Eksyinpä tutkailemaan sanomalehtiarkistoa ja siellä erityisesti Joulun ajan lehtiä. Täytyy myöntää, että paljon asiapitoisempia ovat lehdet siihen aikaan olleet – jopa Jouluna. Silmille ei hypeksi kaikenkirjavia lelu- tai ruokamainoksia muusta humpuukista puhumattakaan. Noh, voisihan nuo uutiset tietenkin olla Joulun alla iloisempia mutta eipä ne taida olla niin mukavia nytkään, Jouluna 2016.
”Lauvantaina” 22. joulukuuta ilmestyi Kajaanin Lehdestä oikein kaksoisnumero. Tuossa lehden B-osassa on Meriläisen suvun kirjailijan, Heikki Meriläisen kynästä peräisin olevan jatkokertomuksen osa. Jos jotakuta kiinnostaa, löytyvät nuo tarinat Kajaanin Lehden joulukuun numeroista.
Kyseisen Joulun alustan lehdessä oli paljon vakavaa asiaa, oli huolta nuorisosta:
huolta varattomista:
ja ohjeita kenties stressin aiheuttamaan unettomuuteen:
Aiheet joulukuun 1900 lehdessä voisivat ihan yhtä hyvin olla lööppejä Jouluna 2016. En kopioinut kaikkia tekstejä mutta kuten tuosta unettomuudenhoidosta näkee, artikkelien sisältö ei välttämättä vastaa ihan tätä päivää 🙂 Tai mistäpä minä tietäisin, en ole yrittänyt väsyttää silmieni jänteitä enkä pitänyt kylmäkäärettä otsalla nukkumaan mennessäni.
Toki lehteen mahtui myös muutama Jouluruno ja Joulutarina, eikä ne mainoksetkaan olleet kokonaan unohtuneet:
Kaikkein hauskin juttu löytyi kuitenkin lehden viimeiseltä sivulta otsikon ”kaikenlaista” alta ja se kuuluu näin:
”Se pirun riiwaama ja tunnettu rosmo, joka Kajaanin wiime markkinoilla warasti hewoseni selästä hywän loimen ja kuuluu sitä käyttäwän omana ja sydänkäpysensä peitteenä, warokoon ja tietäköön, että se oli kalmaraanu, jonka alle on kuollut 10 ja syntynyt 27 imeistä. Varo ettet wielä wolahda, sillä siksi pahoja siitä wielä seuraa sekä ruumiillesi että hengellesi. Annahan ajan kulua. Turhia en höpise.”
Olisipa hauska tietää, millaiset tunnontuskat moinen pelottelu rosmossa sai aikaan. Saiko kalmaraanun omistaja omansa takaisin vai säilyikö se rosmon sydänkäpysen lämmittimenä edelleenkin.
Jaanailua sukututkimuksen havinoissa 