Kauppias Hildénin katoaminen – kutsukaa etsivät Enberg & Koskinen apuun!

Kauppias Hildénin katoaminen – kutsukaa etsivät Enberg & Koskinen apuun!

Tiistaina lokakuun 19. päivänä vuonna 1920 rouva Ilma Maria Hildén otti yhteyttä helsinkiläiseen asianajo- ja etsivätoimisto Enberg-Koskisen toimistoon apua kaivaten. Hänen miehensä oli mystisesti kadonnut! Viimeinen havainto Ilma Hildénillä oli miehestään edellisen viikon torstailta, jolloin kauppias Alfred Hildén oli aamupäivällä tullut heidän yhteiselle kaupalleen ja kertonut lähtevänsä laittamaan venettään telakalle, ja sieltä edelleen menevänsä prokuristi Häyrisen kanssa tämän moottoriveneellä Sokajärven rannalla olevaan huvilaansa. Noin klo.11 oli kauppias Hildén poistunut kaupalta. Rouva Hildén oli seuraavana päivänä ihmetellyt miehensä poissaoloa ja soittanut prokuristi (=myyntiedustaja) Häyrisen kotiin, jossa tämän vaimo oli kertonut Häyrisenkin olevan teillä tietimättömillä. Illalla klo. 21 aikaan oli rouva Häyrinen ilmoittanut, että hänen miehensä oli palannut Sokajärveltä ja oli nyt Hallmanin konttorilla prokuristi Wilmin kanssa, joka myös oli ollut Sokajärvellä. Lauantaina Häyrinen oli vielä ilmoittanut, että kauppias Hildén oli poistunut huvilansa saunalta jo torstain ja perjantain välisenä yönä, Häyrinen ja Wilmi olivat nukkuneet saunalla koko yön. Rouva Ilma Hildén oli vielä samana päivänä eli lauantaina, saatuaan Häyriseltä tiedon miehensä poistumisesta huvilalta, lähtenyt Kajaanista jalkaisin Sokajärvelle ja poikkesi matkallaan hakemaan tohtori Isotalon. Prokuristi Häyrinen oli myös lähtenyt matkaan ja saavutti hevosellaan jalkapatikkaiset. Yhdessä kolmikko sitten meni Sokajärven huvilalle ja tutki sen ympäristöineen löytämättä kauppias Alfred Hildénistä jälkeäkään. Vielä lauantai-iltana rouva Hildén sai kuulla, että Hildén yhdessä Häyrisen ja Wilmin kanssa olivat kuljettaneet pormestarin rannassa olleen soutuveneen perämeloineen huvilalle. Päivällä käydessään huvilalla ei rouva Hildén ollut kuitenkaan venettä nähnyt. Maanantaina hän sai sitten kuulla, että kyseinen vene oli löydetty kumollaan vedestä Sokajärven huvilan puoleiselta rannalta, ja kun vene oli käännetty oli sen pohjasta kiinnijäätyneenä löytynyt Wilmin lakki. Mela oli löytynyt muutaman kymmenen metrin päästä vedestä. Ilma Hildén oli neuvoton, eikä keksinyt muuta keinoa kuin kääntyä Enberg-Koskisen apuun.

Ja sitten alkoi tapahtua! Koska kauppias Hildén oli kadonut ja tiettävästi prokuristit Häyrinen ja Wilmi olleet katoamisen aikaan hänen seurassaan, aloitettiin tapauksesta kunnon tutkinta kuulusteluineen. Toisin kuin nykyään, siihen aikaan ei julkisuudessa hyssytelty ja piiloteltu asiaa vaan lehdet ympäri Suomen kertoivat tutkinnan etenemisestä otsikolla: ”onko murha tapahtunut?”. Palstatilallinen Kalle Pikkarainen kertoi kuulusteluissa katoamisyönä luoteistuulen puhaltaneen niin kovaa, ettei varovaiseksi mieheksi tiedetty Hildén olisi mitenkään lähtenyt pelkällä perämelalla meloen veneellä liikkeelle. Ei varsinkaan, kun hänellä olisi ollut kaupunkiin lyhyempi matka jalan. Samalla Pikkarainen totesi ettei yksi mies saisi kyseistä venettä kumolleen halutessaankaan itse veneessä ollen. Työmies Otto Hytönen kertoi kulkeneensa perjantaiaamuna kello kuuden aikoihin Hildénin huvilan ohi ja kuulleensa saunalta päin yhden kovan ja kaamean huudon. Tunnin päästä palatessaan hän kuuli taas samanlaisen huudon. Työmies Hytösen vaimo vahvisti asian. Kajaanin kaupungin työnjohtaja Juho Koski kertoi, että perjantai iltana hänen luokseen tuli kaksi hänelle ennestään tuntematonta miestä ja pyysivät saada tilata hevosen kaupungista. Myöhemmin Koskelle selvisi, että tuo hevosen tilaaja oli prokuristi Häyrinen ja kutsui kaveriaan nimellä Piipponen, jälkeenpäin selvisi, että kyseessä oli kuitenkin Wilmi. Koski kertoi kuulusteluissa, että miehet eivät olleet hänen mielestään humalassa mutta olivat sangen synkkämielisen näköisiä ja erikoisen vaiteliaita, erityisesti Wilmi. Häyrinen oli lisäksi alaruumiiltaan märkä ja hänen kenkänsä olivat nurinpäin jalassa (varmaankin siis väärissä jaloissa). Häyrinen tai Wilmi eivät sanallakaan maininneet, että heillä olisi ollut kolmas mies matkassa.

Mutta mitäpä kertoilivat tapahtumien keskiössä olleet miehet eli prokuristi Juho Heikki Wilmi ja haarakonttorin johtaja, prokuristi Albin Häyrinen kuulusteluissaan. Juho Heikki Wilmi kertoi, että perjantain vastaisena yönä hän oli seuralaisineen juopotellut Hildénin saunassa. Aamulla herätessään he olivat huomanneet Hildénin kadonneen. Heidän etsiessään kadonnutta, oli Häyrinen pudonnut järveen ja koska Häyrinen halusi kuivattaa vaatteensa, olivat he viipyneet koko päivän saunalla. Wilmi myönsi kuulusteluissa, että hänellä oli ollut pientä kiistaa Hildénin kanssa yöllä mutta käsikähmää ei ollut kuitenkaan syntynyt. Albin Häyrinen kertoi myöskin juopottelusta saunalla, siellä syntyneestä riidasta ja järveen putoamisestaan. Mutta muilta osin hänen tarinansa poikkesi Wilmin kertomasta. Tutkijoiden tutkiessa Hildénin huvilan saunan uunia, ei sieltä löytynyt juurikaan puiden polttamisesta syntynyttä hiiltä tai tuhkaa, kiinnostavampaa oli se, että sieltä löytyi vähäinen määrä heleän keltaista tuhkaa, joka oli syntynyt hiiltyneistä langanjätteistä. Asiantuntijat arvioivat sellaista syntyvän sinistä tai vihreää kangasta poltettaessa. Lisäksi tuhkan joukossa oli paksumpaa hiiltynyttä nyöriä. Kauppias Hildénillä oli ollut kaupalta matkalle lähtiessään päällään sininen kudottu villapaita ja kaulassaan kravatin virkaa toimittava paksuhko edestä solmittava nyöri. Vedessä kumollaan olleen veneen pohjalta löydettiin useita pieniä puuhiilen palasia ja jonkin verran tuhkaa. Tutkijat päättelivät uunin tuhkien syystä tai toisesta päätyneen veneeseen.

