Ja tässä tapauksessa kyse ei suinkaan ole teleoperaattorista. DNA- tutkimus on viime vuosien aikana ottanut yhä suurempaa jalansijaa perinteisen sukututkimuksen apuna. Hienoa, että olemme saaneet mahdollisuuden selvitellä sukujuuriamme genetiikan avulla. Netistä löytyy useitakin geneettisen tutkimuksen ja geneettisen sukututkimuksen guruja, jotka osaavat minua huomattavasti paremmin selittää mihin kaikki tässä hienossa ”aputieteessä” perustuu, joten minun ei siihen kannata uhrata aikaa tai ”sivutilaa”. Laitan loppuun muutaman linkin aiheesta kiinnostuneille. Joka tapauksessa vuonna 2012 olin perinteisessä sukututkimuksessa päätynyt sellaiseen solmukohtaan, että ainoa keino saada jonkinmoista varmistusta suuntaan tai toiseen oli turvautuminen genetiikan apuun. Vuosia, jopa vuosikymmeniä oli sukumme, siis Lukkarien, varhaisimpana tunnettuna kantaisänä pidetty savolaista Lukkarinen- sukuista henkilöä. Solmun tutkimuksiin aiheutti sukututkija K.Kemppainen (ja tämä on puhtaasti ikuisesti kiitollinen toteamus), joka hämmensi savolaisia sukujuuriaan kaipailevan tutkijan maailman kerralla ja kunnolla toteamalla, että ”turhaan etsit esi-isääsi Savosta”. Olinkin jo ihmetellyt, kun en yhtälöäni saanut millään natsaamaan mutta kun vanhojen alkuperäisdokumenttien lukutaitoni ei ollut vielä siinä(kään) vaiheessa perin kummoinen, en hoksannut metsää puilta. K.K:n ystävällisten opasteiden ohjaamana löysin viimein perille.
Vanhoissa dokumenteissä on kuitenkin sellaisia aukkoja, että vaikka kuinka todennäköisyys nousisi potentiaaliin 10, ei tutkija voi ilmoittaa tulosta varmana. Minuahan tuollainen epävarmuus syö sisältä ja silloin apuuni kielikuvallisesti lennähti toinen kunnioittamani sukututkija J.Kaleva. K.K:n esittämän teorian mukaisen esi-isä oli ollut J.K:n kiinnostuksen kohteena aiemmin ja hänellä oli yhteys kyseisen esi-isän toisen jälkeläishaaran elossaolevaan miespuoliseen jäseneen. Meillä olisi siis teoreettinen mahdollisuus varmistaa tai kumota jo perinteisten sukututkimuslähteiden kautta löydetyt, hieman aukolliset tiedot ja tämän mahdollisuuden tarjoaisi isälinjainen Y-DNA- tutkimus.
Siinäpä sitä sitten hetki pohdittiin. J.K. sai hankittu suostumuksen toiselta oletetulta sukuhaaralta ja minä en paljon isäni suostumusta edes kysellyt, tilasin vain testin. Toki sukuseuran suostumuksella, koska pitihän testille maksaja hankkia. Testin hinta ei oikeastaan voi olla suurikaan este enää nykyisin. Y-DNA 67 markkerin testi, joka mielestäni riittää vallan mainiosti selvittämään mieslinjaista geneettistä perimää, maksaa halvimmillaan noin 150 €, kalleimmillaan tai sanotaanko normaalihintaan kai yli 200 €. Testejä tarjoavia yrityksiä on useampikin mutta sukututkimuksen apuna käytettävissä testeissä yleisin on amerikkalainen FTDNA. Sieltäpä testi tilattiin ja muutaman kuukauden päästä saimme ensimmäisiä tuloksia.
