Vanhassa 1650- luvulta olevassa kartassa mittasuhteet poikkeavat hieman myöhempien karttojen suhteista mutta kartalla olevat paikat on kuitenkin melkoisen helposti sijoitettavissa myöhempiin karttoihin. Ontojoen kylänä myöhemmin tunnettu paikka on vielä 1650- luvun kartassa asumatonta korpea tai asunnot ovat vielä vaatimattomia, nimeämättömiä mökkipahasia. Kurikaniemi, uudemmassa kartassa Kurikka, mainitaan jo kuitenkin nimeltä. Paikalla lienee ollut jo tuolloin pysyvä asutus. Paikka on hyvin todennäköisesti ollut suosittu lepo- ja pysähdyspaikka jo vuosisatojen ajan, onhan niemi hyvällä paikalla Sotkamon vesireitin varrella Kiimasjärven itäpäässä. Taisipa Sotkamon vesistöt kuulua vielä 1500- luvulla Limingan nautinta-alueeseen eli seudulla seikkaili liminkalaisia kalastajia haapioineen. Ontojoen kylä sijaitsee seudulla, jossa sijaitsi karttaankin merkitty säännöllinen itä-länsi- suuntainen kulkureitti. Tuota reittiä ovat kulkeneet vuosisatojen ajan niin vienan-karjalaiset kulkukauppiaat kuin ryöstö- ja kostoretkillä liikkuneet rapparitkin. Siksi alueelle, joka olisi ollut otollinen pysyvälle viljelysasutukselle, ei uskallettu rakentaa pysyviä asumuksia tai jos joku rohkea niin uskalsi toimia, oli tuho odotettavissa ennemmin tai myöhemmin.

kartta1 Kurikkaniemi - Kurikka
Kartta 1: Claes Claessonin kartta 1650-luvulta

Kurikkaniemen lähimmät naapurit ovat oheisen kartan mukaan olleet Katerman puolella Ontojärven luoteisrannalla, Sumpsajärven, Tervajärven ja Räätäjärven rannalla, Ontojärven Talviniemessä sekä Kiimasjärven rannalla lähellä Tipasjoki suuta, jonka voisi kartan huonoista suhteista johtuen olettaa tarkoittavan jopa Teponniemen asutusta.

1860- luvun kartassa on merkitty jo useampi asumus Ontojoen kylän tienoille. Kurikkaniemen nimi on lyhentynyt Kurikaksi, toinen Kurikka niminen tila näkyy kartassa suurinpiirtein paikassa, jossa sijaitsee nykyisin Kurikkana tunnettu tila. Wäärän tila on merkitty Ontojoen pohjoisrannalle ja T eli Tolppa Ontojoen etelärannalle. Tolppa nimitys annettiin sotilastorppana toimiville asunnoille. Tolppa- niminen tila sijaitsee edelleen kartan osoittamalla paikalla. Teponjokisuuhun on merkitty tila, joka on Teponniemi. Lisäksi Kurikkalahden itäpohjukassa olevan pisteen voisi tulkita tarkoittavan asutusta. Näihin tiloihin palataan myöhemmissä tarinoissa.

Kartta 2 Kartta 1860- luvulta
Kartta 2: Kartta 1860- luvulta

Kurikkaniemi – Kurikka – Joenalus ( Ylisotkamo 72 Kurikka, Tipasoja 21 Kurikka, isojaossa Sumsa 11 Joenalus)