Edellä mainitut kuulustelut tapahtuivat loka-marraskuussa 1920. Aikansa media ja uteliaat Kajaanin kaupunkilaiset kehittelivät kuulemistaan jos jonkinmoista murhatarinaa ja kohun kasvaessa päätti helsinkiläinen, entinen rikosasiainkomisario, Georg Antonow antaa oman vastineensa ja julkaisi sen Kainuun sanomissa 4.12.1920. Myös Antonow suoritti omia tutkimuksiaan Sokajärvellä. Hän antoi hieman erilaisen kuvan kauppias Hildénin persoonasta. Useat hänen kuulustelemansa henkilöt olivat kuvailleet kauppias Hildéniä hyvin levottomaksi ja hätäiseksi ihmiseksi, joka ei kauaa viihtynyt samassa seurassa ja oli usein poistunut mitättömästä syystä jostakin seurueesta. Asiasta perillä olleet Häyrinen ja Wilmi eivät siksi olleet kovastikaan ihmetelleet Hildénin poistumista vaan olivat varmoja, että hän oli päättänyt lähteä seuraan kyllästyttyään takaisin kotiin ja ehkäpä vielä palaisikin saunalle. Toisekseen Hildénin sanottiin olleen siisti ja mukavuudenhaluinen mies, eikä siksi ehkä viihtynyt ahtaassa ja epämukavassa saunassa. Rouva Hildén ja muutama muukin olivat sitä mieltä, että kauppias olisi pitänyt pimeässä maitse kaupunkiin kulkiessa eksymistä todennäköisempänä kuin vesitse. Siihen kun vielä lisätään runsaasti nautitut väkijuomat, ei yöllinen lähtö veneellä ole ollut kovinkaan kummallista. Toisten aiemmin erittäin tukevaksi ja vakaaksi väitetty vene olisikin ollut melko heilakka. Todistajien perjantaiaamuna kuulemat kovat äänet saattoivat johtua siitä, että herättyään Häyrinen ja Wilmi olivat jatkaneet väkijuomien nauttimista. Sen jälkeen Häyrinen oli yrittänyt laittaan moottoria veneensä perässä käyntiin ja pudonnut veteen, siksi kuivatusoperaatio saunassa oli tarpeen. Perjantaipäivän he nukkuivat saunassa ja sen todisti noin 100 metrin päässä asuva itsellisnainen Apollonia Oikarinen, joka uteliaisuuttaan oli piipahtanut saunalla ja kuikistanut sisään. Saunasta oli kuulunut vain kuorsausta. Jo perjantaiaamuna Häyrinen oli käynyt Oikarisen luona pyytämässä tulitikkuja ja iltapäivällä saapuivat molemmat miehet anomaan tulitikkuja sekä maitoa. Samalla olivat maininneet Hildénin lähdöstä. Kosken väärinkäsitys nimien osalta taas johtui siitä, että Auralan taloon poiketessaan olivat tosiaankin pyytäneet saada soittaa itselleen hevosen. Ja he olivatkin soittaneet ajuri Piipposelle. Auralan talossa sattui olemaan yhtä aikaa työmies Kemppainen, joka oli ollut Häyrisellä töissä ja he siis tunsivat toisensa. Ei olisi ollut siis mitään syytä yrittää esiintyä muulla kuin omalla nimellä. Kauppiaat M.Wartiainen ja K.Ijäs todistivat, että heti kaupunkiin palattuaan Häyrinen ja Wilmi olivat puhuneet Hildénin poistumisesta ja siitä, että olettivat tämän olevan jo kotonaan. Antonowin lausunnon mukaan heti lauantaina Hildénin katoamisen varmistuttua olisi Kajaanin kaupungin poliisikomisario ja myöhemmin myös Paltamon nimismies kera useiden muiden tutkijoiden käyneet tutkimassa huvilan saunan ja ympäristön eivätkä olleet löytäneet sieltä mitään epäilyttävää. Jääkärivääpeli Väinö Keränen oli käynyt tutkimassa huvilan saunan uunin, eikä ollut löytänyt sieltä mitään normaalista poikkeavaa. Mutta koska asiasta oli ollut julkisuudessakin puhetta oli Keränen ottanut tuhkasta näytteen ja toimittanut sen Helsingin Maanviljelyskemialliseen laboratorioon. Tulokset eivät olleet vielä valmistuneet mutta alustavasti oli laboratorion johtaja sanonut, että tuhkan väristä tai ulkonäöstä ei voi päätellä minkä polttamisesta se on syntynyt ja keltaisen värin yleensä johtuvan poltetun aineen sisältämästä raudasta. Antonow halusi lausunnossaan painottaa sitä, että mitkään tutkimuksilla esiin tulleet asiat eivät viitanneet kauppias Hildénin tulleen murhatuksi tai kuolleen kavereidensa läsnäollessa huvilan saunalla. Kaikki otaksumat sellaisesta Antonow lausui olevan mielikuvituksen tuotetta, varsinkin kun itse ruumis puuttui.

Ilmeisesti tutkimukset alkoivat junnata paikallaan ja paikalliset viranomaiset kävivät kissanhännänvetoa etsivätoimiston sekä muiden tutkimukseen osallistuneiden tahojen kanssa. Rouva Ilma Hildén ei moista sietänyt vaan otti yhteyttä sisäasiainministeriöön ja pyysi puuttumaan asiaan. Niin ministeriö tekikin ja käski tiukkasanaisesti lopettaa lepsuilun ja panna tutkimuksiin vauhtia. Häyrinen ja Wilmi vangittiin epäiltyinä syyllisiksi Hildénin katoamiseen. Kuukausi vangitsemisen jälkeen, helmikuussa 1921, tapausta käsiteltiin oikeudessa. Oikeuden puheenjohtajana toimi Kajaanin kihlakunnan tuomari hovioikeuden asessori S.W.Stenius, virallisena syyttäjänä Paltamon piirin nimismies Matti Piipponen, rouva Ilma Hildénin avustajana varatuomari Chydenius Helsingistä, Albin Häyrisen (s.1877 Joroisissa) avustajana Väinö Takanen Helsingistä ja Wilmin avustajana varatuomari Martti Muttilainen Kajaanista.

Kartalla näkyy oikeudessa kuultuja paikannimiä sekä koko Sokajärvi. Hildénin huvilan sijainti ei ole tiedossani

Oikeuden ensimmäisen istuntopäivän alkuun kuultiin ensimmäisenä rouva Ilma Hildénin kertomana miehensä Alfred Hildénin katoamista edeltävät ja katoamiseen liittyvät tapahtumat. Lausunto oli aikaisempien kuulustelujen kertausta. Sitten kuultiin syytettyjen Häyrinen ja Wilmi lausunnot. Wilmin kertomaa: Häyrinen ja Hildén olivat tulleet tortaina aamupäivällä häntä töistä hakemaan Sokajärvelle tarkoituksena nostaa Hildénin vene telakalle talveksi. Wilmi oli hieman estellyt, koska arvasi jo valmiiksi, että kyseessä taisi olla juopottelureissu. Häyrinen ja Hildén vaikuttivat jo tuolloin perin ”vilkkailta”. Eväiden hankinnasta sovittiin niin, että Hildén hankki syötävät ja Häyrinen juotavat. Kolmikko sopi lähtevänsä klo.12 aikaan. Kun olivat matkalla rantaan, mukaan lyöttäytyi Albin Tolonen, joka aikoi miesten mukaan. Wilmi vastusteli ja Häyrinen yhdessä Hildénin kanssa eksyttivät Tolosen matkastaan. Mukaan oli sovittu lähtevän myös kauppias Wartiaisen mutta hän kävi miehille rannassa sanomassa ettei päässytkään mukaan. Wartianen jätti moottoriveneeseen jonkin paketin, jonka sisältöä Wilmi ei tiennyt. Venematkalla ei Wilmin mukaan paljonkaan ryypiskelty, vain muutamia kulauksia. Pormestarin rannasta otettiin Hildénin vene mukaan. Huvilalle päästyä keitettiin kahvit, Häyrinen oli kuitenkin niin humalassa, että makasi vain halkolaatikon päällä. Jonkin aikaa ryypiskeltyään kävivät he katsomassa Häyrisen huvilalla, että onko siellä käynyt varkaita. Palattiin takaisin Hildénin huvilalle ja Wilmi ehdotti huvilan lämmittämistä. Hildén ei suostunut. Sitten Wilmi ehdotti saunan lämmittämistä mutta Häyrinen puolestaan menemistä hänen huvilalleen, koska siellä oli puita. Kolmikko ei kuitenkaan onnistunut pääsemään ilman avaimia ikkunan kautta Häyrisen huvilaan sisään. Silloin he ottivat mukaansa puita, tosin vain muutamia halkoja, ja palasivat Hildénin saunalle. Siellä ryypätessä tuli hieman kinaa, kun Wilmi sanoi Hildénin olevan vain vähittäiskauppias, ei tukkukauppias (joidenkin lausuntojen mukaan nimitys olisi ollut nappikauppias). Tästä Hildén suuttui ja alkoi ajamaan Wilmiä ulos. Wilmi ilmoitti kyllä lähtevänsä mutta vasta aamulla, eikä illalla huonoon ilmaan. Mitään käsikähmää heillä ei ollut ja heti kinan jälkeen hän heitti takin päältään, laittoi sen mytuksi päänsä alle ja rupesi lauteille nukkumaan. Hetken päästä hän yritti nousta käydäkseen saunakamarissa ryypyllä mutta tunsi jalkansa kankeiksi ja palasi lauteille nukkumaan. Jossain vaiheessa hän heräsi siihen, että joku repäisi lakin hänen päästään. Hän yritti estellä sanoen: ”elä ota, lakki on omani” ja kuuli Hildénin äänen sanovan: ”ole siinä”. Wilmi nukahti uudelleen ja heräsi vasta aamulla noin klo. 6. Myös Häyrinen oli lauteilla nukkumassa ja herättyään he heti ihmettelivät Hildénin poissaoloa. Menivät sitten saunakamariin ja maistoivat spriitä. Häyrinen kävi koputtamassa huvilan oveenkin, josko Hildén olisi siellä mutta kukaan ei avannut ovea. Saunakamarissa Häyrinen ja Wilmi jatkoivat ryyppäämistään vedellä laimennetulla pirtulla. Kun Hildéniä ei kuulunut, päätti kaksikko lähteä kaupunkiin. Kävivät hakemassa tulitikkuja Oikariselta ja saunakamarista löytyneen Hildénin lakin Wilmi laittoi omaan päähänsä. Moottoriveneen pohjalla oli vettä ja Häyrisen yrittäessä käynnistää moottoria Wilmi pumppasi vettä pois veneestä mutta putosikin pää edellä järveen. Häyrinen noukki Wilmin kuiville ja vaikka tämä oli vieläkin menossa kaupunkiin, päättivät he palata saunaan kuivattelemaan. Soutuveneen olemassaoloa eivät olleet tulleet katsoneeksi. Vaatteiden kuivumista odotellessa he jatkoivat uniaan lauteilla. Illalla noin klo. 6 he lähtivät Häyrisen rannasta jalkaisin kohti kaupunkia poiketen ensin hakemaan Apolloni Oikariselta tulitikkuja ja joivat maitoa. Seuraavaksi he matkasivat Auralaan, jossa menivät keittiöön ja pyysivät saada soittaa. Eräs Kemppainen ohjasi heidät telefoonihuoneeseen, jossa Häyrinen sanoi Wilmille: ”soita sinä Piipponen”, johon Wilmi vastasi: ”soita sinä, kun olet lähempänä telefoonia”. Piipposelta ei hevosta saatu mutta Laitinen lupasi sellaisen lähettää. Miehet olivat Auralassa puolesta tunnista tuntiin. Lähtivät sitten kävelemään kaupunkiin päin, kunnes Laitinen tuli hevosellaan ja otti heidät kyytiin. Wilmin asunnolle saavuttiin noin puoli yhdeksän aikaan ja Häyrisen palvelija kävi siellä tätä tapaamassa. Häyrinen soitti kauppias Wartiaiselle ja pyysi tätä tulemaan paikalle ja tämä tulikin. Noin klo. 21 Häyrinen ja Wartiainen lähtivät ja Wilmi rupesi nukkumaan. Lauantai aamuna Häyrinen soitti, että Hildén ei olekaan saapunut kotiin ja pyysi Wilmiä tulemaan luokseen, jossa rouva Hildénkin jo oli. Miehet sopivat ettei tehdä asiasta vielä suurempaa juttua, jos vaikka Hildén olikin huvilalla sairaana. Yhdessä päätettiin, että Häyrinen menee rouva Hildénin ja tohtori Isotalon kanssa käymään huvilalla. Wilmi kävi kaupungilla kyselemässä Hildénin perään mutta ei saanut mitään tietoa. Häyrinen tuli lauantai-iltana saunomaan Wilmin luo. Saunassa he pohtivat venettä, jonka Häyrisen kuuleman mukaan rouva Hildén oli kertonut olleen pormestarin rannassa. Wilmi huomautti, että venehän tuotiin huvilan rantaan mutta tätä Häyrinen ei enää muistanut, sanoin vain, että ei se siellä enää ole. Saunan jälkeen miehet päättivät kutsua pormestri Hyökyn neuvotteluun. Yhdessä he sitten päättivät kerätä seuraavalle päivälle etsintäjoukon. Etsijät kiersivät rantoja ja kävivät kyselemässä taloista olisiko kukaan nähnyt Hildénin venettä. Toisen kerran Wilmi oli mukana etsinnöissä suojeluskunnan mukana, kun Sokajärveä naarattiin.

