihin liittyvät tiedot perustuvat omiin tutkimuksiini.

Kaarlo Heinemann, hautaristi kuva 10.5.2022/JL
Kaarlo Heinemann, lähde: Kirkko Sotkamossa. 1970

Vanhalta hautausmaalta löytyy entisen kirkkoherran Kaarlo Heinemannin rautaristi. Karl eli Kaarlo Heineman syntyi Haapajärvellä nimismies Karl Heinemanin ja Maria Fredrika Möllerin perheeseen 31.3.1846. Heinemanien suku oli ilmeisesti tullut Saksasta 1700-luvun loppupuolella sotilaan ja trumpetinsoittajan Anders Heinemanin muodossa. Maria Fredrika oli puolestaan kauppiaan tytär Kokkolasta. Kaarlo Heineman toimi kirkkoherrana Kuhmossa vuosina 1881-83, jonka jälkeen siirtyi Sotkamon kirkkoherraksi. Ura Sotkamossa oli melkoisen lyhyt, koska hän kuoli sydänkohtaukseen jo vuonna 1885. Kaarlo Heineman oli vihitty Kuortaneella syntyneen rovasti Andreas Holmstömin tyttären Ebba Johannan kanssa vuonna 1874. Heinemanien perheeseen syntyi kaikkiaan 8 lasta, vanhin 1874 ja nuorin 1885. Kaarlon kuoleman jälkeen leski Ebba muutti lapsineen Sotkamon Toivonniemen pappilasta Ouluun ja Toivonniemeen muutti asumaan hänen veljensä Nils Holmström perheineen Sotkamon seuraavana kirkkoherrana.

Reinhold Helander, kuva 10.5.2022/JL
Reinhold Helander, lähde: Kirkko Sotkamossa.1970

Rautainen risti löytyy myös Heinemanin edeltäjän eli Sotkamon kirkkoherra, rovasti Reinhold Helanderin haudalta. Reinhold Helander syntyi vuonna 1824 Raahessa. Hänen isänsä oli Haapajärven kirkkoherra Anders Helander ja äitinsä Anna Magdalena Kihlgren. Vaikka Helanderien sukupuu pullistelee kirkonmiehiä ja muita virkamiehiä Andersin jälkeläisten osalta, ei Andersin opiskelurahoja hankittu saarnaten vaan käsityötaidoilla. Hänen isänsä oli nimittäin ansioitunut pitäjänlasimestari Ylivieskassa. Reinhold Helander avioitui vuonna 1846 Lapualla Sofia Forsmanin kanssa. Sofian isä oli kappalainen Isak Forsman. Reinholdin pappisura alkoi kappalaisen apulaisena Raahessa, sieltä hänen matkansa kulki Lapuan, Kempeleen, Munsalan ja muutaman muun seurakunnan apulaisen tai sijaisuuden kautta vihdoin kirkkoherraksi Sotkamoon vuonna 1867. Reinhold nimitettiin rovastiksi 1875 ja hän kuoli Sotkamossa, Toivonniemen pappilassa, marraskuussa vuonna 1881 keuhkokuumeeseen tai keuhkokatarriin eli keuhkoputkentulehdukseen. Tarinat kertovat Helanderin olleen ankara, oikeudentuntoinen ja kiivasluonteinen mutta myös tarmokas maanviljelijä. Reinhold ja Sofia saivat yhteensä 7 lasta, joista tuli myöhemmin opettajia, nimismies ja muita virkamiehiä. Kajaanissa vaikutti samoihin aikoihin hatuntekijä, raatimies Jacob Helander mutta hänellä ei näyttäisi olevan ainakaan läheistä sukulaisuutta kirkkoherra Helanderiin. Reinhold Helanderin kuoltua leski Sofia Forsman muutti kolmen vielä kotona olevan lapsensa kanssa Kuopioon.

