Johan Alfred, Janneksikin kutsuttu, syntyi Oulussa seppä Johan Heikkisen ja vaimonsa Anna Heikkisen esikoisena 20.7.1863. Seppä Johan oli ilmeisesti tullut sepänoppiin Ouluun mutta palasi pian Johan Alfredin syntymän jälkeen takaisin Kajaaniin ja asettui perheineen asumaan Jormuan Toppilaan. Seppä Johan oli syntynyt Paltaniemen (Kajaanin maalaiskunta) Lukkarinnurmessa, jonne hänen isänsä oli tullut torppariksi Suomussalmen Vuokin Ruokolasta. Vaimoonsa Annaan seppä Johan on oletettavasti tutustunut jo nuoruudessaan, kerrotaanhan Annan olleen Paltamon kirkkoherran Karl Aejmelaeuksen kasvattityttären. Kasvatettavia kirkkoherra Aejmelaeuksella oli kyllä omasta takaakin parikymmentä mutta hän lienee säälinyt aviottomana syntynyttä Annaa tai hänen äitiään Anna Stiina Heikkistä. Anna Stiina jäi nimittäin melko pian naimisiin mentyään leskeksi ja yksinhuoltajaksi sekä Annalle että juuri syntyneelle tyttövauvalleen. Seppä Johanin syntymäkodin Lukkarinnurmen ja Aejmelaeuksen asuttaman Pappilanniemen välimatka oli vain muutama kilometri, joten nuoret ehkä olivat tutustuneet toisiinsa jo aikaa ennen aviota.
Johan Alfredin syntymän jälkeen sepän perheeseen syntyi vielä yhdeksän lasta. Johan Alfred istutettiin koulun penkkiin jo varhain ja syksyllä 1875 hänet lähetettiin Ouluun vasta perustettuun yksityiseen suomalaiseen lyseoon saamaan lisäoppia. Oletettavasti juuri lyseon vuosinaan Johan Alfred koki heräämisen vahvaan suomalaisuuden aatteeseen. Lopetettuaan lyseon, hieman kesken, koska halusi antaa nuoremmille sisaruksilleen mahdollisuuden kouluun, hän kävi kauppakirjurikurssin ja pääsi töihin C.B. Bergin kauppahuoneeseen. Johan Alfred oli Bergille mieluinen työntekijä ja lähetettiin Hyrynsalmelle perustetun kauppaliikkeen hoitajaksi. Kauppaliike toimi Uusitalona kirkonkirjoihin merkityssä talossa. Johan Alfred tosin mainitaan alkuun kunnankirjurin nimikkeellä eli hän toimi kaupanhoidon ohella myös kirjurina. Samoihin aikoihin Hyrynsalmelle saapui Oulusta opettajaksi Lisa Sund niminen, vuonna 1865 syntynyt, nuori nainen. Oulun rippikirjoihin nainen on tosiaankin kirjattu nimellä Lisa mutta monessa yhteydessä hänestä käytetään nimeä Lici. Samoissa yhteyksissä Lisan kerrotaan olleen oululaisen merikapteenin tytär mutta alkuperäislähteistä ei hänen isälleen moista titteliä löydy. Lisan isä oli Pedersöressä syntynyt Alfrid Sund, joka toimi nuorempana perämiehenä (styrman) ja rakennusmestarina (byggmästare) mutta myöhemmin jätti merihommat kokonaan ja jättäytyi pelkästään rakennusmestarin (laivanrakennus) työhön. Lisan äiti oli Lisa Tyyskä Limingasta. Lisa Sund ja Johan Alfred vihittiin Oulussa vuonna 1885.
Johan Alfred ja Lisa asettuivat asumaan Hyrynsalmen Uusitaloon hetkeksi mutta kertomusten mukaan Johan Alfred riitautui Bergin kanssa, irtisanoutui ja ryhtyi yrittäjäksi vuonna 1890 (joidenkin lähteiden mukaan 1891). Hän perusti kaupan Iston taloon, uudenaikaisen tervatehtaan Hyrynjärven rannalle ja osti myöhemmin toisen Oulujoen niskasta. Vuosien aikana Johan Alfredilla oli neljä terva- ja tärpättitehdasta eri puolella Hyrynsalmea. Kaksi ensimmäistä tehtaista paloi ja samalla paloi myön Hyrynjärven rannalle rakennettu kaupparakennus. Vuonna 1892 Johan Alfred osti itselleen Hyrynsalmen kirkonkylästä Halla-nimisen tilan Adam Mularilta. Mulari päätti lähteä kokeilemaan onneaan Amerikkaan mutta palasi sieltä jo vuoden päästä takaisin. Hallan tila oli vanha tila, jonka päärakennuksen vanhin osa oli vuodelta 1813, jolloin tila tunnettiin nimellä Kerälä ja sitä isännöi Kemppaisten suku. Kemppaiset isännöivät tilaa vuosikymmenten ajan, kunnes isännäksi tuli jo mainittu Mulari. Hallan talo oli hulppea (artikkelikuvassa näkyy pääty) ja siihen Johan Alfred mahtui hyvin vaimonsa, lastensa ja palvelusväkensä kanssa. Katovuosien takia maan hinta oli alhainen ja Hallan tilan lisäksi Johan Alfred hankki omistukseensa kirkonkylästä myös Pöytälä-nimisen tilan.