Seuraavana pääsi ääneen Häyrinen. Hän kertoi aloittaneensa ryypiskelyn jo keskiviikkona 13. lokakuuta Wilmin kanssa. Illalla he nauttivat hieman spriitä ja keksivät lähteä kauppias Huuskosen luo. Huuskonen tarjoili kahvia ja pirtua. Huuskosen luota lähdettiin noin klo. 21 ja kaupunkiin palattua Häyrinen meni tohtori Arwelinin luo, jossa viipyi vähän aikaa. Sitten Häyrinen meni apteekille, jutteli siellä halkokaupoista mutta ei muista maisteliko siellä. Kotiinsa hän palasi vasta puolenyön jälkeen ja oli niin vahvasti juovuksissa, että nukahti vaatteet päällä. Torstaiaamuna Häyrinen heräsi klo.7-8 välillä ja meni konttoriinsa, jonne Hildén tuli vähän yli klo.8 kutsumatta. Ja taas ryypättiin spriitä. Hildén kertoi veneensä viennistä telakalle ja pyysi Häyristä mukaan, päätettiin myös pyytää Wilmi seuraksi. Pyysivät myös Wartiaista ja Albin Tolonen oli lyöttäytymässä mukaan mutta siitä Wilmi ei pitänyt. Tolonen eksytettiin kahvilaan, jossa juotiin pirtua. Häyrisen muisti alkoi pätkiä tässä vaiheessa. Meinasivat unohtaa Wartiaisen mukaan lähdön ja olivat moottoriveneellä jo matkalla, kun muistivat ja kääntyivät Tihisenniemen myllyn kohdalta takaisin. Wartiainen olikin rannassa mutta kertoi olevansa estynyt mutta antoi tuomansa pirtupullon matkalaisille veneeseen. Häyrinen ajoi, Wilmi piti perää. Häyrinen ei muista matkalla ryypätyn ja Hildén tuli telakalta samaan kyytiin. Oli tarkoitus mennä Ruutilan haan rantaan mutta veden vähyyden vuoksi piti jatkaa eri kohtaan. Häyrinen kertoi, ettei muista koko matkasta juuri mitään, muistaa sen, että on käyty hänen huvilallaan ilman avaimia mutta ei muista miksi. Muistaa kinastelua ja tönimistä Hildénin ja Wilmin välillä mutta kertoi tilanteen rauhoittuneen. Sen jälkeen hän ei ole varma istuiko saunakamarissa vai menikö lauteille nukkumaan. Aamulla herättyään oli ihmetellyt Hildénin poissaoloa ja kun Wilmi oli arvellut tämän menneen huvilan puolelle nukkumaan, oli Häyrinen käynyt koputtelemassa ovelle ilman vastausta. Saunakamariin palattua ottivat miehet pirtupullon, jossa oli 1/4 litraa jäljellä ja arvelivat Hildénin ottaneen osan mukaansa. Miehet laimensivat pirtua vedella ja ryypiskelivät loput pirtusta. Noin klo. 8 päättivät miehet palata kaupunkiin ja veneellä asiat menivät, kuten Wilmi oli jo selostanut. He kastuivat ja palasivat saunalle kuivattelemaan vaatteita. Häyrinen ei ollut huomannut rannassa muita veneitä kuin moottoriveneen. Saunaa lämmittäessään Wilmi oli sanonut Häyriselle, että Hildénille on varmaankin tullut kiire kaupunkiin, kun on huonoissa väleissä kotiväkensä kanssa, niin oli Hildén huvilalle tultaessa moottoriveneessä Wilmille sanonut. Myös kaupunkiin paluun Häyrinen kertoi kuten Wilmi, samoin Wilmin asunnon tapahtumat, palvelustyttönsä käynnin ja kauppias Wartiaisen viinantuonnin. Myös Häyrinen oli kotiin puolenyön maissa palatessaan niin päissään, että nukahti vaatteet päällä. Aamulla seitsemän maissa nousi, vaihtoi vaatteensa ja meni konttorille. Sinne rouvansa tuli kyselemään, että minne Hildén on kadonnut, kun ei ole kotiansa saapunut. Rouva Hildén soitti ja Häyrinen pyysi rouvaa tulemaan konttorille, samalla saapui myös Wilmi. Sitä seuraavat tapahtumat menivät kuten rouva Hildén oli selostanut. Kun Hildéniä ei huvilalta löytynyt, suoritti Häyrinen tiedusteluja ja soitti myös kapteeni Piriselle, olisiko Hildén voinut matkustaa laivassa mutta Pirisen vastaus oli ollut kielteinen. Soutuveneen mukaan ottoa ei Häyrinen muistanut lainkaan ja kun kuuli saunassa Wilmiltä näin tapahtuneen, oletti Hildénin lähteneen veneellä, koska sitä ei rannassa ollut näkynyt. Häyrinen kertoi myös neuvottelustaan pormestarin kanssa, etsinnöistä sekä siitä, että maanantaina Karjalainen ilmoitti veneen löytyneen. Oli mennyt katsomaan muiden kanssa venettä, josta näkyi keskiosa pohjaa ja se vedettiin porukalla rantaan.

Seuraavaksi ääneen päässyt Häyrisen avustaja varatuomari Takanen tyhjensi pöytää vähän kuin loppupuheenvuorossa ja Wilmin avustaja Muttilainen peesaili. Takanen esitti, että Hildénin katoaminen on edelleen epäselvä. Mahdollisia selityksiä voisi olla se, että Hildén on syystä tai toisesta lähtenyt paikkakunnalta ja elelee jossain vieraalla seudulla tahi peräti ulkomailla. Tai se, että perhe- tai taloushuolien vuoksi olisi Hildén päättänyt itse päivänsä. Kolmantena vaihtoehtona Takanen arveli Hildénin kovan juopumustilansa vuoksi tapaturmaisesti vain tipahtaneen veneestä ja hukkuneen, ja vasta ihan viimeisenä, tietenkin puolustuspuheenvuoroa kun piti, Takanen näki sen mahdollisuuden, että Hildén olisi ulkoisen väkivallan seurauksena saanut surmansa. Takanen puhui vakuuttavasti puheenvuorossaan siitä, että kun ruumis puuttu, voi hän yhtä hyvin olla elossa ja nyt kovin epäillyt henkilöt joutuvat kärsimään ilman todisteita kadonneen kuolemasta. Takanen jatkoi esittelemällä todisteita Häyrisen syyttömyydestä: ensinnäkin Häyrinen ja Hildén ovat jo vuosia tunteneet toisensa ja olleet tekemisissä keskenään ilman vähäisintäkään suukopua tai riitaa. Lisäksi he olivat Hildénin vieraina huvilalla Hildénin pyynnöstä. Toisekseen Häyrinen on vapaaehtoisesti tarjonnut kaiken apunsa kadonneen etsimiseen. Lisäksi Häyrinen on jo ennen virallista syytettään anonut oikeutta suorittamaan puolueettoman tutkimuksen ja puhdistamaan hänen monien juorujen sekä panettelujen häpäisemän kunniansa. Häyrisen tutuilta oli myös pyydetty lausuntoja hänen luonteestaan ja annettujen yksimielisten lausuntojen mukaan Häyrinen tunnettiin hiljaisena, rauhallisena, hyväsydämisenä ja sopua rakastavana ihmisenä. Tuttujen mukaan Häyrinen oli väkijuomia nautittuaan kuin riepu, joka halusi vaan levätä ja nukkua. Kaiken kaikkiaan sellainen teko, josta Häyristä syytettiin, olisi täysin mahdoton. Takanen kyseli oikeudessa myös puuttuvan motiviin perään. Toki Wilmillä ja Hildénillä oli ollut isoääninen väittely siitä oliko Hildéniä pidettävä enemmän tukku- vaiko pikkukauppiaana mutta sitäkin piti pitää humalaisten rehentelynä ja kiusantekona. Ja siihen miksi Wilmi tai Häyrinen eivät kiinnittäneet sen enempää Hildénin yölliseen häipymiseen, Takanen antoi selitykseksi jälleen kovan juopumustilan ja sen, että Hildén oli juovuspäissään yleensä kiukkuinen ja tapasi poistua seurasta riidan kanssa. Takanen oli sitä mieltä lausunnossaan, että kyseessä on viranomaisten ajojahti Wilmiä ja Häyristä kohtaan oikeiden todisteiden puuttuessa. Takanen ihmetteli myös sitä, että mihinkään pöytäkirjaan ei ole merkitty tietoa siitä, että silminnäkijä olisi ilmoittanut nähneensä Hildénin ajavan polkupyörällä Murtomäellä vielä perjantaina. Rouva Hildénin avustaja, varatuomari Chydenius, antoi vastineensa, jossa totesi, että kauppias Hildénin poistuminen ulkomaille ei ole mahdollista, koska hänellä ei ole mukanaan rahaa, eikä pankkitalletuksiin ole koskettu. Myös perhesovun hän kertoi kauppiaspariskunnalla olevan erinomaisen, sen tietää puoli kaupunkia ja lisäksi Alfred Hildén oli erittäin rakastava isä lapsilleen.