Fredrik August Ståhlberg ja A.M.Snellman, kuva 10.5.2022/JL

Vanhalla hautasmaalla on myös rautaristillä merkittynä vänrikki Fredrik August Stålbergin sekä hänen vaimonsa Anna Margareta Snellmanin viimeinen leposija. Fredrikin isä Gabriel Ståhlberg toimi Utajärvellä kappalaisen apulaisen sekä kappalaisena kunnes valittiin Sotkamon kappalaiseksi vuonna 1808. Gabrielin kerrotaan kunnostautuneen myös koskenperkaajana. Fredrik syntyi vuonna 1790 Gabrielin ja hänen ensimmäisen puolisonsa Beata Maria Lovisa von Essenin avioliitosta. Fredrik avioitui mm. Iin pitäjänapulaisena toimineen Isak Snellmanin tyttären Anna Margaretan kanssa. Anna Margareta oli Evijärven kappalaisen Jacob Castrénin leski, alta kolmenkymmenen ja jo kolmen lapsen äiti naidessaan Fredrik Ståhlbergin. Pariskunnalle syntyi vielä viisi lasta lisää, joista poika Johan Gabriel kouluttautui papiksi ja tuli myöhemmin tunnetuksi Suomen tasavallan presidentin K.J.Ståhlbergin isänä. Pohjanmaan kuninkaallisen rykmentin entinen vänrikki, Suomen sodassa 1808-09 taistellut, Fredrik Snellman toimi Kuhmossa kruunun nimismiehenä mutta asui kuollessaan vuonna 1880 vaimoineen Komulassa. He molemmat elivät melkoisen iäkkäiksi: Fredrik ehti juuri täyttää 90-vuotta ennen kuolemaansa ja Anna Margareta oli kolme vuotta miestään myöhemmin kuollessaan 94-vuotias. Ja he molemmat kuolivat vanhuuteen.

Carl Benjamin Ståhlberg ja Hedvig Gustava Cajan

Kullatuin kirjaimin on vanhan hautausmaan rautaristi aikoinaan pystytetty myös lääninrovasti Carl Benjamin Ståhlbergin haudalle. Carl oli aiemmin mainitun Fredrik Augustin nuorempi veli. Carl Benjamin syntyi Utajärven Nurrossa 22.8.1795. Carl Benjamin Ståhlberg vihittiin papiksi vuonna 1819 ja samana vuonna hän aloitti työuransa Sotkamon kappalaisen apulaisena. Hänet nimitettiin virka-ja armovuodensaarnaajaksi ilmeisesti isänsä vuonna 1819 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Vuonna 1822 Carl nimitettiin Utajärven kappalaiseksi. Ennen muuttoaan Utajärvelle hän lienee iskenyt silmänsä Sotkamon nimismiehen Johan Cajanuksen (myöh. Cajan) tyttäreen Hedvig Gustavaan ja pariskunta vihittiin joulukuussa 1823 Sotkamossa. Utajärvellä perheeseen syntyi kuusi lasta. Sotkamon kirkkoherraksi Carl Benjamin nimitettiin vuonna 1848, vuonna 1850 rovastiksi ja lääninrovastiksi 1858. Carl Benjaminin ja Hedvigin pojista tuli virkamiehiä, yksi sai jopa hovineuvoksen arvonimen. Tyttärien puolisoissa oli kihlakunnantuomaria ja nimismiestä. Hedvig Cajan kuoli Sotkamossa vuonna 1859, vesipöhöön, ja hänet on haudattu vuonna 1867 keuhkokuumeeseen kuolleen miehensä Carl Benjaminin kanssa samaan rautaisella ristillä merkittyy hautaan. Tarinoiden mukaan Carl Benjamin tunnettiin Sotkamossa myös hyvien tapojen valistajana ja oli pidetty seurakuntalaisten keskuudessa.

