Ontojoki: Sumsa 28/7 Kurikka

Olen aiemmin Ontojoki-sarjassani kirjoittanut Kurikkaniemestä. Kurikkaniemi sijaitsee ihan eri puolella Ontojoen kylää kuin kylän nykyasukkaiden Kurikkana tuntema tila. Vanhoissa rippikirjoissa länsipuolen Kurikka on merkitty kuuluvan Tipasojan kylään (nro.21), kun taas itäinen Kurikka Sumsan kylään (nro.28). Tipasojan Kurikka on alunperin merkitty Ylisotkamon kylään numerolla 11. Sumsan Kurikka taas ilmestyy rippikirjoihin vasta 1800-luvun alussa ja on vielä 1810-luvulla henkikirjoissa merkitty kuuluvan Katerman kylään. Kuhmoniemen kuuluessa vielä 1700-luvulla Sotkamon seurakuntaan ja Sotkamon kirjoihin, oli Katerman kylä yhtenäinen. Kuhmoniemen seurakunnan erottua itsenäiseksi, jakautui Katerman kylä niin, että Kuhmoniemen puoleiset talot säilyivät Katerman kylässä mutta Sotkamon puolelle jäävät talot saivat uuden kylännimen: Sumsa.

Screen Shot 08-14-17 at 03.57 PM

Sumsan Kurikka- niminen tila sijaitsee Ontojoen kylän itäisessä laidassa, lähellä Kuhmon rajaa Ontojoen rantamilla. Sumsan Kurikan ensimmäisenä asukkaana rippikirjoissa mainitaan entinen sotilas Matts Koistinen puolisonsa Susanna Raution kanssa. Matts ja Susanna muuttavat Kurikkaan Vieksiltä. Matts syntyi 1760 Vieksin nro. 9 Kuvajalassa. Susanna lienee ollut ihan naapurin tyttöjä, koska hän oli syntyisin Vieksin nro. 11 Kuvajalasta. Lähteiden aukollisuuden vuoksi on haasteellista selvittää mistä talosta tämä Sumsan Kurikka on lohkaistu mutta ensimmäisessä saapusoilla olevassa henkikirjassa on talo merkitty 1/8 manttaalin tilaksi. Isojaossa 1800-luvun lopulla Sumsan Kurikka saa numeron 7.

Matts Koistinen kuolee vuonna 1816 ja tilaa jää isännöimään Catharina-tytär puolisonsa Pehr Parviaisen kanssa. Pehr oli Kurikkaniemen isännän Stephan Parviaisen poika. Montaa vuotta Pehr ei isännöi Kurikan taloa vaan lähtee Tipasojan Kallioahoon. Hänen tilalleen Kurikan isännäksi tulee Koistisen Anna-tyttären Jormaskylän Lintulassa syntynyt puoliso Eskil Mustonen. Mustosen kanssa-asujana Kurikassa mainitaan Olof Huusko perheineen, tosin Huusko kuolee ilmeisesti sydänkohtaukseen jo vuonna 1830.

Eskil Mustonen kuolee vain 38-vuotiaana vuonna 1833 kuumetautiin ja puoliso Anna Koistinen menee uudelleen naimisiin Pehr Kaipaisen kanssa ja muuttaa Lahnasmäen Katajamäkeen lapsiensa sekä Susanna-äitinsä kanssa. Kurikka kaipasi taas uusia asukkaita. Rippikirjan mukaan Kurikkaan muuttaisi Pehr Parviaisen Kallioahon kanssa-asuja Erik Nyman vaimonsa Helena Okkosen kanssa. Rippikirjassa on tosin maininta, että pariskunta olisi Tipasojan Leinolan torppareita. Henkikirjoista Erik Nymania ei Kurikasta löydy, vaan Kurikka mainitaan autiona. Autiotalomaininnan lisäksi Kurikka nro. 28 asukkaana mainitaan itsellisinä Staffan Parviainen (s.1802) ja vaimonsa Sophia Laatikainen. Staffan on Kurikkaniemi-Joenaluksen Abraham Parviaisen poika, joten voisi olettaa Kurikkaniemellä ja Kurikalla olevan historiassaan jokin yhteys. Staffanin asuessa Kurikkaa, on Kurikkaniemi-Joenalus talossa alkanut jo Hakkaraisen suvun isännyys.

