H.W.Claudelin – nimismies ja paljon muuta

Artikkelin aloituskuva: vasemmalta: Suomussalmen nimismies Matti Räsänen,  Hyrynsalmen nimismies Henrik Wilhelm Claudelin ja Kuhmoniemen nimismies Tauno Sihvo. Kajaani 1929, Museoviraston kuvakokoelmat.

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut miehestä nimeltä Henrik Wilhelm Claudelin. Olen törmännyt häneen aina silloin tällöin ja pohtinut sukututkijan kiinnostuksella hänen kainuulaisittain outoa nimeä ja sitä kautta sukunsa alkuperää. En ole vaan saanut inspiraatiota paneutua aiheeseen tarkemmin, en ennenkuin nyt. Aloitin kaivamisen etsimällä Googlesta lisätietoja mutta kovin köykäisesti on hänestä kirjoitettu verkkoon. Seuraavaksi pläräsin läpi kirjahyllyni kymmenet kainuulaiset historiakirjat, eikä harmikseni niistäkään löytynyt helpotusta uteliaisuuteeni. Voitteko kuvitella, että mies, joka lähes ainoan verkkolähteen eli wikipedian mukaan, pyhitti nimismiehen uransa ohella elämänsä rakkaalle harrastukselleen eli kotiseutuhistorian tutkimukselle ja tallentamiselle sekä museotyölle, ei ole saanut edes kunnollista henkilökuvaa nykyaikaisen digitaalisesti. Pöh! Minulla ei ehkä valitettavasti ole paljonkaan eväitä tuon epäkohdan paikkaamiseksi mutta kirjoittelenpa sen, mitä sukututkijana ja historianharrastajana kykenen kaivamaan.

Henrik Wilhelm Claudelin, jota ystävien kesken ilmeisesti kutsuttiin myös Willeksi, syntyi Oulussa 6. lokakuuta 1882 lääninmaanmittari Carl Gustaf Wilhelm Claudelinin ja Amalia Lovisa Sarlinin toisena lapsena. Henrikin isoveli Karl kuoli vuonna 1887 vain 7-vuotiaana, valitettavasti hänen kuolinsyytään ei löydy lähteistä. Perheeseen kuului myös vuonna 1875 syntynyt kasvattitytär Maria Aleksandra Mannila. Perheen pää, Carl Claudelin kuolee 56-vuotiaana vuonna 1890 aivohalvaukseen ja leski Amalia jää Henrikin kanssa kahdestaan.

Carl Gustaf Claudelin oli syntynyt Tohmajärveltä. Hänen isänsä, Carl hänkin, oli ammatiltaan myös maanmittari, Kerimäen nimismiehen poika ja kirjanpitäjän pojanpoika eli oppinutta väkeä. Henrikin äiti Amalia Sarlin oli kotoisin Viitasaaresta. Amalian isä Konstantin Ferdinand Sarlin toimi maanviljelyksen ohella Viitasaaren lukkarina kunnioitettavat 40 vuotta, kunnes joutui eroamaan virastaan ihan laillisten sivubisnestensä vuoksi. Amalian äiti, Amalia hänkin, oli Viitasaaren entisen lukkarin Henrik Kahelinin tytär. Osa Konstantinin ja Amalian lapsista suomensivat sukunimensä Sarasteeksi. Kaiken kaikkiaan lähes 90-vuotiaana kuollut Viitasaaren kunnioitettu lukkari sai neljän vaimonsa kanssa yhteensä 16 lasta.

Lisää Konstantin Sarlinista linkin päässä, jos kiinnostaa.

