Carta Marina – Olaus Magnuksen näkemys Kainuusta vuodelta 1539

Mielenkiintoinen postaus Kainuulaiset suvut Facebook-ryhmässä sai minut syöksymään tutkimusmatkalle Olaus Magnuksen aikaiseen Suomeen tai lähinnä sen paikannimistöön ja nimien mahdolliset vastineet nykyajassa.

Vuonna 1490 Itä-Götanmaalla syntynyt ruotsalainen historioitsija, kirjailija, kartografi ja Strängnäsin tuomiorovasti Olaus Magnus Gothus (alunperin Svinefot, sitten isoisän isän nimi Store otettiin käyttöön, Store – suuri kääntyi latinaksi muotoon Magnus – suuri) oli ympäri Eurooppaa liikkuessaan tullut siihen tulokseen, että Pohjolasta tiedettiin hyvin vähän. Ne harvat kartat, joita aikaisemmin oli julkaistu, eivät hänen mielestään antaneet oikeaa kuvaa alueesta. Tarttumalla toimeen uuden kartan piirtämiseksi, hän samalla halusi antaa näpäytyksen reformaatiota eli uskonpuhdistusta kohtaan. Hänen mielestään katolinen kirkko oli menettämässä suuren ja mielenkiintoisen alueen luterilaisen reformaation myötä. Carta Marinaa eli merikarttaa Olaus Magnus valmisteli kaikkiaan 12 vuotta. Hän keräsi tietoja karttaansa varten eri matkoillaan tehdyistä muistiinpanoistaan, vanhemmista kartoista ja merikarttoja sekä todennäköisesti vanhoja alueesta kirjoitettuja historiankuvauksia. Olaus Magnuksen kartta alkaa jo muistuttaa ulkoisesti Suomea. Olaus Magnus on tunnettu myös piirroksistaan. Näitä eri lähteisiin pohjaavia sodankäyntiin, elinkeinoihin, uskonollisiin menoihin ja tapoihin liittyviä kuvia hän piirteli karttaan niihin paikkoihin, joihin uskoi tai jopa tiesi niiden liittyvän. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon sen aikaista Suomea Olaus oli eläessään kiertänyt mutta varmasti tiedetään hänen tehneen tarkistusmatkoja ainakin Torniojokilaaksoon.

Olaus Magnus ja veljensä Johannes vastustivat luterilaiseen uskontoon kääntymistä ja heidät karkotettiin Ruotsista. Veljekset matkustivat Italiaan, Venetsiaan vuonna 1537 ja Olaus Magnuksen kartta painettiin ja julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin siellä. Painoteknisistä syistä johtuen kartta julkaistiin yhdeksänä eri lehtenä, jotka on selvästi nähtävillä kartasta. Tekstit Olaus kirjoitti latinankielellä. Lisäksi hän liitti karttaan italian ja saksankieliset selitysosat.

Suomen länsirannikolla on useita nimiä, jotka ovat helposti tunnistettavia: TORNIA – Torneo, CHIM – Kemi, IGHIA – Ii, VLA – Oulu, SALA – Salo (myöhemmin Saloinen, joka sitten liitettiin nykyiseen Raaheen), KARLEBI – Karleby (ent. Gamla Karleby eli Kokkola), PSORE – Pedersöre (ent. Pietarsaaren maalaiskunta, Pietarsaaren kaupunkin on perustettu vanhalle Pedersören kauppapaikalle). Sitten muutama arvaus paikkojen suhteen: Voisikohan VFRO olla Vörå eli Vöyri? KYRO viittaa nimeen Kyrö ja tarkoittanee entistä Kyrönmaata. Kyrönmaa nimellä kutsuttiin Etelä- Pohjanmaan Kyrönjokilaaksoa ja joki KYRO:n vieressä on tietenkin Kyrönjoki, jonka varrella kartanpiirtäjän mielestä näyttäisi sijainneen paljon kyliä. Kyrönjoen päässä näyttäisi olevan jokin järvi mutta sellaista ei taida nykykarttojen mukaan olla olemassa.

