Alasotkamo 35/19 Koistila- Riihilehto

Olen jo aiemmin kertonut isoisoisäni matkan Ontojoen kylälle mutta nyt kun Finnaan (Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteinen tietokanta) on avattu paljon uusia avoimen lisenssin kuvia ym. innostuin kaivelemaan Olof Lukkarin esi-isien asuinpaikkoja lisää.

Olof eli Olli syntyi Alasotkamon Koistilassa maaliskuussa 1861 vanhempiensa seitsemäntenä lapsena. Hänen jälkeensä perheeseen syntyi vielä yksi tytär. Koistila, joka tunnetaan myöhemmin nimellä Riihilehto ja nykyisin nimellä Lehto, sijaitsee Lykinnöllä Alasotkamon kylässä. Rippikirjoissa Koistila on merkitty Maanselän ja myöhemmin Tipasojan kinkeripiiriin. Ensimmäinen Lukkari- sukuinen Koistilan tilalla oli Henrik Lukkari s.1721, joka muutti Koistilaan 1770- luvun alkupuolella Alasotkamon Kohveron tilalta.

Alasotkamon Koffero-Kossero-Kohvero, on erittäin vanha tila, jonka historiaan perusteellinen perehtyminen vie melkoisesti aikaa, eikä ole tässä yhteydessä niin tärkeää. Toki tilan historia kiehtoo kovin! Tilan nimen arvellaan tulleen talon sijainnista Nuasjärven Jäätiönlahden pohjukassa mutta alkuperäislähteiden mukaan taloa on asuttanut aikoinaan Koffero- sukunimellä kirjattu henkilö. Onko mies antanut nimen talolle vai talo miehelle? Pikaisen tutkimuksen perusteella näyttää  kuitenkin siltä, että kyseinen Henrik Koffero on syntynyt Henrik Tolvasen ja Carin Tuhkasen perheeseen. Eli sotkamolaisittain harvinaista; mies on saanut nimen talolta. Kohveron talo on ollut myös erittäin suuri tila ja siitä onkin jaettu kaikki Vuokatin taajaman tilat. Kohvero tunnetaan myös erilaisten virkamiesten ja lautamiesten asuinpaikkana, talossa on pidetty myös käräjiä, mm. pitäjänkirjuri Kofahlin on mainittu asuneen tilan alueella. Sigfred Korhosen, joka toimi oikeuden lautamiehenä yli 20- vuotta on arveltu asuneen Kohveron tilalla 1600- luvun lopulla. Ilmeisesti Kohvero onkin Korhosten suvun asuinpaikkoja nykypäivään saakka, tosin kantatilan pilkkoutuminen uusiin tiloihin on vaikuttanut tilojen nimeämiseen.

Vuoden 1606 kymmenysluettelossa Sotkamon kylinä luetellaan Turunkorva (myöhemmin Nuasjärven kylä), Jormas, Sotkamo, Vitsamo eli Vihtamo ja Katerma. Vihtamon kylä sisältyy myöhemmin Alasotkamona kylään ja lienee tarkoittanut aikoinaan laajempaa aluetta kuin minä se nykyisin tunnetaan. Korhosten suku onkin levittäytynyt Nuasjärven rantamille useaan Korhola- nimiseen taloon jo 1600- luvun lopulle päästäessä.

Esi-isäni Henrik Johaninpoika Lukkari syntyi Yläsotkamon Laatikkalassa vuonna 1721. Hänen isänsä oli sukumme viimeinen ammattilukkari, joka otti ensimmäisenä käyttöönsä kyseisen ammattinimikkeen sukunimenä. Henrik meni naimisiin vuonna 1742 Caisa Komulaisen kanssa. Caisan vanhemmat asuivat tuolloin Alasotkamo 2 Korholassa, joka lienee siis Kohveron tilan kantataloja. Komulaisten sukukirjassa olevasta käräjäasiakirjasta selviää kuinka Komulaisten suku on Kohveroon tullut (Sukutietoa Komulaisista, 2010):