Ja kas kummaa, onnistuimme varmentamaan K.K:n esittämän teorian sukumme esi-isästä ja samalla sanoimme hyvästit siltä osin savolaisille sukujuurille. Nimittäin kävi niin, että sekä isäni että verrokkina testatun toisen sukuhaaran edustajan testit olivat sen verran harvinaisia, että kumpikin sai vain 4 osumaa muista maailmassa testatuista miespuolisista henkilöistä ja testattuja lienee kymmeniä tuhansia. Kaikki kyseisessä firmassa testinsä teettäneet ovat nimittäin tietokannassa, josta he sitten valikoituvat geneettisiksi sukulaisosumiksi toisille testatuille riippuen yhteisen perimän laajuudesta ja yhteneväisyydestä. Osuma eli lontoonkielellä match – tarkoittaa siis jonkinasteista yhteistä perimää elikkäs yhteistä esi-isää jossain vaiheessa historiaa. Noh, tuo historia on laaja käsite ja testattujen yhteinen geneettinen perimä ilmoittaa monenko stepin eli askeleen päässä täydellisestä geneettisestä perimästä ollaan. Ihmisen perimä nimittäin muuntuu ajan myötä sattuman varaisesti esiintyvien mutaatioiden kautta. Geenien muutos eli mutaatio tapahtuu aina isän ja pojan välisen perimän välillä. Tuossa mainitsemassani Y-DNA 67- testissä testataan perimästä 67 jaksoa, joille kaikille on määritelty tietyt arvot. Nämä arvot siis muuntuvat mutaatioina. Mutaatioita ei tapahdu läheskään joka sukupolvessa mutta vuosisatojen aikana mutaatioita tapahtuu todennäköisesti useita. Nämä mutaatiot mahdollistavat ylipäätänsä sen, että voimme etsiä testien avulla omia geneettisiä sukulaisiamme, jäljitämme siis tavallaan samoja mutaatioita.
Äh, ei siitä testien periaatteesta enempää. En ole riittävän hyvä osatakseni kertoa hienoja tieteentermejä mutta kansankielellä suurin piirtein sinne päin. Normaalisti testatuille tulee noista geneettisiä osumia kai kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia riippuen siitä kuinka monen markkerin testiä katsotaan ja tämä siis pelkästään Suomesta. Jos kaikki 67 markkeria sattuu natsaamaan jonkun kanssa, on kyseessä jo todella läheinen sukulaisuus. Joka tapauksessa isäni onnistui saamaan testillään vaatimattomat 3 osumaa ja nekin melkoisen kaukaisia.Verrokkitestillä ei mennyt yhtään kummoisemmin, kuinka olisikaan kun kerran samasta tunnetusta kantaisästä ovat. DNA- testi antoi myös viitteitä siihen, että sukumme esi-isä olisi joskus ammoisina aikoina matkannut Suomeen ehkä Ruotsista tai Baltiasta. Pidän itse todennäköisempänä Ruotsia, koska kirkonmiehiä, joita luulen tulokkaan edustaneen, on tuotu käännyttämään pakanallista Suomea. Tulokset eivät siis siltä osin saaneet minussa aikaan runsasta hurraa- huutojen vyöryä vaikkakin olin äärimmäisen onnellinen saadessani suvulle varmistettua uuden tunnetun kantaisän Jacobus Olain.