Tervakauppa kävi kuumana ja Johan Alfred vaurastui. Välillä tervaa olisi mennyt enemmän kuin ehti Ouluun toimittaa. Talvista toimitusongelmaa helpottamaan Johan Alfred hankki itselleen ajoporoja Vienasta ja Kuusamosta. Hallan paliskunnassa kerrotaan parhaimmillaan olleen jopa 5000-6000 poroa, joista Johan Alfredilla noin 500. Tervahommien lisäksi Johan Alfred harjoitti metsäurakointia ja olipa hänellä sahakin Paltamossa. Maanviljelyssä Hallan tilalla kokeiltiin erilaisten viljojen ja puutarhakasvien viljelyä. Monessa oli siis Johan Alfred mukana mutta se, mistä hänet ehkä parhaiten tunnetaan, oli vielä tulossa. Valitettavasti katovuodet ja vakuuttamattomien tervatehtaiden palovahingot saivat Johan Alfredin velkaantumaan pahoin Oulun porvareille ja lopulta hänen oli myytävä tilansa velkojen kattamiseksi kauppias Isak Ravanderille. Ravander antoi armon käydä oikeudesta ja Johan Alfred sai jäädä perheineen asumaan ja viljelemään Hallan tilaa vuokraviljelijänä. Vuoteen 1906 mennessä Johan Alfred ja Lisa olivat saaneet yhteensä 10 lasta, seitsemän tytärtä ja kolme poikaa.
Johan Alfredia kutsuttiin asuttamansa Hallan tilan vuoksi Hallan Janneksi, hallalaiseksi ja myöhemmin Hallan Ukoksi. Tuon nimityksen Johan Alfredille antoi ehkä hänen ystävänsä Ilmari Kianto, ainakin hän teki Johan Alfredin yleisesti tunnetuksi tuolla kutsumanimellä. Me myöhemmät sukupolvet, jotka olemme Hallan Ukon maineeseen törmänneet, tunnemme hänet kuitenkin vasta 1900-luvun saavutuksista. Johan Alfred lienee ollut Hyrynsalmella ja ympäristökunnissa tunnettu, yritystoiminnastaan ja maanviljelyksen edistyksellisistä kokeiluistaan. Lisäksi hän oli aktiivisesti mukana kunnalliselämässä ja toimipa jopa kuntien tilintarkastajana. Niinpä hänet valittiin vuonna 1907 Maalaisliiton edustajana kansanedustajaksi. Ensimmäinen kansanedustajajakso kesti vuoteen 1911. Toisen kerran Johan Alfred valittiin kansanedustajaksi vuonna 1917 ja tämä pesti kesti vuoteen 1922.
Vuonna 1914 Suomi oli osa Venäjän suuriruhtinaskuntaa. Suomalaisessa ajattelussa ja kulttuurissa oli kuitenkin tapahtunut herääminen, jossa Suomi nähtiin Venäjästä erillisenä valtiona. Suomessa oli jo tuolloin ollut vuosikymmeniä oma raha ja valtiopäivät. Kansallinen herääminen johti ristiriitoihin Venäjän kanssa, koska Venäjällä ajatus oli päinvastainen, Suomi haluttiin venäläistää. Lähes yhtäjaksoisia vuodesta 1899 (1899-1905, 1908-1916) jatkuneita venäläistämistoimenpiteitä kutsuttiin sortokausiksi. Suomalaiset olivat jakaantuneet aatteellisesti kolmeen ryhmittymään. Osa suomalaisista uskoi, että myöntymällä venäläistämisvaatimuksiin suomalaisten identiteetti olisi mahdollista säilyttää. Osa uskoi passiiviseen vastarintaan, eli laittomia sortotoimenpiteitä tuli vastustaa kaikin luvallisin keinoin mutta osa uskoi aktiivisen vastarinnan kautta saavutettavaan Suomen itsenäisyyteen. Tuona jo mainittuna vuonna 1914 joukko helsinkiläisiä ylioppilasaktivisteja löivät viisaat, vastarintaiset päänsä yhteen ja päättivät ryhtyä toimenpiteisiin kansanarmeijan luomiseksi ja Suomen irrottamiseksi Venäjästä. Näin syntyi jääkäriliike, jolla tuli olemaan ainutlaatuinen merkitys Suomen historiassa.