Kysymys Kohveron tilan omistuksesta Sotkamon käräjillä v. 1750

Anna Heikintytär Kohverotar oli valtuuttanut miehensä lautamies Sipi (Siegrid) Korhosen valittamaan edesmenneen Pekka Erkinpoika Komulaisen vuonna 1741 tekemästä Kohveron talonkaupasta ja nyt (Sotkamon käräjillä 11.8.1750) vainajan perillisten Pekka Pekanpoika Komulaisen ja tämän Kaisa-sisaren yhdessä aviomiehensä Heikki Lukkarin anomasta lainhuudosta. Anna väitti perintöosuutensa mainittuun tilaan olevan yhä voimassa. Hänen isänsä Heikki Kohveron kuoltua vuonna 1714 tämän pojat Yrjö ja Sipi lapsineen olivat kiistelleet jonkin aikaa tästä tilasta, kunnes Yrjön pojat Jaakko ja Heikki Kohvero olivat luovuttaneet tämän tilan isonvihan jälkeen Sotkamon (nyk. Kuhmo) seurakunnan kirkkoherralle Abraham Sadeniukselle vähäisestä kauppahinnasta, mutta Annan vanhemman veljen Heikin poika Heikki Heikinpoika Kohvero oli sittemmin lunastanut tilan itselleen. Viime mainittu oli kuitenkin vaihtanut tämän tilan Pekka Pekanpoika Kanasen kanssa Jormaksen kylässä olevaa Tuhkalan 1/8 manttaalin perintötilaa vastaan vuonna 1733. 

Kananen taas oli tehnyt vaihtokaupan talonpojan Paavo Hyvösen kanssa saadakseen jälleen takaisin Tuhkalan tilan, jonka Heikki Heikinpoika Kohvero oli sillä välin myynyt tälle Paavolle. Kohveron tila siirtyi Paavo Hyvöseltä Pekka Erkinpoika Komulaiselle talonkaupan yhteydessä vuonna 1741. Anna ei ollut saanut tästä tilasta mitään hänelle laillisesti kuuluneita sisarosuuksia tai perintöjä, joita hän oli nyt vaatimassa. Talo oli kuitenkin vaihdossa ja asian mukaisesti toimitettujen kolmen lainhuudon jälkeen jo 17 vuotta sitten joutunut vieraalle suvulle ilman, että Anna oli tehnyt siitä silloin valitusta. Oikeus ei voinut siten antaa hänelle mitään perintöosuutta eikä lunastusoikeutta Kohveron tilaan, vaan hänen kanteensa tuli hylätyksi.

Myös Anna Heikintyttären vävy porvari Pentti Okkonen, jonka vaimo Riitta Laurintytär oli vaatimassa äidinperintönä sukumaata Kohveron tilaa, tarjoutui maksa maan etuosto-oikeudella lunastusmaksun vaimonsa puolesta Kohveron tilasta, sillä hän väitti vaimonsa olevan oikeutettu omistamaan tilan ennen vieraita. Tämäkään vaatimus ei johtanut tulokseen, koska Riitan serkku Heikki Heikinpoika Kohvero oli vaihtanut tilan ja tämä vaihto oli saanut lain voiman kolmen lainhuudon jälkeen vuonna 1734, joten Kohveron tilaa ei voitu pitää Kohveron suvun kannalta enää pe rimysmaana vaan ansiomaana (hankittuna maana). Perustelemalla näin ja viittaa malla maanlain maakaaren 17. luvun 4. pykälään kihlakunnanoikeus hylkäsi Riitta Laurintyttären ja tämän miehen Pentti Okkosen vaatimuksen.”