Johan Adolph Durchman, kuva 10.5.2022/JL

Sotkamon vanhalla hautausmaalla on myös kruunun nimismies, vouti Johan Adolph Durchmanin hautakivi. Kiven vieressä on pieni rautainen risti, jossa nimet. Karl, Olga ja Werner. Johan Durchmanin isä Gustaf oli pappismiehiä. Johanin syntyessä vuonna 1811 Gustaf toimi Kuivaniemen pitäjänapulaisena, myöhemmin Iin kappalaisena. Johanin äiti oli Brita Maria Sarelius, Kemin pitäjänapulaisen Johan Sareliuksen tytär. Johanin kolme veljeä valitsi myös kirkollisen uran mutta Johanista tuli virkamies, hän toimi ensin kruununvoudin ja henkikirjurin apulaisena sekä Oulun lääninhallituksen kanslistina. Vuonna 1838 hän aloitti Inarin nimismiehenä ja toimi sitten samassa virassa Sotkamossa aina vuoteen 1878 saakka, jolloin hän kuoli syöpään. Johan Durchman oli naimisissa Luodon ja Sulvan kappalaisen Karl Thodénin Catharina Emilia tyttären kanssa. Nimismies Durchman asui Sotkamossa Alasotkamon Määttälässä, joka ehkä on paremmin tunnettu Rauramona. Perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta, joista kolme eli Karl, Olga ja Werner haudattiin pienen ristin alle jo ennen isäänsä. Karl kuoli vuonna 1858 syntyessään, Olga vuonna 1867 kolme vuotiaana ja Werner vuonna 1868 kaksi vuotiaana. Johanin kuoleman jälkeen lapset muuttivat Kuopioon, Kajaaniin tai Iisalmeen. Leski Catharina Emilia kuoli vuonna 1911 Helsingissä.

Jacob Fredrik Castrén ja Eva Stina Grundstöm, kuva 10.5.2022/JL

Sementtiseen alustaan istutetulla rautaristillä on merkitty myös kanttori-lukkari Jacob Fredrik Castrénin ja hänen vaimonsa hauta. Jacob Castrén oli syntynyt 1788 Paltaniemen Immolassa. Hänen isänsä Matthias toimi varatuomarina ja äitinsä Sophia Frosterus oli Sotkamon pitkäaikaisen kirkkoherran Johan Frosteruksen tytär. Matthiaksen pojista kolme valitsi pappisuran ja Jacob Fredrik Castrén toimi Sotkamossa lukkarina ja kanttorina. Vuonna 1820 Jacob meni naimisiin sotkamolaisen kenttävääpeli Carl Grundsrömin vanhimman tyttären, Eva Stinan, kanssa. Pariskunta asui avioliittonsa ensi vuodet Ylisotkamon Kärnälässä (nykyinen Laatikkala). Kärnälästä Jacob ja Eva Stina muuttivat poikansa Carl Fredrikin kanssa Salmelaan, jossa perheeseen syntyi vielä kuusi lasta. Kärnälässä oli perheeseen syntynyt myös Johan Aldric-niminen poika mutta hän kuoli ennen muuttoa Salmelaan. Perheen lapsista kuolivat myös tytär Fredrica 16-vuotiaana ja poika Johan Reinhold 14-vuotiaana. Eva Stina Grundsröm kuoli jo vuonna 1851 vesipöhöön ja sama tauti vei myös kanttori-lukkari Jacob Castrénin viisi vuotta myöhemmin. Samaan hautaan Jacobin ja Evan kanssa on haudattu lapsena kuollut lapsenlapsi, maanmittari Jonas Christianin Ines Helena-tytär. Jacobin ja Evan eloon jääneet lapset muuttivat Sotkamosta pian isänsä kuoleman jälkeen mm. Ouluun, Tornioon ja Kajaaniin, maanmittari Jonas Haapajärvelle hieman myöhemmin.