Mutta takaisin Henrik Wilhelm Claudeliiniin. Hän pääsi ylioppilaaksi ylioppilasmatrikkelin mukaan Oulun lyseosta vuonna 1905. Hänen väitetään opiskelleen jonkin aikaa teologiaa Helsingin yliopistossa mutta jo mainitun matrikkelin mukaan hän aloitti lääninhallinnon virkamiehenä Oulussa jo vuonna 1905. Samaisen matrikkelin mukaan hän toimi Hyrynsalmen nimismiehenä vuosina 1914-32 mutta toisissa lähteissä hänen kerrotaan aloittaneen Hyrynsalmella vasta vuonna 1918. Henkikirjoista häntä ei Hyrynsalmelta löydy vielä vuonna 1914, joten tuo myöhäisempi vuosi on todennäköisempi. Tarina ei kerro, miksi Henrik päätyi ottamaan vastaan nimismiehen viran Kainuun korvesta, Hyrynsalmelta mutta yksin Henrik ei suinkaan matkustanut asemapaikkaansa. Vuonna 1912 Henrik vihittiin avioon oululaisen Anna Sofia Mustosen kanssa.

Anna oli oikeastaan se viimeisin syy, miksi halusin kaivella Claudelinin elämää enemmän. Kainuulaisten sukujen tutkijana omiinkin esivanhempiini liittyvän  Mustos-suvun mahdollisen jäsenen juuret oli pakko selvittää. Anna Sofia syntyi Oulussa 8.8.1891 aviottomana lapsena Brita Isakintytär Mustoselle (s.26.2.1856). Annan isästä ei lähteistä löydy mitään johtolankoja. Äiti-Brita oli muuttanut Ouluun Limingasta vuonna 1878. Limingassa torpparina asustellut Isak Johaninpoika Mustonen kuoli vuonna 1876 ja Britan kohtalona, kuten tuohon aikaan yleensäkin, on ollut lähteä etsimään elantoa muualta. Britan äiti Anna Mattsintytär Pasanen oli kuollut vuonna 1864 ja isä-Isak oli mennyt uusiin naimisiin Anna Lisa Andersintytär Korhosen kanssa 1868. Isak Johaninpoika Mustonen itse oli syntynyt Temmeksellä, jonne hänen vanhempansa Johan Larsinpoika Mustonen s.1783 ja Anna Brita s.1787 muuttavat jostain ennen vuotta 1820. Lapsiakin heille on siunaantunut jo ennen tuota mutta poika-Johan syntyy Temmeksessä 29.10.1820.

Tässä vaiheessa kaivamista alkaa hienoinen epäusko hiipiä ajatuksiin, onkohan tämä Mustos-haara sittenkin tullut Oulun seudulle suoraan jostain Savon sydänmailta. Mutta onneksi Hiski voi auttaa……Hiskin avulla löydän pariskunnan jäljet, jotka johtavat Kuusamoon saakka. Johan Larsinpoika Mustonen ja Anna Brita Johanintytär Tornberg on vihitty Kuusamossa 1.5.1810 ja tarkempi tutkimus kertoo senkin, että ensimmäinen lapsi: Brita Sharlotta on jo tuloillaan tai oikeammin jo pian syntymässä, kun vanhemmat astuvat avioon. Brita Sharlotta nimittäin syntyy vain 1,5 kk.:n päästä vihkimisestä 21.6.1810. Lapsia siunaantuu lisää ennen muuttoa Temmekseen ja yhteensä perheeseen syntyy 8 lasta, joista Isak syntyy 29.11.1829 perheen kuopukseksi.