Myöhemmin Staffan Parviainen on merkitty Kurikan isännäksi. Isojaossa 1860-luvulla Kurikan numero muuttuu 28:sta 7:ksi. Noin 1870 Staffan perheineen siirtyy itselliseksi ja Kurikan isännäksi tulee Nuasjärven Anttilassa 1829 syntynyt Karl Meriläinen puolisonsa Kaisa Haapalaisen kanssa. Meriläisten elo Kurikassa jatkuu aina vuoteen 1898 saakka, jolloin Karlin ja Kaisan isäntänä ollut Jaako-poika lähtee perheineen Nuasjärven Käppyräahoon ja Kurikkaan isännäksi tulee Kuhmon Lammasperän Kettulassa 1839 syntynyt Erik Komulainen vaimonsa Gustafva Klemettisen kanssa.  Komulaiset asuvat Kurikassa kymmenisen vuotta. Tällä hetkellä tuoreimmassa rippikirjassa, joka on digitaalisesti saatavilla eli ajalta 1901-10, mainitaan Kurikan omistajana ensin Piiraisten osakeyhtiö ja sitten senaattori, asianajaja Felix Serenius-Saarikoski Helsingistä. Saarikosken omistuksessa on samaan aikaan Kurikan lisäksi ollut myös Haukkavaara Tipasojalla.

felix saarikoski
Felix Serenius-Saarikoski 1890-luvulla. Kuva museoviraston kokoelmat. Kuvaaja Ståhlberg K.E.

Felix Saarikosken oleskelusta Kurikassa ei minulla ole tietoa. Onko Saarikoski ostanut Kurikan tilan vain sijoitusmielessä vai onko hän mahdollisesti pitänyt sitä kesäasuntonaan? Henkikirjan lainhuutojen mukaan Saarikoski olisi hankkinut tilan 11.10.1903. Eräässä kirjoitetussa muistelmakirjassa Saarikosken kerrotaan hankkineen Kurinkan jo vuonna 1877 isojaossa mutta se ei pidä alkuperäislähteiden mukaan paikkaansa ja onhan tuleva senaattori ollut vuonna 1877 vasta 20- vuotias opiskelija. Hän pääsi ylioppilaaksikin vasta vuonna 1878. Senaattori mainitaan tilan omistajaksi henkikirjassa 1915 mutta tilaa ilmeisesti asutti ja hoiti renkinä mainittu Leonard Kallenpoika Torvinen (s.1884). Hieman myöhemmin Kurikan tilanhoitajana eli pehtoorina toimi Antti Heikkinen (s.1891 Savonrannassa) puolisonsa Wilhelmiina Piispasen (s.1895 Ristiinassa) kanssa. Antti muutti perheineen myöhemmin Tipasojan Okkolaan (lähde: Hiidenportilta Kallioiselle, 1999, sivu 26,). Kurikan tilanhoitajaksi Antti oli päässyt mentyään lehti-ilmoituksen perusteella tapaamaan senaattori Saarikoskea Mikkelin juna-asemalle. Otavan maatalousoppilaitoksen todistukset olivat vakuuttaneet senaattorin ja paikka oli täytetty (lähde: Hiidenportilta Kallioiselle, 1999, sivu 17). Kurikan manttaaleiksi kerrotaan henkikirjassa 0,1250. Täsmälleen samankokoisia tiloja Sumsan kylällä olivat Teponniemi ja Joenalus. Olisikohan 1870-luvun lopun isojako puristanut nämä tilat täsmälleen samoihin manttaaleihin?

Tarinat kertovat Kurikan tilan olleen Saarikosken aikaan suuri ja hieno herraskartano komeine kalusteineen. Elämä tilalla lienee ollut kuten vanhoissa Suomi-filmeissä pehtooreineen kaikkineen ja voin hyvin sieluni silmillä nähdä fiinin herrasväen käyskentelevän kesäisin vihreillä ja vehreillä tantereilla. Felix Saarikoski kuoli vuonna 1920 ja tila siirtyi hänen poikansa filosofian maisteri Lauri Saarikosken omistukseen. Lauri Saarikosken talous lienee ajautunut vaikeuksiin, koska tietojen mukaan vuonna 1924 Kurikka myytiin pakkohuutokaupalla ja sen uudeksi omistajaksi tuli varatuomari Axel Gustaf Timgren vaimonsa Anna Elisabet Ericssonin kanssa. Vain 3 vuotta myöhemmin Timgren myi tilan Heikki ja Vikke Hakkaraiselle. Pika-asutuslain nojalla 189,594 hehtaarin kokoinen Kurikan tila pakkolunastettiin vuonna 1946 ja jaettiin 9 erisuuruiseen asutus- ja viljelytilaan: Makkola, Kukkola, Laurola, Raivio, Kurikkala, Jukola, Heikkilä, Lepistö ja Kantola (lähde: Hiidenportilta Kallioiselle, 1999, sivu 48).

Valitettavasti vanhasta Kurikasta en ole onnistunut samaan käsiini valokuvia, jos jollakulla sellaisia on tai jos tietää henkilön, jolta niitä voisi tiedustella, laittakaa viestiä kommenttikenttään.

Lähteet: Vinha-Mustonen, Toini (toim.). Hiidenportilta Kallioiselle. Sotkamon Kirjapaino 1999 (laitattujen tekstien kirjoittajat: Eeva Tervo ja Annikki Lohman).