Matti Sopala eli Klemetti
Caisa Lisa Klemetti, kuvat 10.5.2022/JL

Vanhan hautausmaan itäisellä puolella on kaksi rautaista muistomerkkiä tekstein: ”Katarina Elisabet Timonen, synt. Klemetti, synt. 3.12.1836, kuol.17.7.1888″ ja ”Matti Sopala, synt. 4.7.1812, kuol.14.12.1863″. Kyseessä ovat isä ja tytär. Katarinan muistomerkin ympärille on reilun sadan vuoden aikana kasvanut kolme suurta kuusta, jotka juurineen ovat peittäneet leposijan. Katarina Elisabet kastettiin nimellä Caisa Lisa ja hän syntyi vanhempiensa esikoisena Ristijärven Tenhulassa. Caisa Lisan äiti oli Alasotkamon Korholassa syntynyt Sophia Rimpiläinen. Matti Sopala eli kastenimeltään Mathias Klemetti oli kolmannen polven ristijärveläinen mutta isoisänsä oli syntyisin Tipasojan Klemettilästä, samoin kuin kaikki Kainuun Klemetit tai Klemettiset, kuten nimi johonkin aikaan pidennettiin. Mathiaksen vanhin veli jäi jatkamaan Tenhulan isäntänä ja nuoremmat veljet Mathias ja Fredrik suuntasivat Sotkamoon vuonna 1842 ja asettuivat asumaan Ylisotkamon Sopalan tilalle. Sopalaa oli aiemmin asunut Paltamon pitäjänkirjuri, maanviljelijä Adolph Wegelius, joka muutti Sopalasta Paltamoon Klemetin veljesten tullessa tilanpitoon. Kuinka Klemetit onnistuivat hankkimaan itselleen yhden Sotkamon suurimmista tiloista, on oman tutkimuksensa arvoinen juttu. Mathias oli Sotkamoon tulleista veljeksistä siis vanhempi ja jäi Sopalaan, kun taas Fredrik jatkoi muutaman vuoden kuluttua matkaansa Saijanlahden isännäksi. Mathias Klemetti ja Sophia Rimpiläinen saivat yhteensä kahdeksan lasta, joista tytär Amanda meni naimisiin sotkamolaisen kauppias Nikitinin kanssa ja heistä on kirjoitettu oma artikkelinsa. Sopala oli ja on Sotkamon historiaa tunteville edelleen kuuluisa tila. Ehkäpä siksi Mathias halusi käyttää lisänimenään talonsa nimea ja sai lopulta myös hautakiveensä nimekseen Sopala. Caisa Lisa muutti Sopalasta vuonna 1861 Nurmekseen ja meni naimisiin maakauppias Henrik Wilhelm Reijosen kanssa. Nurmeksen Korholassa perheineen asuneen Caisa Lisankin sukunimeksi merkittiin Klemetti eli Sopala. Reijosen kanssa Caisa Lisa sai kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Reijosen kuoltua vuonna 1871 Caisa Lisa meni naimisiin Lars Timosen kanssa, maakauppias hänkin ja sai Timosen kanssa vielä yhden pojan vuonna 1874. Mathias Klemetin eli Sopalan elämä päättyi joulukuussa 1863 vesipöhöön ja hänen vaimosa Sophia Rimpiläinen muutti vielä alaikäisten lastensa kanssa Nurmekseen Caisa Lisan luo. Joissain lähteissä Caisa Lisan kerrotaan kuolleen vuonna 1888 Sotkamossa mutta todellisuudessa hän kuoli Joensuussa. Jostain syystä hänet on kuitenkin haluttu haudata isänsä viereen Sotkamon vanhalle hautausmaalle. Mathiaksen ja Sophian kahdeksasta lapsesta ainoa poika Olof jatkoi Sopalan tilan isännöintiä isänsä kuoleman jälkeen noin 10 vuotta. Muutaman kertaan viinanpoltostakin sakotettu isäntä muutti perheineen Nuasjärvelle itselliseksi, jossa Olofin sukunimeksi kirjattiin Sopala eli Klemetti. Ison talon maine kulki hänen nimessään vielä joitakin vuosikymmeniä mutta perheen muuttaessa Nuasjärveltä Ylisotkamon Sopalan Könnilän torppaan, nimi oli jälleen pelkkä Klemetti.