Siitäpä sitä sitten uudella innolla kaivamaan Kuusamon Mustosten mahdollista yhteyttä Kainuuseen. Johan Larsinpoika käyttää Mustonen-nimen ohella myös sotilasnimeä Storm. Johanin isä Lars Pehrinpoika Mustonen syntyi 5.7.1758 Kuusamon Heikkilän kylässä ja menee naimisiin vuonna 1778 Carin Andersintytär Wuotungin kanssa. Carinin sukunimenä on lasten syntymien kohdalla kuitenkin Heponiemi. Lapsia heille siunaantuu ainakin neljä. Lars Pehrinpoika Mustosen vanhempina löytyy Kuusamon vanhimmasta säilyneestä rippikirjasta Peer Staffaninpoika Mustonen s.1715 ja Lisa Pehrintytär Heikkinen s.1717. Vuosien saatossa pariskunnalle syntyi ainakin 8 lasta. Kirkonkirjojen puuttumisen vuoksi tietoja Peerin ja Lisan taustasta on haasteellista selvittää mutta henki- ja tilikirjojen avulla jotain kuitenkin. Peerin isä on siis Staffan Mustonen ja syntymäaika noin 1670-80. Kappas kummaa, Sotkamon rippikirjassa vuosilta 1683-97 Ylisotkamon kylällä Staffan Mustosen ja Gertrud Pesosen perheen kerrotaan oleskelevan Lapissa. Lienevät paenneet Kainuun seudulla tuohon aikaan myllertäneitä levottomuuksia.  Tämä Staffan on ehkä liian vanha Peerin isäksi mutta hänellä on poika Staffan, jonka laskeskelin mahdollisen vanhemman sisaren Carinin syntymäajan (noin 1661) perusteella syntyneen noin 1670. Tämä Staffan sopisi siis Kuusamossa asuneen Peer Staffaninpojan isäksi. Näin syntyy todennäköinen linkki Sotkamoon ja mahdollisesti myös Sotkamon seudulle jääneisiin Mustosiin.

Sepä mielenkiintoista se, mutta palataanpa jälleen kerran tarinan keskiöön eli Henrik Wilhelm Claudeliniin. Hän ja Anna Sofia saivat lapsia, joista osa on haudattu samaan hautaan Oulun Intiön hautausmaalle. Vaikka verkkosivustojen lähteet eivät kerrokaan paljoa hänen elämästään ja saavutuksistaan nimismiehen uran rinnalla, on helppo ymmärtää hänen merkityksensä kainuulaisen kansanperinteen ja historian kertojana. Hän kirjoitti lukemattomia artikkeleja ja tarinoita paikallislehtiin nimimerkillä H.W.C. Mainittakoon vaikka Kajaanin kaupungin elämästä vuonna 1815 kertova artikkeli ja Kajaanin kirkkojen historiikit. Törmäsin myös hänen Anna Troliinista kertovaan artikkeliinsa. Olen itsekin kirjoittanut blogiini Annan tarinan. Henrik Claudelin myös kirjoitti historiallisista paikoista ja henkilöistä kirjoja sekä toimitti joitain toisten teoksia. Kirjoittamisen lisäksi Claudelin oli yksi Kainuun Museoyhdistyksen perustajajäsenistä vuonna 1930. Eläkkeellä hän toimi myös Kainuun Museon museonhoitajana ja keräsi itselleen laajan esine- ja asiakirjakokoelman. On siis helppo ymmärtää hänen viihtyneen hyvin Ilmari Kiannon ja Hallan Ukon kaltaisten kainuulaisten tai kainuulaistuneiden suurmiesten parissa. Henrik Wilhelm Claudelinin kerrotaan kuolleen jouluaattona 24.12.1947 matkalla kotiin. Matkalla mistä kotiin?? Jää epäselväksi.

Olen iloinen löytäessäni Kainuun Museo- ja kotiseutuyhdistyksen kotisivuilta tiedon, että yhdistys on saanut Museovirastolta avustusta vuosina 2010 ja 2011 H.W.Claudelin- tutkimukseen ja laajan Claudelin aineiston kartoitukseen. Yhdistyksen tavoitteena on julkaisun laatiminen hänen Kainuussa tekemästään kotiseututyöstä. Toivottavasti kyseinen julkaisu ja Claudelin-tutkimukset eivät jää vain yhdistyksen kirjoituspöydän laatikkoon piiloon ja vain harvojen ja valittujen saapusoille vaan, että yhdistys ymmärtäisi, että nykyaikana julkaisut julkaistaan digitaalisesti suuren yleisön nähtäväksi ja hämmästeltäväksi. En minä ainakaan halua yhdenkään Kainuun historiaa keränneen ja tallentaneen henkilön tahi hänen arvokkaan työnsä jäävän huomiotta.