Oikeuden toisen istuntopäivän alkuun rouva Hildén itse halusi antaa lisäselvennystä avioliiton tilanteesta ja siinähän ei siis edelleenkään ollut mitään moittimista, kaikki oli heillä kotona hyvin. Rouva Hildén oli tosin kieltänyt torstaina miestään lähtemästä huvilalle Häyrisen kanssa, koska ne reissut aina menivät ryyppäämiseksi. Matkaan lähtiessään HIldén ei myöskään ollut ottanut rahojaan mukaan, vaan oli jättänyt ne kotiin taskuunsa, josta jälkeenpäin laskettiin noin 10 000 markkaa. Pankistakaan Hildén ei viime aikoina ollut nostanut rahaa, viimeisin nosto oli syyskuulta 36 000 markkaa ja se oli kokonaisuudessaan mennyt maksuihin. Joskus Hildén oli puhunut lähdöstä ulkomaille tavaranhankintamatkalle ja sellaisesta olikin alustavasti sovittu erään rouva Stenwallin kanssa keväälle. Virallinen syyttäjä oli haastanut oikeuteen useita kymmeniä todistajia. Apollonia Oikarinen kertoi menneensä torstaina Hildénin huvilalle kyselemään rouva Hildéniä, kun oli nähnyt miesten kantavan halkoja Häyrisen huvilalta Hildénin huvilalle. Kauppias Hildén oli käännyttänyt Apollonian kotiinsa kertomalla, että rouva on kaupungissa ja kauppiaalla vieraita.

Wihtori Kemppainen kertoi olleensa perjantaina 15. päivänä lokakuuta poikiensa kanssa heinänhakureissulla ja nähneensä valkean, punalaitaisen moottoriveneen, jolla oli soutuvenen perässään, ajavan järvellä, olivat luulleet nahkuri Kurkisen tulevan metsälle. Veneessä oli ollut kaksi miestä mutta todistaja ei ollut nähnyt mitä miehillä oli yllään. Veneen vanavedestä näki, että vene oli ollut lähestymässä laituria mutta kääntynyt sitten ohi ja jatkanut matkaansa Korkeaniemeen päin ja katosi niemen taakse eikä jatkanut matkaansa Savisaaren ohi kaupunkiin, sen todistaja olisi sijainnistaan nähnyt. Moottoriveneen perässä ollut soutuvene oli ollut pienehkö, harmaaksi maalattu ja alhaalta tervattu. Joulukuun 30. päivä oli Kemppainen käynyt poliisi Mustosen ja Aapeli Karjalaisen kanssa tarkastamassa Häyrisen moottoriveneen ja se oli juuri samanvärinen ja mallinen kuin hänen lokakuussa näkemänsä vene. Samoin Kemppainen oli käynyt tarkistamassa Sokajärveltä kumollaan löytyneen veneen ja se näytti samanmalliselta kuin moottoriveneen perässä ollut soutuvene. Apollonia Oikarinen jatkoi omaa todistajanlausuntoaan torstaiyön tapahtumista. Hän oli torstain ja perjantain välisenä yönä koiraansa ulkoiluttaessaan uteliaisuuttaan ja tyhmyyttään mennyt Hildénin saunamökin ikkunan taakse. Saunassa ei ollut ketään mutta saunakamarissa, jonne hän näki ikkunasta, koska väliovi saunaan oli auki, istuivat kaikki kolme miestä ja nauttivat eväitään sekä naukkailivat eväspullostaan. Apollonia palasi omaan mökkiinsä mutta palasi jonkin ajan päästä takaisin kuikkimaan saunan ikkunan taakse. Silloin hän näki tuntemattoman herran (myöhemmin varmistui Wilmiksi) ja Hildénin tönivän toisiaan. Hän ei ollut varma oliko kyseessä tosi tilanne vaiko ihan leikkimielinen kisailu. Aiemmassa poliisikuulustelussa Apollonia tosin oli kertonut tuntemattoman herran pitäneen Hildéniä kiinni kurkusta ja painaneen lattiaan. Nyt siis Apollonia oli muuttanut todistustaan. Jo aiemmin kirjoittamani Apollonian tarina tulitikkujen lainaamisesta ja perjantaina saunassa kuorsaavista miehistä sentään säilyi oikeudessakin samana. Oikeudessa ei pidetty Apollonian muuttuneesta kertomuksesta ja syytä siihen tivattiin. Apollonia kertoi nyt kertovansa totuuden ja aiempi lausunto oli sotamiesten (jotka olivat tehneet etsintöjä ja tutkimuksia huvilalla) agiteerauksen syytä. Koska Apollonia ei kertonut järkevää syytä mielensä muuttumiselle, virallinen syyttäjä päätti kuulla häntä suljetussa istunnossa. Usean tunnin kuulemisen jälkeen oikeuden puheenjohtaja kertoi Apollonian pysyvän aiemmin antamassaan todistuksessa ja kertoi nyt julkisesti, että taisi se Hildén siinä käsikähmässä kaatua ihan maahan saakka. Kun julkisesti kysyttiin syytä yritykseen muuttaa alunperin kertomaansa tarinaa, vastasi Apollonia, että hän pelkäsi Häyrisen ja Wilmin suuttuvan ja kostavan, koska Häyrinen oli häntä kieltänyt kertomasta. Kuultuaan Hildénin katoamisesta oli Apollonia ajatellut, ettei ehkä kyseessä ollutkaan leikkimielinen kisailu miesten välillä.