Johan Pettersson, kuva 10.5.2022/JL

”Tässä lepää kappalainen ja varakirkkoherra Johan Pettersson, syntyi Muhoksen pitäjässä 6. p. kesäkuuta 1780 ja kuoli Sotkamossa 27. p. helmikuuta 1860″. Näin on kirjoitettu rautaiseen hautaristiin. Johan Pettersonin syntymäajassa on hieman epäselvyyttä alkuperäislähteissä. Johanin vanhemmille Johan Petterinpoika Petterssonille ja Beata Christina Aejmelaeukselle syntyi nimittäin kastekirjan mukaan Johan-niminen poika 3.1.1777 ja Christian-niminen poika 6.6.1780. Kuoliko vuonna 1777 syntynyt Johan ja kastettiinko 1780 syntynyt poika Johaniksi vaikka kastekirjassa onkin nimi Christian? Vai kuoliko Christian ja vanhempi veli Johan sai vahingossa kirjoihin myöhemmin hänen syntymäaikansa. Niin tai näin, rippikirjoissa ja myös hautaristissa Johan Johaninpoika Pettersson on syntynyt 6.6.1780 Muhoksella. Sukunimi Pettersson on muovautunut patronyymistä. Sotkamoon muuttaneen Johanin Johaninpojan isoisä oli talollinen Petter Olofinpoika Pesonen, Hentilä, Kapari Revonlahdelta tai syntyisin kylläkin Iisalmesta. Ajan ja länsisuomalaisen tavan mukaan sukunimiä ei ollut, vaan tunnisteeksi kirjattiin aina kulloisenkin asuintalon nimi, siksi Petterillä oli monta lisänimeä. Petterin poika, Puolangan ensimmäinen oma pappi ja myöhemmin Hailuodon kirkkoherra Johan Petterinpoika oli ensimmäinen, joka käytti Petterssonia sukunimenään. Johan Petterssonin ja vaimonsa Beatan perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista siis oletettavasti Johan oli vanhin. Johanin tavoin osa hänen veljistään valitsi pappisuran. Johan aloitti pappisuransa Pudasjärven kirkkoherran apulaisena vuonna 1805. Hailuodon, Muhoksen ja Piippolan kautta tie vei hänen lopulta Sotkamoon, jossa hän aloitti kappalaisena vuonna 1822. Johan avioitui vuonna 1814 Piippolan saarnaajana ollessaan Hyrynsalmen kirkkoherran Johan Snellmanin tyttären Fredrika Sofian kanssa. Piippolassa perheeseen syntyi neljä lasta ja Ylisotkamon Haapalassa, eli myöhemmin Varpuniemen pappilana tunnetussa talossa, vielä kaksi lisää. Perheen pojista tuli myös pappeja, kuten Sotkamossa ja Ristijärvellä pappina sekä myöhemmin Nivalan kirkkoherrana työskennellyt Gustaf Reinhold Pettersson, ja tyttäret menivät naimisiin pappien kanssa. Gustaf Reinhold tunnettiin Sotkamossa herännäisyysliikkeen vahvana edustajana. Johan Pettersson toimi Sotkamossa kappalaisen virassa aina kuolemaansa saakka, joka koitti noin 80-vuotiaalle, varapastorin arvon vuonna 1837 saaneelle, kirkonmiehelle helmikuussa 1860. Johan Pettersonin kerrotaan olleen viimeisinä vuosinaan henkisesti sairalloinen ja silloin hänen apulaisenaan toimi hänen poikansa Gustaf Reinhold. Johan Petterssonin vaimo Beata kuoli 15 vuotta myöhemmin Haapajärvellä, jossa heidän tyttärensä puoliso Anders Holmström toimi kirkkoherrana.

Reinhold Castrén, kuva 10.5.2022/JL

Rautapeltisen muistomerkin alla on hauta, jossa ikiuntaan nukkuu pitäjänkirjuri Reinhold Castrén. Vuonna 1811 Ristijärven Säkkilässä syntyneen Reinholdin isä oli adjutantti, kruunun nimismies Gustaf Adolf Castrén ja äiti majuri Petter Planmanin tytär Johanna Lovisa Planman. Vuonna 1833 Reinhold Castrén meni naimisiin Sotkamon nimismiehen ja toimitusvoudin Johan Cajanin (aiemmin Cajanus) ja Eva Elfingin Johanna Elisabet-tyttären kanssa. Liekö nimismiehen asioita toimitellessaan kirjuri Reinhold iskenyt Hyttilässä silmänsä nimismiehen tyttäreen vaiko toisinpäin. Nuoripari asettui asumaan Hyttilään ja perheen kaikki 7 lasta syntyivät Ylisotkamon Hyttilässä. 1840-luvun lopulla pitäjänkirjuri Reinhold Castrén perheineen muutti Alasotkamon Hiltulaan. Talonnimi muuttui samalla Tervoksi. Kauan ei Reinhold ehtinyt uudessa paikassa asua, hän sai vuonna 1849 ilmeisesti sydänkohtauksen ja kuoli. Leski Johanna lapsineen joutui luopumaan asuinpaikastaan ja muutti Toivonniemen pappilaan, jossa hänen vanhempi sisarensa Hedvig asui Sotkamon silloisen kirkkoherran Carl Benjamin Ståhlbergin kanssa. Toivonniemessä Johanna asui kuolemaansa vuonna 1874 saakka, eloon jääneet lapset, kolme lapsista kuoli ennen aikuisikää, olivat lentäneet jo aikaa sitten omille teilleen. Isänsä kaima Reinhold toimi Oulussa julkisena notaarina, Carl Alfrid oli maineikas historiantutkija sekä lehtimies Helsingissä (julkaissut mm. vuonna 1867 teoksen: ”Kertoelmia Kajaanin läänin vaiheista vuosina 1650-1750”) ja Johan Adolph seurasi isoisiensä jalanjälkiä toimien nimismiehenä Rovaniemellä.