Kurikkaniemen nimellä ensimmäisiin karttoihin merkitty nykyisin Joenaluksena tunnettu tila on siis todennäköisesti Ontojen kylän varhaisin asuinpaikka. Kirkonkirjoihin tila on kirjattu Kurikka- nimellä aina 1860- luvun puoleen väliin saakka, tosin jo 1700- luvun alussa syntyneet- kirjassa on Abraham Parviaisen syntymäpaikaksi kirjattu ”Joenalla”. Abraham Parviaisen isä Stephan – Staffan Parviainen onkin puolisonsa Elin Heikkisen kanssa ensimmäinen kirkonkirjojen perusteella Kurikka – Joenalus tilalle varmuudella sijoitettava asukas. Virallisesti rippikirjoissa Staffanin ja Elinin asuinpaikka on Tipasoja 21 Kurikka. Jo Staffanin isä Staffan puolisonsa Elin Liimatan kanssa merkittiin välillä Tipasoja ja välillä Sumsan torppari-asukkaaksi. Hänen asuinpaikkaansa ei tarkemmin pysty määrittelemään mutta voi olla mahdollista, että jo tämä sukupolvi asui Kurikkaniemessä. Staffan Parviainen puolisonsa Elin Heikkisen kanssa isännöivät tilaa aina vuoteen 1815 saakka, jolloin rippikirjan mukaan isäntänä oli Staffanin Abraham- poika vaimonsa Walborg Moilasen kanssa. Abrahamin puoliso kuolee joulukuussa 1832 ja Abraham muuttaa pois.

Vuonna 1833 Kurikan tilalla on uutena asukkaana Henrik Hakkarainen puolisonsa Caisa Härkösen kanssa. Henrik muutti Kurikkaan Ylisotkamon 17 Ärvälästä, jossa hän asui hetken vävynä Caisan vanhempien luona. Henrik oli syntynyt Ylisotkamon Hakkaralassa, jossa Hakkaraisten suku oli asunut yhtä jaksoisesti ainakin 1750- luvulta saakka. Ylisotkamossa on ollut Hakkaralan talo jo ennen tuota mutta välillä talo on ollut muiden sukujen hallussa.

Henrik Hakkarainen asui vaimonsa Carinin ja kolmen lapsensa kanssa Kurikan tilalla aina kuolemaansa, vuoteen 1844, saakka. Henrikin ja Carinin vanhin poika Johannes kuoli 2- vuotiaana jo Ärväälässä. Henrikin jälkeen Kurikan tilaa isännöi vanhin poika Fredrik puolisonsa Beata Lovisa Lukkarin kanssa. Beata Lovisa oli syntyisin Tipasojan Piippolasta. Fredrikin nuoremmista sisaruksista Maria meni naimisiin Alasotkamon Tikkalanniemessä syntyneen Efraim Korhosen kanssa ja asuivat koko elämänsä Nuasjärven kylällä, ensin Kellari- ja sitten Pöppö- nimisissä taloissa. Efraim ja Maria saivat kahdeksan lasta. Fredrikin nuorin sisarus Carl Henrik meni naimisiin kahden lapsen äidin, Tipasojalla syntyneen Susanna Komulaisen kanssa. Carl Henrik ja 14 vuotta vanhempi Susanna- vaimo asuivat Kurikassa Fredrik- veljen luona. Carl Henrik ja Susanna saivat kaksi poikaa Carlin ja Kristianin, jotka sitten muuttavat vuonna 1874 Tipasojalle Wanha- nimiselle tilalle. Myöhemmin tilan nimeksi tuli Vanha-aho. Tilan entinen isäntä Olof Lukkari ja vaimonsa Maria Okkonen olivat jostain syystä olleet vuon-na 1868 Sortavalassa ja kuolleet siellä muutaman kuukauden välein. Heidän lapsensa eivät ilmeisesti kyenneet ylläpitämään isoa tilaa ja Carl Hakkarainen ilmeisesti osti tilan itselleen. Ilmeisesti Christian asui jonkin aikaa veljensä taloudessa ennen kuin hankki itselleen Haapo- nimisen talon Tipasojalta. Myöhemmin Carl Henrik on Vanha-ahossa huonemiehenä, kun tilan omistaa Johan Okkonen ja Taavetti Niskanen.