Kolmannen istuntopäivän alussa syytetyiltä Häyrinen ja Wilmi kysyttiin, että oliko Apollonian kertomuksen mukaista tönimistä ollut saunalla ja molemmat kielsivät asian. Virallinen syyttäjä ilmoitti saaneensa tietoonsa, että Apolloniaa on ehkä painostettu sellaisten tahojen toimesta, jotka tahtovat syytetyt vapaaksi ja Apollonian edellisenä päivänä antamat todistukset ovat siinä mielessä epäselviä. Vaikka syyttäjä uskoikin Apollonian johdonmukaisesti toistamiin todistuksiin, halusi hän varmistaa, että ennen kuin Apolloniaa kuulustellaan lisää, hän varmasti ymmärtää valan merkityksen ja siksi oikeus määräsi hänet saamaan papilta ohjausta valan arvosta. Varatuomasi Takanen kiukustui moisesta ja kielsi itse tietävänsä moisesta painostuksesta ja vaati syyttäjää ilmoittamaan niiden henkilöiden nimet, jotka ovat sellaiseen syyllistyneet. Takanen ei katsonut Apollonian olevan papin ohjauksen tarpeessa. Virallinen syyttäjä pysyi kuitenkin kannassaan. Seuraavaksi kuultiin Aapeli Karjalaista, joka kertoi olleensa lokakuussa tapahtuman aikaan työssä Wihtori Kemppaisella. Myös hän oli ollut rantaniityllä, kun Kemppainen poikineen oli tullut heiniä hakemaan. Hän kertoi moottoriveneestä ja sen perässään vetämästä soutuveneestä ihan samaa kuin Kemppainen aiemmin. Aapeli ollut myös mukana tarkistamassa Häyrisen moottoriveneen sekä Sokajärvestä löytyneen soutuveneen ja vahvisti niiden olleen samanlaiset kuin järvellä liikkeellä näkemänsä. Varatuomari Takanen pyysi kirjaamaan pöytäkirjaan huomionsa, että jos veneellä liikkeellä olevat ovat ajelleet pitkin rantoja, eivät he ole tunteneet vesistöjä, eivätkä ole olleet paikkakuntalaisia. Tähän virallinen syyttäjä totesi, että kyllä syytetyt ovat voineet ajella pitkin rantoja välttääkseen vastaantulijat. Myös Koivikon emäntä Sofia Kemppainen kertoi nähneensä vaalean veneen tulevan Oulujärveltä päin, samaa kertoi hänen Maria-tyttärensä sekä Tauno Johannes Kemppainen. Todistaja rouva Hilma Isotalo kertoi käyneensä huvilalla rouva Hildénin, hänen sisarensa rouva Lehtosen sekä miehensä kanssa. Hän oli kiinnittänyt huomiota tuhkaan, jota oli ollut saunan pesän yläosassa olevan sideraudan päällä. Tuhka oli ollut kauttaaltaan keltaisen väristä vaatetuhkaa, koskapa siinä näkyivät selvästi hienot langansäikeet. Tuhkaa tai hiiltä ei uunin pesässä ollut kuin nurkissa ja näytti siltä, että sitä oli sieltä koverrettu pois. Todistaja kertoi tunteneensa Hildénin perheen pari vuotta eikä koskaan ollut nähnyt riitaisuutta pariskunnan välillä. Lapsistaan Hildén piti kovasti. Tässä vaiheessa oikeudenkäyntiä varatuomari Takanen esitti laboratoriosta saamansa tulokset, jotka kertoivat uunista otetun tuhkanäytteen sisältävän vain puuntuhkaa. Näyte oli otettu poliisiviranomaisen läsnäollessa ja sen oli laboratorioon Helsinkiin toimittanut jo aiemmin esitelty Georg Antonow. Takanen toivoi, että tuhkan ympärillä vellovat huhupuheet nyt loppuisivat. Seuraava todistajana oikeudessa esiintyi tohtori Isotalo. Hän kertoi menneensä lauantaina 16. lokakuuta rouva Hildénin kanssa huvilalle etsimään tämän miestä. Rouva pelkäsi miehensä joko loukkaantuneen tai olevan sairas. Mukana oli myös Häyrinen. Isotalo meni huvilan ruokakonttorin ikkunasta sisään taloon ja tarkisti huvilan molemmat kerrokset löytämättä jälkeäkään kadonneesta. Seuraavan kerran Isotalo meni huvilalle tiistaina, jolloin siellä oli Hurmerinta ja poliisi Sukevan poliisitoimen kanssa. Isotalo oli mukana kun vene vedettiin maalle. Veneen pohjasta löytyi siihen takaraivon kohdalta kiinni jäätyneenä harmaa ulsterilakki. Kolmannen kerran Isotalo kävi Hildénin huvilalla viikkoa myöhemmin ja silloin hoksasi veneen perästä pohjauurteesta hiekan seasta 3-4 puuhiilen kappaletta. Lisäksi löytyi kaksi hiilen palasta siitä kohtaa mihin vene oli kumottu. Isotalo ei tutkinut saunan uunin pesää ennen kuin veneen tarkistusreissulla ja silloin siellä oli hieman tuhkaa ja rautanauloja mutta ei lainkaan hiiliä. Tohtori Isotalo kertoi tunteneensa Alfred Hildénin liki 20 vuotta, eikä ollut huomannut mitään normaalista poikkeavaa tämän perhesuhteissa. Hildén piti kovasti lapsistaan ja vaikka Isotalo ei tarkkaan tiennytkään tämän varallisuutta, oletti hän Hildénin olevan hyvissä taloudellisissa oloissa. Tässä välissä varatuomari Muttilainen katsoi aiheelliseksi huomauttaa, että melkein jokaisen veneen pohjasta löytyy puuhiilen kappaleita.

Seuraavana todistamaan saapui Auralan Juho Koski. Hän kertoi, että kyseessä olevana perjantai-iltana työmies Kemppaisen opastamana hänen luokseen saapui kaksi tuntematonta miestä, joista toinen kutsui itseään Häyriseksi ja kaveriaan Piipposeksi. Miehet pyysivät saada käyttää puhelinta. Todistajan mukaan Häyrinen sanoi kaverilleen: ”tule sinä soittamaan Piipponen” mutta kaveri kieltäytyi. Häyrinen soitti kaupunkiin Piipposelle mutta sieltä kieltäydyttiin lähtemästä ja Häyrinen soitti seuraavaksi Laitiselle, josta luvattiin laittaa hevonen. Puhelun jälkeen miehet olivat valittaneet väsymystään sekä sitä, että olivat märkiä pudottuaan veteen moottoriveneen kannelta. Kertoivat olleensa koko yön saunassa Sokajärvellä ja moottorinsa jäätyneen, muuten olisivat tulleet veneellä. Häyrinen kertoi kenkänsä menneen väärin jalkoihin, jonka Koskikin huomasi. Koko tämän keskustelun ajan sisällä talossa oli myös työmies Kemppainen. Siitä mitä olivat päivän aikana tehneet, miehet eivät olleet kertoneet mitään. Seuraavana päivänä Häyrinen palasi hevosella Auralaan ja kyseli Koskelta olisiko tämä kuullut, että Makkolan ja tiiliruukin välillä olisi ollut miehen ruumis, kertoen samalla, että heitä oli ollut Sokajärven huvilalla kolme miestä ja yksi oli sieltä kadonnut. Varatuomari Muttilainen kysyi Koskelta, että muistiko tämä millä sanoilla Häyrinen tarkalleen kysyi hevosta puhelimessa. Koski ei muistanut mutta vakuutti, että koko aikana ei ollut mainittu Wilmin nimeä. Seuraavana kuultiin todistaja Leena Tolosta, joka kertoi olleensa Hildénien palveluksessa jo useita vuosia. Oli mukana kesällä huvilalla ja lämmittänyt saunaakin. Tolonen oli tyhjentänyt saunan pesän tuhkista puolessa välissä heinäkuuta ja sen jälkeen sitä oli lämmitetty toistakymmentä kertaa. Viimeisen kerran huvilalta lähtiessä oli pesässä ollut paljon tuhkaa mutta Tolosella ei ollut tullut sitä pois otetuksi. Lokakuun 14. päivänä Hildén oli Sokajärvelle lähtiessään ilmoittanut tulevansa illalla takaisin. Myös Tolonen kertoi perheen asioiden olleen mallillaan ja Hildénin kovasti pitäneen lapsistaan. Martta Karjalainen puolestaan kertoi, että 15. päivänä lokakuuta mennessään töihin tiiliruukille, noin klo. 6, hän kulki Hildénien huvilan ohi ja kertoi ettei nähnyt Hildénin laiturissa kuin ison tervaveneen, muita veneitä ei nähnyt mutta samaisen päivän iltana, palatessaan illalla noin klo. 17, kertoi nähneensä paksun savun nousevan huvilan päärakennuksen piipusta ja laiturissa olleen tervaveneen lisäksi myös moottoriveneen ja mutta ei soutuvenettä silloinkaan. Todistaja Antti Karjalainen kertoili havaintojaan valosta Hildénin saunan ikkunassa. Valo oli ilmestynyt torstai-iltana klo. 18-19 ja palanut samalla tavalla myöhemmin illalla klo. 23, kun Karjalainen oli laittanut ulko-oveaan kiinni. Perjantaiaamuna valo oli palanut aivan samalla tavalla, samoin perjantai-iltana. Lauantaiaamunakin valo paloi mutta himmeämmin, aivan kuin verho olisi vedetty ikkunan eteen.