Herman Karjalainen, kuva 10.5.2022/JL

Vanhan hautausmaan pohjoisosassa on rautainen risti merkkinä kansakoulunopettaja Herman Karjalaisen haudalla. Herman syntyi vuonna 1848 Suonenjoella ja kävi maanviljelyskoulun ennen opettajaseminaaria. Hän oli suorittanut myös tutkinnon kirkkoveisuussa ja urkujen soitossa. Tärkeitä taitoja kai molemmat opettajalle. Opettajan uransa hän aloitti Liperissä vuonna 1872. Siirryttyään Sotkamoon vuonna 1882 oli Herman vielä poikamies mutta vuonna 1886 sai naimakirjan Liperiin, jossa vihittiin vuonna 1887 Brita Hirvosen kanssa. Pariskunta asui Salmelassa ja saivat kaksi lasta, tytön ja pojan. Herman kuoli kuitenkin jo vuonna 1891 rintatautiin ja leski muutti lapsineen Kajaaniin.

Hjalmar Kristian Kekoni, kuva 10.5.2022/JL

Hieman erillään muista muistomerkeistä seisoo Hjalmar Kristian Kekonin isoon sementtipaasiin istutettu rautaristi. Hjalmar syntyi Inarissa 1873 kappalainen Kristian Kekonin ja Johanna Lovisa Schroderuksen pojaksi. Johanna Lovisa ei Sotkamossakin tunnetusta sukunimestään huolimatta ollut sotkamolaislähtöinen. Pojan ollessa reilun kahden vuoden ikäinen, vanhemmat ja vanhempi veli Onni muuttivat Sotkamoon Varpuniemen pappilaan, kun Kristian nimitettiin seurakunnan kappalaiseksi. Toukokuussa 1876 Hjalmar kuoli vain 2,5-vuotiaana ilmeisesti seudulla riehuvaan tulirokkoon. Kristian Kekoni olikin viimeinen kappalainen, joka asui Varpuniemen virkatalossa. Hän valitti asuinpaikan huonoa sijaintia ja uudeksi pappilaksi vaihdettiin vuonna 1881 Alasotkamon Mustola, jonka isäntä Heikki Hyvönen suostui vaihtamaan tilansa Varpuniemeen. Kristian Kekoni muutti vuonna 1887 Uudellekirkolle kappalaiseksi. Myöhemmin hän toimi Saarijärvellä kappalaisena ja hänelle annettiin kovaa kritiikkiä jopa lehdessä (Karjalatar vuonna 1897). Hänen käytöksensä kirjoitettiin olleen ”seurakuntalaisissaan paheksuntaa herättävää ja sielunpaimenelle tykkänään sopimatonta”. En selvittänyt moisen kritiikin syytä sen enempää. Johanna Lovisan kanssa Kristian Kekoni sai yhteensä 10 lasta ja toisen vaimonsa Wilhelmiina Leskisen kanssa kolme lisää. Hjalmar Kristian jäi siis lepäämään Sotkamoon muun perheen jatkaessa matkaansa muualle Suomeen.