Mahdollistaakseen suunnitellun aseellisen kansannousun jääkäriliikkeen aktiivit alkoivat värvätä suomalaisia lähetettäväksi Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Tämä piti toteuttaa salassa Venäjältä ja oli siksi äärimmäisen vaarallinen operaatio. Värvätyt koulutettavat kuljetettiin salaisten reittien kautta Ruotsiin ja sieltä Saksaan. Paljastumisen riskiä lisäsi koko ajan suomalaisten jakaantuminen myös venäläistämisen puolustajiin ja pelko ilmiannoista oli läsnä koko toiminnan ajan. Hallan Ukko päätti kantaa kortensa jääkäriliikkeen kekoon ja Hyrynsalmen Hallasta sekä sen ympäristön ladoista, riihistä ja savusaunoista tuli yksi Pohjois-Suomen etapeista eli värvättyjen jääkäreiden pysähtymis- ja levähtämispaikoista. Johan Alfred myös rakensi Hyrynsalmen Saarijärven saareen piilopirtin etapille pysähtyneiden jääkäreiden piilopaikaksi. Saari on syystä saanut nimekseen Jääkärisaari. Jääkäreiden lisäksi Hallan Ukko auttoi Venäjältä karanneita saksalaisvankeja pakomatkallaan kohti Ruotsia. Arvioiden mukaan saksalaisia sotavankeja kulki Hallan kautta vapauteen noin 160 ja värvättyjä jääkäreitä noin 400. Eri lähteissä lukemat poikkeavat toisistaan melko paljonkin. Johan Alfred ei ollut asiassaan yksin. Hän sai apua saman aatteisilta kyläläisiltä sekä omalta perheeltään. Vaimo Lici ja tyttäret auttoivat vankien ja jääkäreiden huollossa parhaansa mukaan. Pojista vanhin, vuonna 1896 syntynyt Väinö, lähti vapaaehtoisena Saksaan sotilaskoulutukseen jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon. Sotilaskoulutuksen jälkeen Väinö taisteli kansalaissodassa ja Karjalan heimosodissa mutta talvisotaan hän osallistui vain suojeluskunnan tehtävissä, rintamalle hänen ei enää tarvinnut mennä.
Huhtikuussa 1917 Suomussalmen kirkossa järjestettiin kansalaiskokous, jonka koollekutsujina toimivat Suomussalmen kirkkoherra, nimismies ja Hallan Ukko. Kokouksessa vaadittiin Suomen irtaantumista Venäjästä sekä Vienan Karjalan liittämistä Suomeen. Helsinkiin lähetettiin valtuuskunta, jossa mukana oli myös Johan Alfred Heikkinen, kertomaan asiasta mutta vielä silloin aika itsenäistymisajatukselle ei ollut kypsä. J.A. eli Johan Alfred, Janne tai Hallan Ukko on monelle nykykainuulaiselle tuiki tuntematon persoona ja hänen merkityksensä Kainuun historiassa merkityksetön. Siksipä ajattelinkin tuoda hänen merkitystään tutummaksi lukijoille ja ennen kaikkea itselleni. Jos Hallan Ukko tai jääkäriliike kiinnostaa, löytyy erilaisista kirjallisista lähteistä sekä netistä paljon mielenkiintoista tietoa. Itselleni erityisen kiinnostava ja mielenkiintoinen oli itäisen etapin 100-vuotisjuhlien kunniaksi koottu kirja: Hallan jääkäreitä.
Lähteitä:
https://yle.fi/uutiset/3-8978461
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho_Heikkinen
Hallan jääkäreitä – itäinen etappi 100 vuotta. Kajaanin Offsetpaino Oy. 2017
Oulun, Kajaanin, Paltamon ja Hyrynsalmen kirkonkirjat
Jaanailua sukututkimuksen havinoissa 