Neljäntenä istuntopäivänä kuultiin liutaa todistajia. Antti Kemppainen kertoi Häyrisen ja Wilmin hevoskyydin soittamisesta. Matti Karjalainen oli poikennut Apollonia Oikarisen mökillä torstai-iltana kymmenen maissa ja sai Apollonilta kuulla Hildénin huvilalle tulleista vieraista. Näki itse myös valon saunasta ja kuuli ääniä. Helvi Ockenström ja veljensä Eero kertoivat nähneensä veneet torstaina sekä perjantaina rannassa ja savun Hildénin huvilan piipusta perjantaina. Otto Hytonen kulki huvilan ohi samoihin aikoihin kuin Ockenströmit ja kuuli huvilan suunnalta huudahteluja. Oton vaimo oli myös aikaisin perjantaiaamuna liikkeellä riihenpuinnin vuoksi ja kävellen, koska myrsky oli niin kova ettei voinut kulkea veneellä. Maria Hytönen palasi riiheltä noin klo. 16 ja kaupunkiin päin käveli joku mies mutta ei tunnistanut oliko kyseessä jompikumpi vastaajista. Ranta on siitä kohtaa ylikulkupaikka mutta ei huomannut oliko venettä rannassa. Tobias Saarnisto kertoi omistavansa yhdessä Eino Hiltusen kanssa samanvärisen moottoriveneen kuin Häyrisen ja Wilmin käytössä ollut mutta vakuutti ettei sillä oltu liikuttu noilla seuduin katoamisen aikaan ja yöt vene on laivarannassa lukittuna, bensiini- ja öljysäiliö ovat lukitussa lokerossa ja avaimet hänen tai Hiltusen hallussa. Wilmin huonetta siivoava Hanna Pulkkinen näki, kun Hildén ja Häyrinen tulivat hakemaan Wilmiä mukaan matkalle. Humalaiset Hildén ja Wilmi painivat leikillään mutta Pulkkisesta se tuntui pahalle katsoa. Hildén jäi alimmaiseksi painissa ja Pulkkinen muisti ajatelleen, että ”siinä on selän sija tällä kertaa mutta missä on toisella kertaa”. Lauantaina oli Wilmi sanonut Pulkkiselle, että ”siellä kävi kumma, kun yksi heidän joukostaan hävisi, se kai lähti kotiinsa veneellä ja on kai hukkunut”. Todistajina kuultiin kaikkia niitä henkilöitä, jotka olivat Sokajärven seudulla tapahtumien aikaan asuneet tai liikkuneet. Torstain ja perjantain välisen yön myrkystä ja tuulen suunnasta käytiin keskustelua ja Hildénin rannan lähellä sijaitsevan karin mahdollisesta vaikutuksesta veneen kaatumiseen. Apollonia Oikarisen antamia ristiriitaisia lausuntoja veivattiin edestakaisin, samoin hänen kertomustaan Häyrisen antamasta kiellosta kertoa. Aate Huovinen kertoi Apollonian sanoneen Wilmin ja Häyrisen panneen liikkeelle huhun, että Hildén olisi lähtenyt kauppamatkoille. Todistajia oli myös kutsuttu todistamaan Apollonian väitettä uhkailusta ja siitä, että Apollonia pelkäsi. Uhkaajan nimeä ei Apollonia ollut kuitenkaan sanonut. Alfred Terwonen myönsi Takasen asiaa tiukattua, että hänelle oli annettu 200 markkaa siksi, että kävisi tietäjän luona. Terwonen myönsi käyneensä Kiuruvedellä tietäjällä mutta sanoi sen olleen samanlainen tietäjä kuin kaikki muutkin tietäjät, eli ei tietänyt mitään. Jenny Valtanen kertoi nähneensä, kun kolmikko haki veneen pormestarin rannasta huvilalle mennessään. Neljännen istuntopäivän iltana noin klo. 20 kaikki syyttäjän haastamat todistajat oli kuultu, kaikki paitsi syytettyjen todistaja Georg Antonow. Ja koska hänen piti matkustaa heti seuraavana aamuna takaisin Helsinkiin, päätettiin herra Atonowin lausunto kuulla vielä illan päätteeksi.

Georg Antonow oli tullut Kajaanin Häyrisen pyynnöstä suorittamaan puolueetonta tutkimusta asiasta. Häyrinen oli pelännyt, että huhupuheiden ja panettelujen vuoksi oli syntynyt aiheettomia epäluuloja häntä ja Wilmiä kohtaan. Antonow oli käynyt Sokajärvellä huvilalla 2. marraskuuta ja paikalla tuolloin olleet poliisi miehet olivat jutelleet asiassa olevan jotain epäilyttävää. Oli ollut myös puhetta saunakamarista löytyneestä naisen verisestä paidasta. Poliisi Mustonen oli kuitenkin todennut, että paita-asia oli selvä. Antonow keskusteli Piipposen kanssa, joka epäili Häyristä ja Wilmiä Hildénin surmaamisesta. Antonow itsekin ihmetteli, että miksi syytetyt eivät olleet heti perjantaina ilmoittaneet Hildénin katoamisesta. Antonow oli puhuttanut kaikkia huvilalla etsintöjä suorittaneiden kanssa ja kuullut, ettei mitään epäilyttävää tahi tappelun jälkiä ollut näkynyt. Saunakamari oli selkeästi juopottelun jäljiltä. Antonow puhutti myös Häyristä ja Wilmiä, kumpaakin erikseen, ja molemmat olivat kertoneet muistamansa asiat samansuuntaisesti ja hyvin avoimesti. Antonow otti myös saunan pesän tuhkaa tutkimusta varten saaden todistuksen, että kyseessä on tavallinen puutuhka. Antonow ei ollut löytänyt mahdolliselle surmaamiselle mitään motiivia ja piti Häyrisen ja Wilmin kertomuksia uskottavina. Antonow oli sitä mieltä, että mitä hän oli kuullut Hildénin luonteesta, hän piti luonnollisena, että tämä oli halunnut sanavaihdon jälkeen poistua Wilmin seurasta ja kun oli päihtynyt halusi jatkaa matkaansa jonnekin muualle, ottanut veneen ja hukkunut. Antonowin kuulemisen jälkeen istuntoväki pääsi lepoon palatakseen seuraavan aamuna jatkamaan asian käsittelyä.

Viidentänä istuntopäivänä olikin sitten vuorossa puolustuksen todistajat. Maria Sofia Riekki, Apollonia Oikarisen tytär kertoi äitinsä saamasta häijystä kohtelusta, erityisesti vallesmannin toimesta. Hanna Ockenstöm vahvisti lastensa tarinaa, samoin lasten isä Juho Ockenström. Hannes Karjalainen oli ollut Vaalassa sen torstai-perjantai välisen yön ja vahvisti, että tuuli ja aallokko olivat olleet sellaiset, ettei Häyrisen moottoriveneellä olisi ollut asiaa vesille silloin. Kusti Ijäs kertoi Häyrisen käyneen Wartiaisen kanssa silloin perjantai-iltana märissään ja kylmissään kyselemässä olisiko Hildéniä näkynyt. K.B.Ryberg puolestaan kertoi Hildénin käyneen lähtöpäivän aamuna hänen luonaan ja oli puheen sattumalta kulkeutuessa perheasioihinsa sanonut, että se näytti ulkoapäin toiselta kuin sisältä. Rydberg muisteli myös edellisen kesän Helsinmatkalla kuulleensa Hildénin puhuvan soraäänistä perheasioissaan. Oli jutellut myös Apollonian kanssa, joka oli kertonut saunakamarin tutkimusmatkastaan ja sanoi, ettei ollut havainnut syytetyissä mitään hermostuneisuutta tapahtumien jälkeen. Hildénin Rydberg kertoi olevan olleen yleensä kiivasluonteisen ja itseensä ottavan, erityisesti päissään mutta samalla helposti leppyvän. Hildénin taloudellisen aseman sanoi olleen hyvän ja Häyrisen sävyisän sekä rauhaa rakastavan miehen. Rydbergin luona käydessään oli Hildén puhellut myös puotikamarissa Agnes Kemppaisen kanssa suojeluskunnan pukutansseista, joihin rouva Hildén oli lupautunut. Kemppaisen ihmetellessä asiaa oli Hildén sanonut: ”ettei rouvalla ole suuta kieltäytyä siitä mutta on kyllä suuta kotona rähistä”. Kemppaisen puolustaessa rouvaa oli herra Hildén todennut tietävänsä paremmin. Kemppaisen piti samana iltana mennä rouva Hildénin kanssa kaupungintalolle ja mennessään noutamaan tätä, oli rouva sanonut Affun lähteneen taas huvittelemaan ja kun asiasta tytär Inkeri oli isälleen aamulla maininnut, oli isä Hildén sanonut, että pitää sitten ottaa lapsille parempi isä. Eläinlääkäri Marscén kertoi Häyrisen olevan humalassa hyvin velton ja väsyneen. Apteekkari Arvela, joka tunsi Hildénin jo vuosien takaa, kertoi tämän olleen hermostunut ja äkkipikainen luonteeltaan. Kuultuaan katoamisesta ajatteli tapaturman tapahtuneen mutta voisi olla itsemurhakin. Muitakin todistajia kuultiin, jotka joko vahvistivat muiden todistuksia tai kertoilivat vallinneista sääolosuhteista.

Kuudes istuntopäivä. Apolloniaa oli haettu taas todistamaan mutta oli ollut sairaana ja virallinen syyttäjä totesi, että käydään kotona häntä kuulemassa, jos sattuu vaikka kuolemaan. Tähän Takanen totesi, että eikähän Apollonian kuulemiset jo riitä, koska ei niille voi pistää mitään painoarvoa. Syyttäjä pysyi päätöksessään ja niinpä oikeus lähti Purolaan, jossa Apollonia sairasti. Apollonian kertomus oli sama kuin alunperin, eli hän näki Hildénin kaatuvan Wilmin kanssa nahistellessaan. Virallinen syyttäjä kiisti myös Antonowin todistukselta kaiken merkityksen, koska katsoi sen tehdyn puutteellisesti. Myös todistajien lausunnot Häyrisen moottoriveneen käytöstä, syyttäjä katsoi, ettei ole todistettu sitä, etteikö Häyrisen moottoriveneellä olisi voitu liikkua vesillä myös perjantai aamuna. Apollonian lausuntoja vahvistettiin useammankin todistajan voimin. Rouva Hildénin avustaja Chydenius katsoi todistetuksi sen, että Wilmi ja Häyrinen ovat surmanneet Hildénin ja kätkeneet ruumiin. Chydenius yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen toiveena pitää sekä Häyrinen että Wilmi edelleen vangittuina. Virallinen syyttäjä päätti jättää jutun oikeuden ratkaistavaksi. Loppulausunnossaan varatuomari Takanen kiisti Apollonian todistuksen merkityksen sekä sen, että Häyrisen moottorivene olisi voitu nähdä perjantaina ajavan Sokajärvellä. Takanen vaati Häyrisen vapauttamista. Varatuomari Muttilainen jälleen kerran peesaili Takasta ja esitti vaatimuksen Wilmin vapauttamisesta sekä rouva Hildénin asiamiehelle rangaistusta oikeuden edessä tapahtuneesta törkeästä herjauksesta.

