Maunumäen vaimo kadoksissa

Vanhojen sanomalehtien arkisto on erittäin hyvä ja hedelmällinen paikka löytää mielenkiintoista tietoa omien sukututkimusten rikasteeksi. Varsinaisia kultahippuja tarjoillaan valitettavasti vain harvoin mutta joskus niitäkin. Tärkeintä tai hauskinta ei aina lehtiä selaillessa olekaan tietojen löytyminen vaan se, kun törmää mitä eriskummallisempiin juttuihin ja tarinoihin.

Tällä kertaa lehtiä kaivellessani törmäsin ”yleisöltä” osiossa mielenkiintoiseen piikittelyyn. Vuoden 1909 Kajaanin Lehden numerossa 56 alasotkamolainen Matti Maunumäki varoittelee muutama viikko aiemmin kotoaan poistuneesta vaimostaan Leena Sofia Partasesta. Matti oli saanut kuulla, että hänen vaimonsa on anonut Sotkamon nimismieheltä matkapassin Ouluun ja sen saanutkin, vaikka on nimismiehelle kertonut olevansa sairastunut ”kuppatautiin”. Tuohon aikaan sukupuolitauteihin sairastuneet pyrittiin toimittamaan mahdollisimman pian hoitopaikkoihin etteivät ehtisi levittää tautia eteen päin, lakikin asiasta oli laadittu. Maunumäki kritisoikin rivien välissä nimismiestä ettei tämä ole moista huolehtinut vaan päästänyt vaimon Ouluun.

Pari numeroa myöhemmin Sotkamon nimismies, joka tuohon aikaan oli Karl Valdemar Planting, vastaa Matti Maunumäen kirjoitukseen. Planting oli hieman närkästynyt siitä, että hänen toimintansa Leena Sofian matkapassiasiassa kritisoitiin ”leväperäiseksi ja hyvien tapojen vastaiseksi”. Nimismies kertoo lähettäneensä Leena Sofian asiasta kirjelmän useamman virallisen ja yksityisen tahon tietoon. Kirjelmässä hän on kertonut Leena Sofia Partasen anoneen matkapassia Ouluun kuudeksi kuukaudeksi, koska haluaa mennä tervehtimään sukulaisiaan sekä lääkäriin, koska uskoo olevansa ”kuppataudin saastuttama”. Nimismies Planting kertoo tulleensa siihen tulokseen, että koska luultavasti Leena Sofian ”epäluulo” kuppataudin suhteen on aiheeton, myönsi hän kahden kuukauden matkapassin sillä ehdolla, että Leena Sofia ”kohta” toimittaa hänelle lääkärin todistuksen terveydentilastaan. Samaisessa vastineessaan Planting pahoittelee sitä, ettei hänellä passia myöntäessään ollut tietoa siitä, että Leena Sofian ”epäillään harjoittavan siveetöntä elämää”. Saatuaan tiedon epäilystä, on hän lähettänyt tiedon eteen päin Oulun viranomaisille, jotta he voisivat vaatia Leena Sofialta lääkärintodistusta heti. Vastineensa lopuksi Planting selittelee ettei voinut ”asiain näin ollessa” toimia muutoin ja lataa samalla kohti Matti Maunumäkeä: ”ja tuskinpa Matti, vaikkakin kehuu lain ja asetuksen tuntevansa, älyää asiaa senkään verran”…..

Lehtikirjoitukset saivat uteliaisuuteni heräämään. Mitä sitten tapahtui? Sotkamon rippikirjojen mukaan Leena Sofia oli poissa kotoaan Alasotkamon Välikankaan torpasta vuonna 1909 mutta eipä Mattikaan ole ripillä käynyt tuona vuonna. Vuonna 1910 molemmat ovat ripittäytyneet eli Leena Sofiakin on palannut kotiin. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Toukokuussa 1911 Leena Sofia on laittanut lehteen ilmoituksen, jossa kieltää ketään ostamasta torppaa tai ryhtymästä muihinkaan kauppoihin miehensä Matti Maunumäen kanssa ilman Leena Sofian lupaa. Matti vastaa laittamalla heinäkuussa torpan myyntiin:

Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että maaliskuussa 1912 Matti Maunumäki ilmoittaa Kajaanin Lehden numerossa 35 ottavansa vaimostaan Leena Sofia Partasesta avioeron ellei hän vuoden ja yhden vuorokauden kuluttua palaa miehensä luokse. Matti kertoo vaimonsa lähteneen jo kolme vuotta sitten eli silloin, kun Planting on matkapassin Leena Sofialle myöntänyt. Oliko rippikirjan merkinnät siis vuoden 1910 osalta Sotkamossa virheelliset vai jättikö Matti jotain kertomatta??? Tässä vaiheessa Matti on torppansa myynyt ja muuttanut syntymäpitäjäänsä Kälviälle, jossa ilmoittaa uuden osoitteensa olevan. Kuluu kaksi vuotta ja sitten lehdessä ilmoitetaan avioerokäsittelystä. Matti vaatii raastuvanoikeudessa eroa vaimostaan, joka ilmeisesti ei ole saapunut paikalle käsittelyä varten. Matti ilmoittaa avioeron syyksi vaimonsa haureuden. Oikeus haluaa suljettujen ovien sisällä käsiteltyyn asiaan lisätodeisteita sekä -todistajia ja lykkää käsittelyn kuukaudella eteen päin kesäkuuhun vuonna 1914.

Kesäkuun 15. päivänä saadaan lopullinen sinetti asialle. Matti Maunumäki ja Leena Sofia Partanen tuomitaan avioeroon. Lisäksi Leena Sofia todistetaan syylliseksi haureuden harjoittamiseen ja tuomitaan ”ammatistaan” 200 markan sakkoon sekä menettämään puolet yhteisestä omaisuudesta. Kanssarikollisina tuomitaan pari nuorukaista 50 markan sakkoon kumpainenkin. Näin päättyi Matti Maunumäen ja Leena Sofia Partasen yhteiselo virallisesti vaikka se lienee päättynyt käytännössä jo viisi vuotta aiemmin. Ennen viimeisen pisteen laittamista tähän tarinaani, tarkistin hakusanoilla vielä, josko joku Maunumäen eloon liittyvä lehtijuttu olisi jäänyt huomaamatta. Kirsikaksi kakun päälle löytyikin vielä se ihan ensimmäinen Matti Maunumäen kadonnutta vaimoaan koskeva ilmoitus, joka oli kirjoitettu ihan eri sävyyn kuin sitä seuraanneet ilmoitukset. Tähän ilmoitukseen Matti oli vielä sisällyttänyt kuuroille korville kaikuneen epätoivoisen pyynnön ja toiveen…….

”Ne eukot, ne eukot! Erään torpparin sydänkäpynen, Sotkamon Alasotkamon kylästä, lähti viime maanantaina livistämään Pohjolaan päin ja jätti Mattinsa surun valtaan. Sananpuhumatta Leena lähti, mutta tervetulemaan kuuluisi olevan takaisin. Kiitokset palauttajalle, sillä lehmäkin Maunumäen navetassa ikävästi ammoo!”