Kertomusten mukaan 1920-luvulla on hautausmaalla ollut vielä jäänteitä kahdesta puurististä, en tiedä onko niitä olemassa enää nyt 100 vuotta myöhemmin, en ainakaan onnistunut niitä löytämään. Puuristit oli aikoinaan tunnistettavissa jo mainitun toimitusvouti, nimismies Johan Cajanin ja hänen vaimonsa Eva Elfingin ristiksi sekä nahkurikisällin Gustaf Reinhold Appelgrénin ristiksi. Johan Cajan toimi siis Sotkamossa nimismiehenä sekä toimitusvoutina. Hänen isänsä Johan oli myös toiminut Sotkamon nimismiehenä ja äitinsä oli Brita Snickare, joka oli Sotkamon lukkarina toimineen Isak Frosteruksen tytärpuoli. Johanin ja Britan tyttäristä Clara oli naimisissa Henrik Lukkarin eli korpraali Flintan kanssa. Johan Cajan syntyi vuonna 1772 Ylisotkamon Hyttilässä ja kuoli samassa paikassa vuonna 1833 johonkin kuumetautiin. Eva kuoli kolme vuotta miehensä jälkeen 8.1.1836, kuolisyynä mainitaan hänenkin kohdallaan kuume. Johanin lapsista mainittiin jo aiemmin Johanna Elisabet sekä Hedvig. Kaikkiaa Johanille ja Evalle syntyi 7 lasta, 5 tytärtä ja kaksi poikaa. Pojista tuli pappi ja opettaja, tyttäret menivät naimisiin kirkon- tai virkamiesten kanssa. Gustaf Reinhold Appelgrén oli syntynyt Ylisotkamon Hyttilässä maanviljelijä, metsäntarkastaja Gustaf Rudolf Appelgrénin ja Fredrika Gustava Ståhlbergin perheeseen. Gustaf Reinhold oli nuoresta iästään huolimatta suorittaa jo nahkurinkisällin tutkinnon. Hänen elämänsä päättyi kuitenkin jo kovin nuorena, vain 19-vuotiaana vuonna 1876.

Alma Lauri Augusta Maria, kuva 10.5.2022/JL

Yksinäisenä töröttää keskellä nurmikenttää rautainen risti, johon on valkoisin kirjaimin maalattu nimet: ”Alma, Lauri, Augusta, Maria”. Oletan kyseessä olevan lasten haudan mutta minkä perheen lapsia he ovat, en saanut varmuudella selville. Maakauppias Lars Tervon ja vaimonsa Augusta Örnin perheestä kuoli useita lapsia ja juurikin myön tuon nimisiä mutta tämä on puhtaasti vain yksi epävarma oletus. Toivottavasti joku tietää asian ja kertoo myös minulle. LISÄYS 14.5.2022 Kiitos Aila Flöjtin ja Kaija Tervon, sain nopeasti varmistuksen asialle. Kyseessä todellakin on maakauppias Lars-Lauri Tervon ja Augusta Örnin lapsukaiset. Alma Sofia s.26.1.1872, k.31.1.1874 hinkuyskään, Maria Augusta s.3.10.1873, k.5.6.1876 ilmeisesti tulirokkoon, Lauri Wilhelm s.5.7.1875, k.30.4.1876 ilmeisesti myös tulirokkoon, Alma Maria s.24.4.1877, k.15.1.1878 myös rokkoon. Lauri Tervolla ja Augusta Örnille syntyi kaiken kaikkiaan 9 lasta, joista nämä mainitut neljä kuolivat pieninä ja vuonna 1887 syntynyt Lauri vuonna 1901. Loput lapsista elivät aikuisikään ja perustivat perheen. Maakauppias Lauri Tervo, puolisonsa Augusta ja poika-Lauri ovat haudattuina uudelle hautausmaalle, samoin kuin heidän vanhin poikansa maanmittausinsinööri Werner Michael.

