Suurin osa meistä ei ole koskaan kuullutkaan henkilöstä nimeltä Väinö Hoover. Itse kuulin hänestä jokin aika sitten mutta ehdin jo unohtaa, onneksi sain muistuksen asiasta.

Väinö Aleksander Hoover syntyi Huovisena 27.7.1905 Leadvillessä, Californiassa (joissain lähteissä syntymäpaikaksi on mainittu: Stray Horse Gulch, Colorado), jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet 1900-luvun alussa Ylisotkamon Akonvaarasta. Tiedossa ei ole se kuinka Väinön isä Taito Emil alunperin tapasi hailuotolaisen Maria Kosusen mutta vuonna 1893 hän kävi pikaisesti Rovaniemellä mutkan, meni naimisiin Marian kanssa ja palasi Sotkamon Akonvaaraan kruununtorppariksi äitinsä, Greta Kustaava Haapalaisen luo. Mielenkiintoista on se, että Rovaniemellä käydessään Taito Emil merkittiin kirjoihin äitinsä sukunimellä Haapalainen. Isäänsä Taito Emil ei koskaan tavannut, eivätkä hänen vanhempansa koskaan ehtineet naimisiin saakka. Taito Emilin syntyessä hänen äitinsä on merkitty Anders Huovisen morsiameksi, Anders itse ehti vaan hukkua Oulujärveen kahta kuukautta ennen poikansa syntymää. Mikä lie syynä mutta samana päivänä hukkui kolme muutakin sotkamolaista mm. Alasotkamon Koistilan nuori isäntä Johan Lukkari. Niinpä sukunimenä oli äidin sukunimi Haapalainen. Sotkamoon Rovaniemeltä vaimonsa kanssa palattuaan Taito Emilille merkittiin isänsä sukunimi Huovinen. Taito Emilin isä Anders Huovinen oli syntyisin Katerman Kuvajalasta ja äiti Greta Kustaava Haapalainen Jormaskylän Määttälästä mutta sukujuuret vahvasti Alasotkamon Haapalassa, jossa Haapalaisten suku asui useiden sukupolvien ajan. Taito Emilin ja Marian ensimmäisen lapsen Aili Kustaavan on merkitty rippikirjoihin syntyneen Tervolassa. Tervolan kastetuissa ei Ailin syntymää kuitenkaan ole, ei tosin Sotkamonkaan. On siis mysteeri missä hän syntyi mutta Ylisotkamon Akonvaarassa perheeseen syntyi vielä kolme lasta lisää. Taito Emil alkoi etsiä perheelleen parempaa elämään 1900-luvun alussa. Vuosien 1901-1910 rippikirjassa on maininta perheen Venäjällä olosta. Sieltä ei ilmeisesti löytynyt sitä mitä etsittiin, koska perhe muutti 1900-luvun puoleen väliin mennessä Amerikkaan, jossa perheeseen syntyi Väinö-poika.

Työteliäiden siirtolaisvanhempien ja mainareiden poikana Väinökin oppi työntekemisen merkityksen. Vanhemmat arvostivat myös koulutusta ja Väinö kouluttautuikin korkealle. Hän oli oppiarvoltaan filosofian tohtori ja valmistunut luonnontieteisiin ja tekniikkaan keskittyneestä California Institute of Technology- yliopistosta. Laman aikaan hänen kerrotaan ”kirjaimellisesti kaivaneen ojia” mutta sisukkaana suomalaisena miehenä hän sai koulutustaan vastaavaa työtä ja toimi tekniikan esimiestehtävissä. Hän toimi myös kouluttajana yliopistossa ja pääsuunnittelijana sekä matemaatikkona teollisuuslaitoksissa. Vuonna 1946 Väinö Huovinen, tuolloin jo nimellä Hoover, perusti Santa Monicaan sähkölaitteita valmistavan Hoover Electric companyn. Selvennyksenä, että Hoover Electric companyllä ei ole mitään tekemistä Hoover-imureiden kanssa. Imurit oli keksitty jo paljon aiemmin ja Hoover-merkkisten imurien nimi tulee englanninkielen pölynimuria tarkoittavasta sanasta hoover. Väinö Hooverin yritys oli menestyvä ja vuonna 1953 hän perusti California Institute of Technologyn yhteyteen Hoover Foundation -säätiön, joka edelleen toimii tukien vähävaraisia opiskelijoita. Väinö Hooverin yritys oli erikoistunut kehittämään ja valmistamaan ilmailuun ja vedenalaiseen tutkimukseen liittyvien laitteiden navigaatio- ja ohjausjärjestelmiä. Hänen kättensä saavutuksien sanotaan lentäneen kuuhun ja plumpsahtaneen valtamerien syvyyksiin.