Oikeuden päätös ei miellyttänyt kaikkia, koska asiaa pohdittuaan päätti oikeus lykätä asian käsittelyn maaliskuun 8. päivä alkaviin välikäräjiin. Häyrinen päätettiin laskea vapaaksi mutta Wilmi pysyi edelleen vangittuna, lisäksi häneltä vaadittiin papintodistusta. Todistajat Leonard Karjalainen ja Eino Hiltunen määrättiin saapumaan oikeudenistuntoon uhkasakon voimalla. Syyttäjän tuli laatia kartta tapahtumapaikasta sekä seikkaperäinen piirros Hildénin saunasta. Syyttäjän piti myös hankkia luettelo Säräisniemen nimismiespiirissä olevista moottoriveneistä ja haastaa heidän kuulusteltaviksi. Rouva Hildén määrättiin tulemaan vastaamaan Wilmin häntä vastaan tekemään syytteeseen.

Maaliskuun alussa siis jatkettiin. Stenius jatkoin oikeuden puheenjohtajana mutta virallinen syyttäjä vaihtui, nyt sitä pestiä hallitsi v.t. nimismies Juhana E. Juntunen. Kantajaa eli rouva Hildéniä avusti henkikirjuri J.Huovinen. Häyrisen ja Wilmin avustajat olivat samat. Edellisen istunnon päätöksen lukemisen jälkeen yleinen syyttäjä jätti pyydetyt kartat, piirrokset ja luettelon todistajista sekä kirjeen Säräisniemen nimismieheltä, jossa tämä ilmoitti, ettei hänen piirissään ole moottoriveneitä. Todistusten kaava noudatti jo ennen koettua, aikaisempien todistusten vahvistuksia tai uudelleen kuulemisia. Kajaanin ja Paltamon alueen moottoriveneiden omistajat antoivat lausuntonsa veneiden käytöstä ja pitopaikasta tapahtumien aikaan. Osa todistajista kertoi siitä, että olivat pyynnöstä käyneet testaamassa kuinka kauas huuto Hildénin saunasta kuului, eikä kuulunut ainakaan Muurulan nurmelle, kuten jotkut ovat väittäneet. Virallinen syyttäjä oli jo siirtämässä asian käsittelyä seuraaviin välikäräjiin lisätodisteiden hankkimista varten mutta Takanen pyysi, että jatkettaisiin vielä seuraavana päivänä lisätodistajien kuulemista ja syyttäjä taipui. Muttilainen vielä esitti, että ei ole mitään perusteita pitää Wilmiä vangittuna mutta Wilmi jatkoi oikeuden päätöksellä vankeuttaan. Seuraavan päivän istunnossa kuultiin uusia todistajia, joiden tehtävänä oli tukea näkemystä, että Häyrisen moottorivene olisi ollut liikkeellä perjantaina. Tästä virallinen syyttäjä sai lisää vettä myllyynsä ja katsoi todisteiden riittävän siihen, että Häyrisen veneellä oli käytä Paltaselällä rikollisissa tarkoituksissa ja pyysi lykkäystä tapauksen käsittelyyn lisätodisteiden hankkimista varten. Takanen antoi vastineensa ja totesi, että mitkään annetut lausunnot eivät todista Häyrisen veneellä ajetun torstai-perjantaiyönä saati perjantaiaamuna ja pyysi Häyrisen kohdalta jutun päättämistä. Wilmi pysyi lausunnossaan ja pyysi päästä vapaalle jalalle. Yleisen syyttäjän pyynnöstä juttua lykättiin 30. maaliskuuta pidettäville välikäräjille. Tähän käsittelyyn syyttäjän oli haastettava koivikkolaiset ja Aapeli Karjalainen, jotka väittävät nähneensä Häyrisen veneen Paltaselällä, ja Wilmi passitettiin takaisin vankilaan.

Maaliskuun lopussa siis jatkettiin ja syyttäjä oli haastanut peräti 19 todistajaa kuultavaksi. Aika moni heistä kertoi kuulleensa moottoriveneen ääntä myöhään torstai-iltana tai varhain perjantaiaamuna, erityisesti Kemppaiset. Kukaan moottoriveneiden omistajista ei ilmoittanut käyttäneensä venettä kyseiseen aikaan. Virallinen syyttäjä ilmoitti saaneensa maaherralta määräyksen myöhään, eikä siksi ottanut kaikkia todistuksia vaan pyysi taas lykkäystä ja Wilmiä edelleen vangittaviksi, nyt ilmenneiden raskauttavien seikkojen vuoksi hän esitti myös Häyristä pidetettäväksi. Varatuomari Takanen jätti oikeudelle syytettyjen puolesta prememorian eli eräänlaisen kirjoitetun muistion, jossa antoi oman vastineensa niiden todistajien todistuksiin, jotka olivat omien sanojensa mukaan nähneet tai kuulleet moottoriveneen liikkuvan perjantaina Sokajärven tai Paltaselän alueella. Lopputulemana hän vielä suullisesti totesi, että viranomaiset eivät vieläkään ole pystyneet mitenkään todistamaan, että kauppias Hildén olisi kuollut ja vielä vähemmän sitä, että tämä olisi kuollut toisen käden kautta. Jälleen kerran Muttilainen peesasi Takasta mutta tällä kertaa antoi lisäksi oman aikajanamäärittelynsä moottorivenehavaintojen ja saunalla havaittujen miesten liikkeiden osalta. Todeten, että moottorivene on todennäköisesti liikkunut todistajien mainitsemana ajankohtana mutta toisten todistajien mukaan se ei ole voinut olla Häyrisen moottori, joka on samaan aikaan nähty Hildénin huvilan laiturissa. Muttilainenkin ihmetteli Wilmin edelleen vangitsemisen perusteltavuutta sekä Häyrisen mahdollista pidättämistä, ja pyysi Wilmin välitöntä vapauttamista. Rouva Hildénin avustaja Huovinen pääsi ääneen seuraavaksi. Hän kertasi moottoriveneen havainnoijien todistukset ja totesi, ettei Hildén ainakaan ole soutuveneellä pelkällä melalla edes päässyt sillä tuulella pois huvilan rannasta. Oikeus päätti lykätä asian käsittelyn huhtikuun 29. päivään. Wilmin vangitseminen jatkui ja samalla määrättiin Häyrinen uudelleen pidätettäväksi. Wilmi pyysi välittömästi pöytäkirjan otteita valittaakseen hovioikeuteen.

Asia oli siis neljännen kerran oikeudessa huhtikuun lopulla. Todistajina kuultiin kahta jo aiemmin kuultua todistajaa, jotka eivät kyllä tienneet yhtään mitään uutta. Yleinen syyttäjä esitti lausunnon, jossa osoitettiin ristiriitaisuuksia todistajien ja syytettyjen kertomusten välillä. Samalla syyttäjä pyysi asian lykkäämistä edelleen entisillä määräyksillä eli sekä Wilmin että Häyrisen pysymisellä vangittuina. Rouva Hildénin avustaja yhtyi syyttäjän näkemykseen. Takanen pyysi asialle päätöstä. Muttilainen vaati Wilmin laskemista vapaaksi ja, että asianomistaja, eli rouva Hildén, velvoitettaisiin maksamaan Wilmille vankeusajalta 2 500 markkaa kuukaudelta. Oikeus katsoi, ettei voi kieltäytyä yleisen syyttäjän pyytämästä lykkäyksestä ja siirsi asian käsittelyn toukokuun 28. päivään. Siihen mennessä yleisen syyttäjän olisi hankittava kaikki asiaan mahdollisesti vaikuttavat todistukset ja haastettava mm. Apollonia Oikarinen uudelleen kuultavaksi. Kaikkiin asianosaisiin nähden jäivät entiset määräykset voimaan.

Ennen kuin oikeus seuraavan kerran toukokuussa kokoontui tapahtui asiassa eräänlainen läpimurto. Kauppias Alfred Hildénin ruumis löytyi. Kun toukokokuun 20. päivänä aamulla klo. 10 A.Ahlström Oy:n Varkaus-niminen hinaaja kulki Sokajärvellä, nousi Hildénin ruumis vedenpinnalle aivan laivan viereen, josta laivamiehet sen noukkivat sen ylös sekä toimittivat Kajaanin ”leikkuuhuoneelle” ruumiinavausta varten. Löytöpaikka oli noin 100 metrin päässä Hildénin huvilarannasta. Ruumiin kerrottiin olleen aivan lahoamistilassa. Lehdet ympäri Suomen kirjoittivat ruumiin löytymisestä esim. otsikolla: ”Kauppias Hildénin murha! Ruumis löytynyt”. Ruumiinavauksen suorittivat lääkärit Arwelin, Ignatius ja Isotalo. Mitään ulkoisia väkivallanmerkkejä ei pystytty todentamaan mutta kuten sanottu, vainaja oli pitkälle kehittyneessä mätänemisen tilassa ja kuolinsyyn määritteleminen osoittautui erittäin vaikeaksi. Wilmi ja Häyrinen halusivat oman edustajansa tekevän ruumiintarkistuksen ja sitä suorittamaan pyydettiin professori Ehrnrooth Helsingistä. Hänen lausuntonsa oli pääosin sama kuin aiemmin ruumiinavauksen suorittaneiden lääkäreiden.