Vanhan hautausmaan näkyvistä ja tunnistettavista muistomerkeistä on enää mainitsematta artikkelin otsikkokuvassakin näkyvät puiset hautakammiot. Kallioiden seiniltä ei ilmeisesti ole löytynyt tietoa kammioihin haudatuista henkilöistä mutta perimätietojen mukaan toinen kuuluu kirkkoherra Johan Reinhold Appelgrénille ja toinen Karl Henrik Rislachille. Karl Henrik Rislachi oli syntynyt vuonna 1794 Alavetelissä kyseisen seurakunnan kirkkoherran Henric Rislachiuksen ja Magdalena Kreanderin pojaksi. Pappisuransa Karl aloitti Alavetelin kappalaisen apulaisena vuonna 1815. Vaasan , Porin ja Vöyrin kautta Karlin tie kuljetti hänet Sotkamoon vuonna 1836. Karlin ensimmäinen puoliso ja vanhimman lapsensa äiti Edla Charlotta Fagerdahl kuoli toisen lapsen synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin vuonna 1831. Lapsi syntyi kuolleena. Toisen avioliittonsa Karl Rislachi solmi vuonna 1834 Pyhämaan kirkkoherran tyttären Josefina Augusta Rickstenin kanssa. Heille syntyi neljä lasta, joista Selma Emilia kuoli Sotkamossa 1841 kahden vuoden ikäisenä. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin, elokuussa 1841, perheeseen syntyi tytär, joka sai nimekseen Selma Carolina. Valitettavasti isä Karl Rislachi ei entinyt nähdä tyttärensä syntymää, koska hän kuoli huhtikuussa 1841 keuhkotautiin vain 47-vuoden ikäisenä. Leskeksi jäänyt Josefina muutti lapsineen ensin Poriin, sieltä Kemiöön ja lopulta Piikkiöön, jossa kuoli kirkkoherran leskenä (ei siis avioitunut uudelleen) vuonna 1873.

Kirkkoherra Johan Reinhold Appelgrén toimi Sotkamon kirkkoherrana vuosina 1844-1847. Sitä ennen hän ehti toimia Kajaanin seurakunnan kappalaisena ja vankilasaarnaajana 30 vuotta. Hänen poikansa oli jo mainittu metsänvartija, Hyttilän isäntä Gustaf Rudolf ja hän olikin kirkkoherran ja vaimonsa Wendla Sofia Holmbergin ainoa poika, lisäksi perheessä oli neljä tytärtä. Johan Reinholdin syntymäajassa on eri lähteissä heittoja. Sotkamon rippikirjoihin on merkitty 25.2.1783 mutta Paltamon kastekirjassa on syntymäaikana 25.2.1779. Asia vaatii tarkempaa tutkimusta, koska vain kolme kuukautta myöhemmin Johan Reinholdille olisi syntynyt sisar Susanna samaisen kastekirjan mukaan. Kirkkoherrana Johan Reinhold ehti toimia siis vain kolme vuotta, rovastin arvon hän sai vuonna 1846, vuosi ennen kuolemaansa. Kirkkoherra Appelgrén kuoli Sotkamon Toivonniemen pappilassa 8.6.1847 sydänkohtaukseen vain kaksi kuukautta vaimonsa Wendlan kuoleman jälkeen. Voisi siis olettaa, että hautakammiossa lepää sekä kirkkoherra että vaimonsa Wendla.

En koskaan aiemmin ole ajatellut Sotkamon kirkon ympärillä olevan metsikön kätkevän suojiinsa mitään erityistä vaikka olenkin katsellut jo lapsena mummon kanssa kirkossa käydessäni unohdetun näköisiä hautaristejä. Vasta, kun paneuduin kunnolla metsikköön varmuudella haudattujen henkilöiden persooniin, ymmärsin, että puut kätkevät juuriinsa todennäköisesti paljon näitä tunnettuja henkilöitä enemmän historiaa. Jossain oli mainittu tiedettävän, että Sotkamon vanhin virallinen hautausmaa olisi sijainnut näiden vielä nähtävillä olevien hautojen ympärillä, siis vanhan kirkon läheisyydessä ja, että kaikki siihen saakka Sotkamon seurakuntaa palvelleet papit olisi haudattu johonkin läheisyyteen. Kun itse kuljeskelin vanhan hautausmaan nurmea pitkin, huomasin sen pinnalla useita painanteita, jotka voisivat viitata hautoihin, joiden puiset ristit ovat vuosikymmenten saatossa lahonneet ja kadonneet. Puiden juuret siis todellakin kätkevät suuren määrän Sotkamon historiaa ja siihen vaikuttaneita henkilöitä. Hautojen sijainnilla ei liene hirmuisesti merkitystä, riittää, että tiedämme niiden olevan siellä jossain mutta sen, mihin oma esi-isäni, Sotkamon ensimmäinen kirkkoherra Mansuetus Jacobi on haudattu, tahtoisin kuitenkin tietää. Olisi hienoa käydä paikalla kunnioittamassa hänen vaiheikasta elämäänsä ja sitä, että hän elämällään on mahdollistanut niin monen ihmisen, myös minun elämäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s