Kyrönjoen alapuolella on paikka nimeltä LAYA – tulkitsisin Laihiaksi. Seuraava rannikkopaikka on MOSTESAR – Mustasaari eli nykyisin paremmin Vaasana tunnettu paikka. KORSHOLM – on helppo tunnistaa. Karttaan piirretyt kuvat voivat antaa ehkä osvittaa myös sijaintiin ja paikannimistöön. Voisiko järvi, johon on piirretty orava, liittyä jotenkin Oravaisena nykyisin tunnettuu paikkaan. Nuo kartan järvet näyttävät muutenkin olevan suhteettoman suuria maalänttiin verrattuna. Ilmeisestikin piirtäjä on halunnut korostaa vesistöjen merkitystä sekä elinkeinona että kulkutienä. Huvittavana yksityiskohtana voisi mainita tuon Mostesarin alapuolella olevan piirroksen miehestä ja oletettavasti ilveksestä. Nykyisin kartalla on tuossa kohti Petolahti. Toinen hauska kuvatus on reki, jota vetää ilmeisestikin poro. Onko vielä 1500- luvun alussa läntisessä rannikko-Suomessa karauteltu porokyydillä?

Mutta siirrytäänpä pikku hiljaa Kainuun suuntaan, joka itseäni eniten kiinnostaa.

Isoilla kirjaimilla kirjoitetut aluenimet ovat varsin tuttuja, ainakin osa. BOTNIA – Pohjanmaa, CRELIA – Karjala ja LAPPIA – Lappi kuulostavat tutuilta, tosin Lappi on valahtanut kartassa varsin alas. SCRICFINIA on oudompi mutta olettaisin sen liittyvän saamelaisiin ja kalottialueeseen. BJARMIA oli minulle ennestään outoa seutua mutta selvisipä tällä tutkimuksella sekin ja sain paljon lisää sivistävää historiatietoutta.

Bjarmia – Bjarmaland eli Bjarmien maa on islantilaisissa saagoissa ja muutamissa muissa skandinaavisiin perinteisiin pohjautuvissa keskiaikaisissa lähteissä mainittu alue Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla. Olaus Magnus on sijoittanut Bjarmian juuri niille sijoille, kuin se saagoissa on kerrottu sijainneen. LACVS ALBVS – eli Lacus Albus, latinassa kirjain u kirjoitettiin v:vä, eli Vienanmeri on Olauksen kartassa piirretty suljetuksi järveksi, mikä ei tietenkään ole voinut pitää paikkaansa 1500- luvullakaan. Kielitieteilijät ovat tutkimuksissaan tulleet siihen tulokseen, että Bjarmian alueen asukkaat bjarmit ovat olleet suomalais-ugrilaisia ja että alueella on puhuttu itämerensuomalaisia kieliä. Alueen saagoissa on samankaltaisuuksia suomalaisten hyvin tunteman Kalevalan kanssa, voi siis olla, että molempien pohjana on samoja myytteihin perustuvia perinnetarinoita.

Kainuun sijoittaittaminen kartalle ei ole ihan yksinkertainen juttu. Seudulla, jolla nykyisen Kainuun alueen olettaisi olevan ei ole yhtään tuttua paikannimeä. Jos lähtee seuraamaan VLA – Ula eli Oulusta lähtevää jokea itään päin saapuu kolmion muotoiselle järvelle, jonka olettaisin olevan Oulujärvi. Oulujoki ja siitä itäänpäin jatkuvat joet kymmenine koskineen ovat olleet tärkeä kulkureitti idästä länteen ja toisinpäin, ja onkin perin kummallista, että tuota kulkureittiä ei ole pystytty kuvaamaan yhtään tarkemmin. Tulkitsen kuitenkin juuri Vienanmeren ja oletetun Oulujärven kannakselle piirrettyjen miesten vetävän venettä perässään juuri noiden haasteellisten ja jopa vaarallisten koskien ohitusten vuoksi. Tuskinpa kukaan muuten venettä maalla perässään vetäisi, ei edes 1500- luvulla.

