Helmikuun lopulla 1939 lähes kaikkien valtakunnan suomen- ja ruotsinkielisten sanomalehtien etusivulla oli artikkelikuvan mukainen otsikko tai ainakin jotain vastaavaa. Oulu pääsi lööppeihin mutta tällä kertaa ikävin uutisin. Tiedonvälitys on ollut hämmästyttävän nopeaa aikana, jolloin sähköpostia tai internetiä ei ollut. Tieto lienee levinnyt kulovalkean tavoin puhelimen avulla, koskapa jo tapausta seuraavan päivän lehdet ympäri Suomen kertoivat lähes identtistä tarinaa. Tarinan keskiössä ei tällä kertaa ole artikkelikuvan otsikon ”vanha mies”, jos sellaiseksi noin viisikymppistä voi sanoa, hänet haluan säilyttää mahdollisten elossaolevien jälkipolvien vuoksi nimettömänä, vaikka se selviääkin halukkaille helposti. Keskityn mieluummin uhreihin, jotka ovat kaukaisia etäsukulaisiani.

Utajärven Otravaaran eli Oravaan syntyi lukkari Henrik Jurvelinille ja Elisabet Roiniselle poika lokakuun harmauteen vuonna 1821. Poika Henrik oli perheen toinen lapsi ja sisaruksia syntyi vuosien varrella vielä 7 lisää. Utajärven lukkari Henrik Jurvelin oli oman esi-isäni, Kuhmonniemen lukkarin, Abramin veli. Henrikin ja Elisabetin pojista Carl toimi myöhemmin Muhoksen lukkarina ja Johan Abram sijaisti Utajärven lukkaria. Näitä ammattilukkareita on siis suvussani kahta kautta, Jurvelinien ja Lukkarien. Poika Henrik avioitui Caisa Kemppaisen kanssa ja heille syntyi parinkymmenen vuoden aikana 7 lasta Utajärvenkylän Niemelän talon mäkitupaan. Caisan kautta perheeseen tuli ensimmäinen ripaus kainuulaisuutta, hänen isänsä Thomas Kemppainen oli nimittäin Suomussalmen Kiannankylän Kotvavaaran poikia. Henrikin ja Caisan vuonna 1860 syntynyt kolmas lapsi oli poika, kuten kaksi aiempaakin lasta, ja sai kasteessa nimekseen Karl. Karl eli kansankielisesti Kalle, kuten muutkin sisaruksensa, lähtivät Niemelän talon mäkituvasta maailmalle, kun veljeksistä toiseksi vanhin Johan jäi perheineen asuttamaan mäkitupaa. Mäkituvat olivat yleensä hyvin vaatimattomia asumuksia, joissa ei ollut tilaa eikä toimeentuloa isommalle porukalle. Kalle avioitui vuonna 1902 utajärveläisen nuoren lesken kanssa. Poutiaisena rippikirjoissa esiintyvä Maria oli jäänyt leskeksi pari vuotta aiemmin ja oli 8 vuotta vanhan Kaisa Britan äiti. Nimen Poutiainen Maria oli saanut ensimmäiseltä aviomieheltään Andersilta, omaa sukuaan hän oli Karppinen. Aviottomana vuonna 1871 syntyneen Marian äiti Greta Madlena oli syntynyt Utajärvellä mutta hänen isänsä oli Karppinen syntyisin Ylisotkamon Haapalasta. Tässä toinen ripaus kainuulaisuutta Kalle Jurvelinin perheeseen. Kalle ja Maria asettautuivat asumaan Utajärven Niskankylän Askolan tilan mäkitupaan ja saivat Kaisa Britan lisäksi kuusi lasta, kaksi poikaa ja neljä tytärtä. Elämä oli tiukkaa ja niukkaa mutta ehkä yksinkertaisuudessaan tyydyttävää. Kunnes saapuu vuosi 1939.