Fredrik, tutummin Reeti, sai puolisonsa Beata Loviisan, joka käytti nimeä Loviisa, kanssa yhteensä 10 lasta, joista kaksi tytärtä ja yksi poika kuolivat muutaman vuoden ikäisinä. Beata Loviisa oli kotoisin Tipasojan Piippolasta. Pojista vanhin, Matti Heikki, meni vuonna 1872 naimisiin Kuhmon Korpisalmen Pulkkilan tyttären Dorothea Kilpeläisen kanssa. Tipasojan Kurikka muuttui 1760- luvun lopulla Sumsan kylään ja samalla tilannimi vaihtui rippikirjassa Joenalukseksi. Matti Heikki isännöi Joenaluksen tilaa yhdessä nuoremman veljensä Fredrikin eli Reetin kanssa kunnes Reeti muutti vuonna 1903 puolisonsa Anna Klemettisen kanssa lahden toiselle puolelle Sumsan Ruokolahteen. Reetin ja Annan nuorin poika Wiktori eli Vikke on sotkamossa kuuluisa kauppias Vikke Hakkarainen myöhemmin. Reetin ja Beatan toiseksi vanhin poika Johan eli Juho meni naimisiin veljensä Reetin puolison Anna Klemettisen Maria- sisaren kanssa ja muutti Sumsan Pohjaslahteen. Reeti- vanhemman ja Beatan tyttäristä ensimmäinen Caisa kuoli neljän vanha-na, Elsa Stina meni naimisiin Heikki Mustosen kanssa ja emännöi 6 lapsen äitinä Jormaskylän Mortteli- nimistä taloa. Anna Walborg meni naimisiin Sumsan Ruokolaan Pehr- Pekka Lukkarin kanssa mutta kuoli jo vuonna 1885 viidennen lapsensa Reetin synnytykseen jälkeisiin komplikaatioihin, poika Reeti kuoli kahden päivän ikäi-senä. Reetin ja Annan tyttäristä seuraava eli vuonna 1852 syntynyt Maria muutti puolisonsa Johan-Juho Pääkkösen luo Sumsa 3 Laatikkalaan, sai kaksi lasta ja kuoli hänkin nuorena, vain 25 vuoden ikäisenä vuonna 1878. Kuolinsyyksi mainitaan synnytys mutta tietoa syntyneestä lapsesta, vaikka kuolleena, ei löydy. Todennäköisesti Maria kuoli siis keskenmenoon.

Reetin ja Anna Greta- tytär kuolee 22 vuoden iässä Joenalla naimattomana, hänen kuolinsyykseen on merkitty suonenveto. Tavallinen suonenveto ei liene riittänyt aiheuttamaan kuolemaa, vaan taustalla on jokin muu kouristuksen aiheuttaja. Kuolleen sisarensa etunimen perinyt Caisa menee naimisiin sisarensa Marian puolison Juhon 1. serkun Johan Petter- Juho Pekka Pääkkösen kanssa ja asettuu asumaan samalle Sumsan Laatikkalan tilalle kuin sisarensa. Perhe muuttaa Sumsalta kolmen lapsensa kanssa Kuhmoon. Kuhmossa perheeseen syntyi vielä 5 lasta, joista nuorin poika, Uuno, kuoli kuitenkin alle vuoden ikäisenä.

Joenaluksen isännäksi siis jäi Matti Heikki Hakkarainen puolisonaan Dorothea Kilpeläinen. Perheeseen syntyi kolme poikaa ja tytär. Pojista vanhin, Matti ja puolisonsa Anna Katainen jäivät asumaan Joenaluksen tilaa ja tila on edelleen suvun omistuksessa. Tytär Kaisa Lovisa meni naimisiin tipasojalaisen Kalle Korhosen kanssa ja he asuivat perheineen Tipasojan Heiskalassa. Matti Heikin ja Dorothean pojista Johan Fredrik- Juho Reeti muutti Amerikkaan vuonna 1909 ja perässä matkusti hänen Jormaskylän Kannakselta syntyisin oleva puolisonsa Mari Niskanen vuonna 1910.

” John eli Johan Fredrik (Jussi) Hakkarainen oli kotoisin Sotkamon Sumsankylän Joenaluksen talosta Ontojoelta. Hän oli syntynyt 9.7.1879 ja muuttanut vuonna 1909 Yhdysvaltoihin. Jussi Hakkarainen kuului tunnettuun sotkamolaiseen Hakkaraisten kauppiassukuun. Hänen Heikki-veljensä on toiminut kauppiaana Ontojoen Lahden-perässä ja sittemmin Heikin poika, Toivo Hakkarainen on jatkanut perheen kauppiasperinnettä.