Väinö Hoover vasemmalla ja Yrjö Paloheimo oikealla

Hooverin kiinnostus siirtolaisuutta ja suomalais-amerikkalaista kulttuuria kohtaan vaikutti suuresti siihen, että hän oli mukana yhdessä Yrjö Paloheimon kanssa perustamassa suomalaisjärjestöä – Finlandia Foundation – Suomi säätiötä. Yrjö Paloheimo oli Amerikassa asuva teollisuuspohatta ja Suomen kunniakonsuli, ja Suomi säätiö päätettiin perustaa perussuomalaiseen tapaan Paloheimon vaimon Pasadenassa, Kaliforniassa sijaitsevan Fenyes-perintökartanon saunassa vuonna 1953. Kartanoa on muuten myöhemmin käytetty useiden amerikkalaisten elokuvien kuvausmiljöönä. Vastaperustetun säätiön ensimmäiseksi suojelijaksi houkuteltiin Paloheimojen perhetuttu Jean Sibelius. Väinö Hoover toimi säätiön varapuheenjohtana sen perustamisesta, vuodesta 1954 alkaen ja myöhemmin puheenjohtajana. Nykyisin Finland Foundation on Yhdysvaltain suurin yksityinen suomalaisjärjestö, jonka tehtävänä on tukea suomalaista kulttuuria Yhdysvalloissa mm. erilaisten stipendien muodossa. Hoover oli myös kova urheilumies ja oli itse harrastanut yliopistoaikanaan keihäänheittoa, joidenkin lähteiden mukaan myös moukarinheittoa, ja hänen kädenpuristuksensa kerrotaan olleen jopa tuskallisen voimakkaan. Innokkaana urheilun ystävänä Väinö Hoover oli myös Olympiakomitean jäsen ja tukija.

Väinö Hoover on saanut kahdelta eri Suomen Presidentiltä sekä Suomen Valkoisen Ruusun että Suomen Leijonan kunniamerkit kiitokseksi ansioistaan. Meidän tavallisten tallaajien on vaikea ymmärtää hänen edelläkävijän työtään keksijänä. Hänen nimissään on edelleen kymmeniä teknisiin laitteisiin liittyviä patentteja. Hänen keksintöjensä avulla laitteet siis pystyivät laskeutumaan kuuhun ja valtamerten syvyyksiin. Hänelle suomalaisuus oli tärkeää myös maassa, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet jo ennen hänen syntymäänsä. Varakkuuden lisääntyessä hän myös koki tärkeänä auttaa heikompiosaisia ja oli hyväntekijänä sekä vaikuttajana useassa eri organisaatiossa. Hoover kuoli santa Monicassa, Kaliforniassa 31.7.1983 78-vuotiaana. Väinö Hoover oli naimisissa Judith Margaret Rinteen kanssa ja heillä oli ilmeisesti ainakin yksi tytär. Yhteinen sukulaisuutemme Väinö Huovisen kanssa on 1750-luvun loppupuolella Sotkamon Kofferossa eläneiden Komulaisten kautta.

Artikkelikuvassa ovat Finlandia Foundation-perustajat: Otto Collanus, Omar Halme, Väinö A. Hoover, Bennett Kantola, Leonora Paloheimo, Everett Torkko, Yrjo A. Paloheimo, Suomi Rauhanheimo-Owen, Jaakko Tae

2 kommenttia artikkeliin ”Väinö Huovinen-Hoover – kainuulainen uranuurtaja Amerikassa

  1. Kiitoksia! Hieno juttu!

    Arvelisin, että Koistilan väki on ollut tervanmyyntireissulla. Synnyinkotini lähimaastossa on huomattava määrä tervahautoja.

    Muut hukkuneet todennäköisesti Koistilan vävyjä ja renkejä, ovatpa voineet olla Itäniemenkin kanssa tekemisissä, mikäli ovat uittaneet tynnörinsä Itäpuron kautta Koistilasta Kiantajärvelle.

    Kovasti kiinnostaisi, kuka on ollut se veneen miehistön henkiinjäänyt.

    ”Sotkamosta 18 p. lokak.

    Täällä on tapahtunut se surkia tapaus, että 11 päivänä tätä kuuta hukkui Oulu=järween neljä miestä Oulusta palatessansa, joiden joukosta wiides mies pelastui.”

    https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/457790?term=Oulusta&page=3

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s