Maria oli jäänyt leskeksi ja hänen lapsensa levinneet maailmalle, ilmeisesti tyttäristä vuonna 1910 syntynyt Edit Elisabet ja vuonna 1915 syntynyt Martta olivat äitinsä apuna ja tukena myös rahallisesti. Vuonna 1912 syntynyt Kustaava oli mennyt muutamaa vuotta aiemmin naimisiin oululaisen työmiehen kanssa ja oli 3-vuotiaan pikkupojan äiti. Helmikuussa 1939, muutama päivä tapahtumaa aiemmin oli Maria Jurvelin o.s.Karppinen saapunut vierailulle kolmen tyttärensä luo Ouluun. Edit ja Martta työskentelivät palvelijattarina Oulussa, Kustaava oli kotiäitinä. Kansankatu 23:ssa sijaitsevan Vasalan talon piharakennuksessa sijaitsi Kustaava Jurvelinin puolison vanhempien asunto, johon kahvittelemaan olivat päivällä saapuneet Maria, Edit sekä Kustaava pienen poikansa kanssa. Vieraita oli vastassa Kustaavan anoppi ja appi. Vieraat tekivät lähtöä noin klo. 14 tuona helmikuisena perjantaina, kun jotain käsittämätöntä tapahtui. Paikalle kiiruhtaneita poliiseja odotti järkyttävä näky; verta, huutoa ja sekasortoa sekä asunnon ”isäntä” kaikessa rauhassa kiikkustuolissa istuen. Pihalta johtivat veriset jäljet sisälle asuntoon, jonka keittiöön ensimmäisinä paikalle ehtineet sivulliset olivat kantaneet vertavuotavan ja lähes elottoman Editin. Keittiöstä Edit vietiin kiirellä ambulanssilla sairaalaan. Keittiön verilammikossa makaava Kustaava oli jo kuollut, eikä Editiäkään sittenkään pystytty enää auttamaan. Järkyttynyt talon emäntä yritti yhdessä vielä järkyttyneemmän Marian kanssa selittää paikalle tulleelle virkavallalle tapahtunutta ja he saivatkin sen verran selkoa, että talon isäntä vietiin pidätettynä poliisilaitokselle. Talon emäntä kertoi, että hän oli ollut ensimmäisen laukauksen kuullessaan ollut kamarissa pikku pojan kanssa ja luullut pamauksen johtuneen jostain miehensä kolistelusta. Toisen laukauksen kuullessaan oli hän aikeissa rynnätä keittiöön, josta hänen miehensä tuli häntä vastaan pistooli kohden omaa ohimoaan. Emäntä oli saanut huitaistua aseen pois miehensä kädestä estäen tätä ampumasta itseään. Edit oli paennut osuman saatuaan pihalle mutta Kustaava jäänyt matkalle. Maria oli ennättänyt paeta pihalle vahingoittumattomana. Paikalla olijat, naapurit ja kaikki muut paikalle uteliaisuuttaan saapuneet olivat järkyttyneitä ja perin ihmeissään.

Kuulusteluissa ei saatu paljonkaan järkeä tapahtumaan, jos sitä nyt järjellä mitenkään pystyisi edes selittämään. Tapahtumien kulku itsessään tuli selväksi mutta syy tapahtumiin ei. Ampuja kertoi miniänsä Kustaavan sanoneen päällysvaatteita päälle pukiessaan jonkin häntä suuresti vihastuttaneen sanan ja siksi hän haki kamarin lipaston laatikosta aseen. Ampuja kertoi ettei hänen ollut tarkoitus ampua muita kuin Kustaava, Editiin oli osunut vahingossa. Ampujan vaimo kertoi miehensä olleen viime päivinä hermostuneen ja käyttäytyneen muutenkin oudosti. Edit oli ilmeisesti naukkaillut hieman viinaksia ampujan kanssa edellisenä iltana ja ampujan vaimo epäili silloin sattuneen jotain, joka ehkä aiheutti tapahtuneen. Tähän ei kuitenkaan saatu mitään selvyyttä ja Maria Jurvelin kertoi ampujan kyllä tyrkyttäneen heille päivälläkin viinaa mutta he olivat kieltäytyneet siitä, ampuja itse oli mitä ilmeisemmin naukkaillut jotain. Ampuja määrättiin lopulta mielentilatutkimukseen, koska mitään järjellistä selitystä teolle ei löytynyt, tosin alkoholilla saattoi olla ainakin jonkinmoinen osuus asiaan. Marraskuussa 1939 ampuja tuomittiin. Tuomion mukaan tekojen katsottiin tapahtuneen pikaistuksissa, täyttä ymmärrystä vaillaa ja ampuja tuomittiin yhteensä 10:ksi vuodeksi kuritushuoneeseen. En ole selvittänyt hänen myöhempiä vaiheitaan, eikä siihen ole syytäkään. Tarinan tarkoitus oli kertoa kahdesta epäonnisesta etäsukulaisestani, joista toinen jätti jälkeensä surevan puolison ja pienen poikansa. En myöskään selvittänyt tarkemmin, mahtaako muutamaa vuotta aiemmin paikallislehdessä mainittu palvelijatar Edit Jurvelin olla sama kuin Kansankadun ampujan uhri. Tuolloin Edit Jurvelinia syytettiin varkauksista, jotka olivat tapahtuneet hänen silloisissa palveluspaikoissaan.