Testitulosten tultua alkoi armoton yhteisen esi-isän metsästäminen kaikista näistä ruhtinaallisen runsaista osumista. Onnekseni kaikilla oli yhteystiedot esillä ja sain heidät sähköpostilla kiinni. Onnistuin myös saamaan heidän isälinjaiset tutkimukset itselleni, joita sitten kykyjeni ja lähteiden saatavuuden asettamilla rajoitteilla yritin selvitellä lisää. Siinäpä sitä puuhaa olikin hetkeksi. Kaipa tollukka kuvittelin, että asiat ratkeavat sormia napsauttamalla ja yhteinen nimittäjä saadaan niistä selville helposti. Huh hah hei! Eipä onnistunut, eikä ole onnistunut vieläkään vaikka muutama tutkimuslinja on tullut kolmen vuoden aikana lisääkin. Yhteinen esi-isä on ja pysyy arvoituksena. Joka tapauksessa on selvää, että vaikka kyseessä on Suomessa yleisin ”heimo” eli N- haploryhmä (isäni testi tarkemmin N1c1a1a2 ja sijoittuu tällä hetkellä fylopuussa kai johonkin oksattomaan kohtaan eli sen verran harvinainen ettei omaa oksaa ole olemassakaan), ei suvun juuret taida olla Savossa päinkään, koska yhtään savolaissukua ei osumiin löytynyt. Yksikään suku ei isälinjaisena ole edes Savossa käynyt, ei ainakaan perinteisen sukututkimuksen tulosten perusteella.
Yhteinen nimittäjä näille kaikille geneettisille sukulaisuuksille on sukujen asuinseutu. Lukkarien kantaisän tiedetään toimineen Isonkyrön kappalaisena ainakin 1580, mahdollisesti jo aikaisemmin ja sieltä siirtyneen Iin kirkkoherraksi 1581. Etsin siis sukujen yhteistä nimittäjää ajalta ennen tuota ja suurinpiirtein tuonne saakka olenkin saanut sukujen taustat kaivettua mutta en siis ihan riittävän kauas päätyäkseni yhteiseen esi-isään. Etelä-Pohjanmaaltakaan ei osumia löydy, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sukulaisia siellä voisi olla, heitä ei vaan satu testattujen sukujen joukkoon. Kaikki selville saadut osumat ovat Varsinais-Suomen alueelta: Halikko, Somero, Karjalohja….. Paikat merkitty alla olevaan karttaa keltaisella tähdellä. Maantieteellinen hajonta lienee noin 100 kilometrin luokkaa, ei siis mitenkään huima edes varhaisella ajalla.
Tutkimusmatkani siis jatkuu edelleen. En vieläkään suostu päästämään irti ajatuksesta, että Kangasalan kirkkoherrana toiminut Olaus Björn voisi olla jollain tapaa osallinen asiaan. Hän sopisi ikänsä puolesta Jacobus Olain isäksi ja yksi pappismies nimeltä Jacobus Olai on Turun linnan vankeudesta vapauteen päässeen Kaarina Maununtyttären saattoseurueessa, kun hän matkusti Turusta uuteen kotiinsa Kangasalan Liuksialan kartanoon vuonna 1577. Liuksialan kartanon mailla sijaitsi myös Kangasalan kirkkoherran Olaus Björnin koti Monnikkalan kartano. Olisiko Jacobus Olai ollut kotimatkalla Kaarinan seurueessa? Olisiko Jacobus saanut pappisvihkimyksensä Turussa, jossa siihen aikaan koulutettiin kirkonmiehiä ja nyt valmis siirtymään oikeisiin töihin? Tämä Björn kiinnostaa minua siksi niin suunnattomasti, koska suvussamme on säilynyt vanha legenda, jonka mukaan Lukkarien alkuperäinen nimi olisi ollut Kontio tai Karhu – Björn ja siksi, että DNA- tutkimuksen avulla varmistuneen kantaisämme Jacobuksen pojista yksi otti käyttöönsä sukunimen Björn. Sattumaako vai todiste siitä, että perimätieto voi kulkea satojen vuosien matkan tullakseen joku päivä todistetuksi oikeaksi?
Jos joku löytää yllä olevasta taulukosta tuttuja sukuja ja tietää heistä enemmän kuin taulukkoon on kirjattu, toivon ottamaan yhteyttä, koska kyseessä on isäni ja koko Sotkamon Lukkarien geneettiset sukulaiset ja jostain näiden nimien, talojen ja asuinpaikkojen syövereistä toivon löytäväni joskus vielä selvyyden.
Ja niitä lupaamiani linkkejä:
Jaanailua sukututkimuksen havinoissa 