Olettamani Oulujärven rannalle on merkitty kolme paikkaa: VARTA, TAHAST ja LATRA. Vaikka kuinka olenkin syntyperäinen kainuulainen, ei kyseisten paikkojen nimet kilisytä minkäänmoisia kelloja päässäni. Kainuu on ollut tuohon aikaan harvaan asuttua ja kuulunut Limingan talonpoikien nautinta-alueeseen mutta karttapiirroksesta näkee sen, että Kainuun asukkaat ovat kovasti rakennelleet veneitä kulkuvälineikseen. Suurta ihmetystä kartassa herätti Oulun viereen piirretyt tynnyrit. Kartta on siis vuodelta 1539 ja tiedot on kerätty vuosina ennen sitä. Olisi helppoa olettaa tynnyreiden olevan tervatynnyreitä mutta voisiko se olla totta? Tervanpolton sanotaan yleistyneen ja kaupallistuneen vasta 1500- luvulla eli samoihin aikoihin kun kartan tekijä on tietojansa kerännyt. Ensimmäiset kirjallisten lähteiden varmat maininnat kainuulaisten tervanpoltosta ovat 1600- luvulta mutta välttämättä lähteitä ei ole edes saatavilla sitä aikaisemmalta ajalta. Ehkä tervapoltto on ollut juuri Olauksen kartanpiirron aikaan nouseva uusi trendi ja siksi se on päässyt jo uuteen karttaankin vaikka muutoin kartassa käsitellään suurimmalta osin perinnetietoa. Jos tynnyrit ovatkin tosiaan tervatynnyreitä ja kainuulaiset miehet rakentelevat Oulujärven rannoilla tervaveneitä.

”Monien Pohjolan suurten sankarien joukossa oli väkevin voimiltaan ja isoin kooltaan Starcatherus, jolle ei löytynyt vertaa Euroopasta, eipä koko maailmastakaan. Hän oli voittamaton sankari ja niin uskomattoman rohkea taistelija, että maine hänen uroteoistaan on säilynyt aina näihin päiviin. Hän voitti Norjan kuninkaan, hyökkäsi Venäjälle ja käytyään Bjarmiassa monia loistavia kamppailuja saapui Ruotsin maalle, josta jatkoi vielä Tanskaan ja Irlantiin ja voitti sielläkin monia taisteluita. Kuvassa hän pitää kädessään tauluja, joissa lukee Starcatherus ruotsalainen taistelija ja hänen jaloissaan makaa skyyttiläinen susi Grimmlau- julmakynsi.” Lainaus sivustolta: http://lapinkavijat.rovaniemi.fi/ carta_final/index6252.html?l=f&id=4

Kartan kuvissa on myös esitetty pakanallista palvontaa ja pakanalliset vihkiäiset, joissa vanhemmat vahvistavat lastensa avioliiton iskemällä tulta piikivestä raudalla. Tuli ja kivi edustivat aviopuolisoita ja ne tekivät puolisoista toisilleen sopivampia ja onnellisempia. Pakanat palvoivat kesäisin aurinkoa ja talvisin kuuta. Tässä he palvovat rukouksin ja kulttimenoin kepinnokkaan asetettua punaista kangasta. Punaista siksi, että se kuvasti eläimen verta ja siksi siinä oletettiin piilevän eläimellistä voimaa.

Kartta sisältää paljon mielenkiintoisia piirroksia mutta Kainuun tarkka sijainti on siis epäselvää. Ehkäpä joku päivä nuo omituiset paikkanimet on yhdistettävissä nykyisin tunnettuihin Kainuun paikkoihin. Jos vertaa Olauksen karttaa vuoden 1666 karttaan (alempi kartta), ei näistä vanhemman kartan nimistä ole enää tietoakaan mutta jos oikein villisti niitä toisiinsa vertaisi, niin ylemmän kartan LOTRA:an johtava joki voisi olla Kiehimänjoki ja TAHAST:iin johtava joki sitten olisi Kajaaninjoki.