Jussin puoliso Mary eli Mari Niskanen oli syntynyt 16.8.1890 ja oli kotoisin Sotkamon Jormaskylän Kannaksen talosta. Marylle lähetetyn Sotkamon Tikkalanniemeä kuvaavan postikortin lähettäjäksi paljastui Marin sisar Anna Sofia (s. Niskanen) Suutari, jonka vuonna 1921 syntynyt tytär muistaa ”Ameriikan-Marin” vierailleen ko-tonaan hänen ollessaan pikkuinen tyttö. Marin sisarentytär kertoi menettäneensä Anna-äitinsä jo 8- vuotiaana ja ilahtui kovasti saadessaan nähdä postikortissa kirjoituksen äitinsä käsialalla. Toisetkin sukulaiset ovat kertoneet joko muistavansa tai kuulleensa kerrottavan Marin ja Jussin vierailusta Sotkamossa 1920-luvulla. Koska Marilla ja Jussilla ei ollut omia lapsia, he olisivat silloin tahtoneet viedä Marin veljen pienen pojan mukanaan ottolapsekseen. Poikaa he eivät saaneet mukaansa, mutta Jussi oli ollut vierailusta lähtien kirjeenvaihdossa pojan kanssa ja puhutellut tätä kirjeissään leikillisesti nimellä ”Lähtijä”.

Marin elämä päättyi jo 54-vuotiaana 14.6.1945, minkä jälkeen hänen vaatteitaan oli tullut paketissa Jussin Katri Loviisa-sisaren perheelle Tipasojan Heiskalaan. Vaatteet olivatkin olleet hyvin tarpeellisia sodan jälkeisen vaatepulan helpottajina. Eräs sukulainen kertoi Jussin avioituneen Marin kuoleman jälkeen uudelleen ja sukulaiset tietävät Jussin kuolleen 16.8.1970 elettyään 91 vuoden korkeaan ikään.

Marin matka USA:an 1910 
Kun Englannin Liverpoolista 25.8.1910 lähtenyt s/s Tunisian laski 2. syyskuuta satamaan Kanadassa (Quebeck, Montreal), oli sen yhtenä matkustajana sotkamolainen 20-vuotias Maria Niskanen. Matkustajaluettelon mukaan Maria Niskanen on naimaton, luku- ja kirjoitustaitoinen palvelija, jonka lähin omainen on isä, Jaakko Niskanen. Marian matkan päämääräksi on merkitty Cumberland, Wyoming, missä asuu ystävä Johan Hakkarainen, joka on myös maksanut 25 dollarin hintaisen matkalipun. Marian terveys on hyvä, hän on 5 jalkaa 2,5 tuumaa (n. 159 cm) pitkä ja muita tuntomerkkejä ovat ruskeat hiukset ja harmaat silmät. (List or manifest of alien passengers for the United States immigration officer at port of arrival)

Marin ja Jussin avioituminen 1910
Jussi ja Mari olivat varmaan sopineet avioitumisesta ennen Marin matkaa Yhdysvaltoihin, sillä jo 17.9.1910 on rauhantuomari James P Rosenburg vihkinyt avioliittoon John Hakkaraisen ja neiti Mari Niskasen Cumberlandissa (Uinta County) Wyomingissa. Todistajina ovat toimineet J A Pohjola ja Lena Perna. Sulhasen iäksi on merkitty 28 ja morsiamen iäksi 21 vuotta. (Wyoming Marriage Licences, page 46)

Jussi Hakkaraisen työpaikka 1918
Vuonna 1918 John Hakkarainen on työssä kaivosmiehenä, kotiosoite on: Elkol, Lincoln, Wyoming ja hänen työnantajansa on Ja Quealy Coal co. Lähimmäksi omaiseksi on merkitty Mari Hakkarainen. Rekisterikortin mukaan John on pitkä ja hoikka; hänellä on vaaleansiniset silmät ja vaaleat hiukset. (Registration card 651/1043)

Jussi ja Mari Hakkaraisen työ- ja asuinpaikka 1920
Yhdysvaltojen vuoden 1920 väestökirjanpitoon John ja Mary on kirjattu sukunimellä Hacken. He asuvat yhä Wyomingissa (Lincoln) Elkol-nimisessä kaivoskaupungissa vuokralaisina osoitteessa Election District 8. John on 38- ja Mary 29-vuotias. John on ammatiltaan kaivosmies, kuten alueen miehet yleensä. He ovat Yhdysvaltojen kansalaisia ja molemmat osaavat englannin kieltä. Lähinaapureina heillä on mm. suomalaislähtöinen perhe: Charles ja Hilda Kempsey 11- ja 8-vuotiaine tyttärineen sekä Itävallasta tullut nuoripari kahden pienen lapsensa kanssa (US Census 1920).

