Törmäsinpä sukua taas tönkiessäni eli sukutietoa lisää lapioidessani, kuten ruukaan sanoa, mielenkiintoisen persoonaan. Minua on joten kummasti aina kiehtonut tarinat noidista ja tietäjistä. Yhden selityksen omituiselle mielenlaadulleni olen jo saanut esi-isäni Mansuetus Jacobin kautta mutta näitä eriskummallisia persoonia tuntuu sukupuuhuni mahtuvan lisääkin. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea tämä sukuni kaivelu vielä vuosien mittaan eteeni pläjäyttää.

Niin, tönkiessäni lapio kalahti kiveen nimeltä Matti Kyllönen – kansan paremmin Lehmivaaran ukkona tuntema mies. Luin Matista Kyllösten sukujulkaisusta taannoin, silloin sen unohdin mutta nyt Samuli Paulaharjun mahtavaa kulttuuritekoa eli kansantarinoiden tallenteita lukiessani törmäsin Mattiin uudelleen ja päätin kunnioittaa kaukaista sukulaista muutaman virkkeen verran.

Matti Pekanpoika syntyi 13.2.1844 Kuhmon Lentualla torpparin poikana. Isä Pekka oli itse syntynyt Vuokinkylällä Laakso (Laxo) nimisessä torpassa. Jotkut lähteet ilmoittavat Matin syntyneen Särkkävaarassa mutta alkuperäislähteissä käytetään vain Lentua 5 mainintaa syntymäpaikkana. Vasta Pekan ja vaimonsa kuudes lapsi Ingrid on syntynyt varmuudella Särkkävaarassa. Särkkävaaraan Pekka muuten eksyi isäntävävyksi vaimonsa Kaisa Kähkösen syntymäkotiin. Kaisan vanhemmat Matti ja Kaisa Pulkkinen olivat Lentualta molemmat syntyisin. Matti Kovalasta ja Kaisa Matalasta. Kaisa kiertää sukuuni myös äitinsä Kristina Häkkisen kautta. Pekka Kyllönen ja Kaisa Kähkönen saivat kaikkiaan 8 lasta, joista kuusi selvisi hengissä aikuisikään saakka.

Matti Pekanpoika Kyllönen meni naimisiin Hyrynsalmen Tapaninvaarassa syntyneen Johanna Heikkisen kanssa. Johanna oli muutaman kuukauden miestään nuorempi, syntynyt 26.6.1844. Matin ja Johannan muuttoliikennettä on haasteellista seurata, koska sama asuinpaikka on saatettu merkitä kirkonkirjoihin eri numeroin ja nimin. Välillä Matin ja Johannan lasten syntymäpaikat ilmoitetaan Lentualle, välillä Vieksille. Vieksin Purnuvaaran Matolehdon torpassa Matti on kuitenkin varmuudella asunut ennen muuttoaan Kuhmon Saunajärven Lehmivaaraan kruununtorppariksi. Lehmivaara sijaitsee melkein Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä Kuhmon kaakkoisosassa.

Screen Shot 11-24-15 at 10.13 PM

Screen Shot 11-24-15 at 10.16 PM
Kartat vuodelta 1976. Ylempi kuva on vain pieni otos alhaalla näkyvän keltaisen neliön alueesta. Lähde: http:// vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Matille ja Johannalle syntyi kaikkiaan 11 lasta, joista vanhin Pekka Heikki (Pehr Henrik) kuoli ilmeisesti pienenä, häntä ei ainakaan löydy rippikirjoista. Lehmivaaraan Matti muutti perheineen noin 1880.

Screen Shot 11-24-15 at 09.20 PM
Lehmivaaran ukko – Kuva Samuli Paulaharjun kirjasta Kansantietoutta Kajaanin kulmilta, 1922

Samuli Paulaharju tapasi Lehmivaaran ukon noin 1922, jolloin ukko oli 78- vuotias ja jo muutaman vuoden sokeana ollut. Jälkeläiset ovat erään lehtiartikkelin mukaan kertoneet, että Matin sokeus johtui siitä, että erehtyi vanhoilla päivillään pullosta ja ryyppäsi vanhingossa suolahappoa. Lehmivaaran ukko on tunnettu tietäjä, taitaja ja kansanparantaja, siksi häntä Samuli Paulaharjukin on innolla tullut tapaamaan, vaikka Samuli kyllä oli kiinnostunut ihan tavallisistakin kansanihmisistä. Matti kertoo isänsä olleen vuokkilainen tietäjä ja saaneensa enimmän oppinsa isältään, tosin osa taikuuksista on tarttunut mukaan kerran tapaamiltaan lappalaisilta.

”Matti Kyllönen, kuhmolainen tietäjä. Pirtin peräpenkillä vaari vain istuu taikka loikoo päivät päästään, mutta aikoinaan hän on ollut mahdikas mies, nostanut kontiot ja käärmeet, puoskinut taudit ja tehnyt kaikenlaiset muut tietäjäntoimet, ei pelännyt mitään väkeä, ei itse paholaistakaan. Olipa kerran Paha eksyttänyt ukon metsässä, niin että hän oli tullut kaksi kertaa samaan paikkaan. Silloin oli äijä karmaissut: »Tuohan, piru, vielä kolmas kerta tähän, niin katotaanhan, kuinka tässä käy!» Hyvin vielä vaari muistaa monet taikatemput ja loitsut, hyvin tietää taitonsakin. Helposti hän kehuskelee: »Kyllä sitä minä olen asioissa vielä jotain ukkoa parempi ollut tähän asti…vain nyt enole enää… Ei sitä voi mitään, kun ei nää.» Korkealla vaaralla on ukon yksinäinen korpitalo, sinne näkyvät kaukaisetkin vaarat, jarajan takana kohoaa korkea laaja Möntönvaara.” (suora lainaus Samuli Paulaharjun Kansantietoutta Kainuu kulmilta- kirjasta)

Screen Shot 11-24-15 at 09.34 PM
Lehmivaaran talon pihapiiriä. Tila jäi autioksi 1950- luvulla ja purettiin 1960- luvulla. Kuva Kyllösten sukuseuran sukujulkaisusta (kesäkuu 2010)

Tietäjillä oli omat loitsunsa joka hätään ja vaivaan. Jos jossain oli rautaisen esineen tekemä vertavuotava haava, Lehmivaara ukko lateli loitsun: ”Seiso, veri, niinkuin meressä vesi, paasi pellon penkeressä, seiso, veri, niinkuin seinä, asu, hurme, niinkuin aita, lihan lämpöisen sisässä!” ( Samuli Paulaharju, 1922)

Jos karhu pääsi metsämiestä raapaisemaan, oli Matilla siihenkin loitsunsa: ”Hongatar sinun isäsi, Tuonetar sinun emäsi, Simapillu pikkarainen, Mesikämmen källeröinen. En ois pahoin pitänyt, enkä kovin kokenut, itse vierit vempeleltä, hairahit havuun selältä.

Että sellainen kaukainen sukulainen minulla, jälleen lisää mielenkiintoisia ja ihania rikkauksia meikäläisen perimään 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s