Henrik tulee siis Kohveroon vävynä. Henrikin ja Caisan perheeseen syntyy kaikkiaan 10 lasta Kohverossa. Kohveron asuintakennuksesta ei ole olemassa erikseen kuvia mutta onneksi seutu taloineen on kiinnostanut useitakin aikansa kuvaajia. Yrjö Blomstedt on kuvannut vuonna 1894 Jäätiön ja Kohveron rakennuksia. Kohveron talo on rippikirjojen mukaan jaettu 1800- luvun alkupuolella kahteen taloon ja 1800-luvun loppupuolella taloista toinen saa nimen Jäätiö. Samana vuonna, mahdollisesti jopa yhteismatkalla Blomstedin kanssa on V.J.Sucksdorff ikuistanut esineitä ja rakennuksia piirroksin.

Henrik luovuttaa tai myy Kohveron tilan isännyyden Vaimonsa Caisan Pehr- veljelle ja muuttaa 1770- luvun alkussa Alasotkamon Koistilaan. Koistilassa asui aiemmin Määttiä ja ennen sitä Valtasia. Sitä miksi Henrik muuttaa Koistilaan en ole vielä selvittänyt. 1800- luvun tilavertailussa Kohveron arvoksi arvioidaan 500 rupaa ja Koistilan 1000 ruplaa. Pienenpään taloon Henrik ei siis liene suinkaan suunnannut. Koistila on tuon 1800- luvun arvonsa mukaan luokiteltu kalliiksi taloksi. Keskimääräinen talonhinta on tuolloin ollut noin 480 hopearupaa, joka vastaa 107 ruistynnyriä. (Lähde: Sotkamon historia-kirja) Talojen hinnat ovat olleet melkoisen kalliita ja renkin on joutunut säästämään vuosia jopa vuosikymmeniä voidakseen hankkia itselleen oman talon.

Lukkarien sukupolvet asuttivat Koistilan tilaa aina 1870- luvun loppupuolelle saakka. Tuolloin rippikirjoihin on merkitty kaksi erillistä taloa. Sen hetkinen Koistilan toisen talon isäntä Johan Johaninpoika Lukkari s.1818 kuolee vuonna 1868 ja hänen jälkeensä talon isännyys siirtyy Fredrik Heikkiselle. Toista taloa isännöinyt Johan Andersinpoika Lukkari s.1819 hukkui Oulujärveen vuonna 1866 ja hänen taloaan tuli isännöimään Absalom Laatikainen. Useat Lukkari- perheiden jäsenet jäivät ilmeisesti asumaan Koistilan maille torppareina ja itsellisinä. Ainakin yksi Lukkari- tytär naidaan Riihilehtoon Laatikaisten perheeseen. Koistilan nimi häviää ja tilan nimi muuttuu Riihilehdoksi. Myöhemmin nimi lyhenee Lehdoksi.

Kansanperinteen tallentajat Viktor Sucksdorff ja Yrjö Blomstedt matkustelivat Sotkamossa vuonna 1894 piirtäen ja valokuvaten ihmisiä, rakennuksia, tarve-esineitä ja kädentaitojen tuotoksia. Myös Samuli Paulaharju on matkoillaan piipahtanut Koistilan taloissa, tosin tuohon aikaan tila tunnettiin jo Riihilehtona. Blomstedt ja Sucksdorff ovat matkapäiväkirjansa mukaan olleet erityisen innostuneita ja ihastuneita Riihilehdon piikatytön kankuritaidoista (kudonta). Piikatytön sanotaan olleen Amanta Heikkinen. Todennäköisesti kyseessä on kuitenkin talon isännän Jaakko Heikkisen vuonna 1875 syntynyt Amanta-tytär.

On aivan mahtavaa, että tuolta ajalta on säilynyt tietoja, kuvia ja piirroksia. On mielenkiintoista katsella maisemia ja rakennuksia tietäen, että omat esivanhemmat ovat vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja sitten kulkeneet noilla paikoilla ja eläneet noiden rakennusten keskellä.