Jussin ja Marin Suomen vierailu 1926
Englannin Southamptonista 29.9.1926 matkaan lähteneen s/s Majestic-aluksen matkustajaluettelo kertoo John ja Mary Hakkaraisen paluumatkasta takaisin Yhdysvaltoihin. John on nyt 44- ja Mary 35-vuotias ja heidän koti-osoitteensa on Christopher Street, West Frankfort, Illinois. John on Yhdysvaltojen kansalainen ja Mary on listal-la aviomiehensä kansalaisuuden nojalla. Aluksen matkan päänä on New York ja sinne saapumisen ajankohta 5. lokakuuta (List of United States citizens (for the immigration authorities).”
Kursivoidun tekstin lähde: Inkeri Anttonen / FB Kainuulaiset Suvut-Facebook ryhmä.

Juho Heikki Hakkarainen ja Mari Niskanen Amerikassa.
Juho Heikki Hakkarainen ja Mari Niskanen Amerikassa.

Koska Kurikan, myöhemmin Joenaluksen ohitse kulki tärkeä kauppareitti aina Oulusta Karjalaan saakka, ja vesistö lukuisine koskineen vaikeutti tavaran kuljettamista, oli 1800- luvun lopussa Kurikkaniemen rantaan rakennettu kolme suurta tavaramakasiinia. Laivaliikenteen kehittyessä tarvittiin parempi rantautumispaikka ja aitat siirrettiin lahden toiselle puolelle nykyisen Lahdenperän rantaan. Nuorimmalle veljelle, vuonna 1881 syntyneelle Henrikille eli tutummin Heikille lohkaistiin Joenaluksen tilasta Lahdenperä- niminen tila. Lahdenperä sijaitsee Kurikkalahden pohjukassa, nykyisen Kallioisen voimalaitokselle johtavan tien vieressä. Heikki oli aloittanut kauppatoiminnan jo Joenaluksella asuessaan, se siis on Hakkaraisten vanhin kauppapaikka. Vanhan kauppareitin ja tavaramakasiinien läheisyyteen, Lahdenperään, Heikki perusti uuden kyläkaupan vuonna 1915 ja samalla paikalla kauppa toimi aina vuoteen 1972 saakka Heikin kauppiasuran jälkeen ensin Heikin ja Anna Kanasen pojan Einon ja myöhemmin Heikin ja Saara Piiraisen pojan Toivon johdolla. Ensimmäisen kuorma-auton ja liikenneluvan Heikki Hakkarainen hankki 1922. Vuonna 1972 kauppa siirtyi juuri valmistuneen Sotkamo- Kuhmo päätien varteen lähemmäs Ontojoen keskusta. Kauppa sulki ovensa lopullisesti 30.6.2000.

Lahdenperän rakennus ehkä 1920- luvulla.
Lahdenperän rakennus ehkä 1920- 30- luvulla.
Kauppias Heikki Hakkarainen
Kauppias Heikki Hakkarainen

Kurikkaniemeä ja sen asutusta pidetään kulttuurihistoriallisesti merkittävänä paikkana sen pitkän asutushistorian ja muinaisen kauppareitin vuoksi. Kurikkaniemen rannat ovat myös olleet tärkeänä osana tervansoudussa ja uittolaisuudessa, toimihan läheisyydessä uittoreitin pääerottelupaikka. Joenaluksen vanha asuinrakennus sai myös kunnian toimia kylän koulun väliaikaisena opetuskeskuksena neljä vuotta Ontojoen koulun tuhouduttua tulipalossa 27.1.1940.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s