Kauppias Alfred Hildén haudattiin Kajaanin vanhalle hautausmaalle 25.5.1921. Kolme päivää myöhemmin tapauksen käsittely jatkui Kajaanin kihlakunnanoikeudessa. Ensimmäisenä oikeudessa kuultiin piirilääkäri A.Arwelinin antama lausunto. Siinä todettiin ensimmäisenä, että ruumis oli ollut vedessä kauan aikaa. Vainajan kaulalla ollut verenpurkauma oli syntynyt ennen kuolemaa (Ehrnroothin mukaan kuolemanjälkeinen ilmiö) ja kaulalla ollut haavauma oli syntynyt mätänemisen kautta eikä verenpurkauma ollut kuoleman aiheuttaja. Tästä tosin keskusteltiin myöhemmin, koska verenpurkauma oli ollut syvemmällä kaulassa. Oikean silmän yläpuolella oli ihonalainen verenpurkauma, ja jos se on syntynyt ennen kuolemaa, on vähäpätöinen. Muita väkivallalta näyttäviä merkkejä ei löytynyt. Ruumiin pitkälle edenneen mätänemistilan vuoksi kuolinsyytä ei pystytty varmuudella kertomaan. Piirilääkärin lausunnon jälkeen yleinen syyttäjä kertasi mitä asiasta oli aiemmin lausuttu ja ilmoitti haastaneensa 7 todistajaa. Takanen aloitti päivänsä kertomalla kuinka paikalliset lääkärit olivat ruumiinavauksen tehtyään levittäneet huhua, jonka mukaan vainajan kaulassa näkyneet mustelmat vahvistaisivat Hildénin tulleen surmatuksi. Siksi syytetyt olivat kutsuneet professori Ehrnroothin tutkimaan ruumista. Ehrnroothin tiedettiin olevan maan suurimpia asiantuntijoita tällä alalla ja hän toimi oikeuslääketieteen professorina yliopistossa. Arvatenkin Muttilainen jälleen yhtyi Takasen lausuntoon. Todistajat eivät kertoneet mitään uutta asiaan liittyvää, ei edes Apollonia Oikarinen, vaikka korjailikin muutamaa aiemmin sanomaansa. Jäljellä oli enää loppulausumat.

Syyttäjä vaati Wilmille rangaistusta pikaistuksissa tehdystä Hildénin taposta ja Häyriselle avunannosta tappoon. Rouva Hildénin avustaja jätti jutun oikeuden päätettäväksi. Sitten aloitti Takanen oman loppupuheenvuoronsa. Hän muistutti, että moneen kertaan oli esitetty, että Hildén oli yksinkertaisesti humalapäissään pudonnut veneestä ja kärsinyt tapaturmaisen kuoleman. Moneen kertaan oli viranomaisia käsketty etsimään kadonnutta Sokajärvestä huvilan läheltä. Oli esitetty harhaisia kuvitelmia, että ruumis olisi moottoriveneellä kuljetettu jonnekin siinä tuulessa ja vaatteita poltettu saunan uunissa. Mielikuvitus oli saanut otteen ja kaivauksia ruumiin etsimiseksi oli tehty huvilan lähistöllä ja naarauksia Paltaselällä mutta ei Sokajärven rannoilla, kun sitä ei katsottu tarpeelliseksi. Myös ruumiinavauspöytäkirja kertoi, ettei ulkoista väkivaltaa ollut käytetty. Hildénillä oli löydettäessä kaikki vaatteet päällä, joten vaatteiden polttamisenkin saisi unohtaa. Arvoesineetkin olivat hänellä mukanaan. Takanen kritisoi myös paikkakunnalla velloneita huhuja sekä ennen että jälkeen ruumiin löytymisen. Hän jopa siteerasi ”erästä ranskalaista ajattelijaa ja kirjailijaa, että kun tyhmä jotain näkee ja huomaa, tulee hän vielä tyhmemmäksi”. Koskapa vastaajien syyttömyys oli ilmeinen, pyysi Takanen Häyrisen syytteen hylkäämistä sekä asianomistajan valvoittamista maksamaan Häyrisen oikeudenkäyntikulut 40 000 markkaa. Takanen myös halusi pidättää itselleen oikeuden vaatia erillistä oikeudenkäyntiä poliisi Juntusta, rouva Hildéniä ja henkikirjuri Huovista vastaan väärästä ilmiannosta ja herjauksesta. Tällä kertaa Muttilaisellakin oli yllättäen enemmän sanottavaa. Hän hyökkäsi jopa yleistä syyttäjää vastaan. Vaati vastaaja Wilmin oikeudenkäyntikuluja jaettavaksi rouva Hildénin ja Juntusen vastuulle sekä pyysi pidättämään Wilmille oikeuden haastaa Juntunen vastaamaan oikeudessa vasten parempaa tietoa tehdystä väärästä ilmiannosta ja herjauksesta. ”Omasta puolestani olisin uskonut, että syyttäjä, sen jälkeen mitä tässä oikeudenkäynnissä on selvinnyt, olisi virkavelvollisuutensa oivaltaen luopunut syytteestä, eikä pitkin talvea häneen istutettujen harhakäsitysten mukaan iskenyt kirvestään niin pahasti kiveen kuin hän nyt on tehnyt”, lausui aiemmin niin hiljainen ja pidättyväinen Muttilainen. Huovinen vastasi loppulausumiin, että oli kuullut joiden kaivelleen huvilalla maata ruumista etsien mutta se ei ollut tapahtunut asianomistajan pyynnöstä eikä myöskään virallisen syyttäjän, vaan jotkut henkien manaajat olivat olleet asialla. Paltaselällä ei tutkimuksia ollut sitä vastoin tehty, vaan naarauksia oli nimenomaan suoritetty Sokajärvellä. Huovinen ei ottanut sen enempää kantaa ruumiinavaukseen vaan totesi, että sen ensimmäisenä tehneiden lääkäreiden mukaan ruumis ehti kolmen päivän aikana turmeltua pahoin, ennen kuin Ehrnrooth ehti sitä tutkimaan. Hildénin tavaroiden vahvisti Huovinen olleen tallella, paitsi huvilan avaimet ja niiden puuttuminen vahvistaisi sen, että huvilan savupiipusta oli voinut nousta savua vielä perjantainakin, kuten jotkut silminnäkijät olivat todistaneet. Rouva Hildén ei esittänyt asiassa mitään vaatimuksia vaan jätti päätöksen kokonaan oikeudelle.

Oikeus antoi päätöksensä illalla klo. 19. Päätöksessä todettiin, että koska laillista näyttöä syytettyjen syyllisyydestä ei ole ilmennyt, vapautettiin heidät edesvastuusta ja Wilmi laskettiin vapaaksi heti. Kaikki korvausvaatimukset hylättiin ja määrättiin asianomaisten jaettavaksi. Oikeus myönsi oikeuden eri oikeudenkäynnillä nostaa syyte henkikirjuri Huovista, rouva Hildéniä ja poliisi J.E.Juntusta vastaan väärästä ilmiannosta. Asian lopullinen käsittely siirtyi Vaasan hovioikeuteen.

Jos joku kuvitteli asian olevan selvä, erehtyi. Vaasan hovioikeus tarkisti kihlakunnanoikeuden päätöksen ja päätti hylätä syytteet eli vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen. Rouva Hildén ei kuitenkaan suostunut hyväksymään päätöstä, vaan hän päätti valittaa päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden päätös olikin sitten toisenlainen. Se totesi, että Wilmi nautittuaan yhdessä Häyrisen ja Hildénin kanssa väkijuomia oli ilmoitettuna aikana tahallansa, mutta kuitenkin ilman tappamisen tarkoitusta, pidellyt Hildéniä pahoin käymällä käsiksi hänen kurkkuunsa ja aiheuttanut tämän kuoleman. Häyrinen oli salatakseen Wilmin rikoksen avustanut tätä upottamaan Hildénin ruumiin Sokajärveen. Tästä seurasi Wilmille 8 kuukautta ja Häyriselle 2 kuukautta vankeutta sekä se, että he joutuivat yhdessä korvaamaan kruunulle yhteensä 3 595 markkaa. Wilmi oli tuossa vaiheessa viettänut tutkintavankeudessa jo niin pitkän ajan, että ainakin nykykäytännön mukaan hän olisi vapautunut heti, samoin Häyrinen. Lehdistä ei vahvistusta olettamukseeni löytynyt.

Herrat Wilmi ja Häyrinen nostivat syytteitä jo syksyllä 1920 lehtien toimittajia kohtaan väärästä uutisoinnista ja Wilmi keväällä 1923 oikeudenkäynnissä raskauttavia, vääriä ja epäluotettavia todisteita antanutta Apollonia Oikarista vastaa. Toimittajia vastaan nostetut syytteet kumottiin ja Apollonia Oikarista vastaan nostettu syyte käsiteltiin oikeudessa ja ratkaistiin Apollonian hyväksi.

Tällaista oli siis oikeudenkäynti sata vuotta sitten. Artikkelin teksti on kerätty kymmenistä asiaa käsittelevistä lehtijutuista ja olen yrittänyt olla muuttamatta alkuperäistä tekstiä liikaa, siksi teksti on osittain vanhahtavaa eikä niin sujuvaa. Artikkelin otsikon maininta Enberg-Koskisesta on tavallaan harhaanjohtava, koska kyseinen etsivätoimisto ei oikeastaan osallistunut asiaan muuten, kuin saamalla paikalliset virkamiehet edes jotenkin kiinnostumaan asiasta. Minä kiinnostuin kauppias Hildénin tapauksesta siksi, että kokonaisen oikeuskäsittelyn seikkaperäinen selostus sanomalehdissä salli sisäisen sherlockholmesini pohtia tapahtumien kulkua, motiivia ja päätöstä pala kerrallaan. En tosin pysty pelkkien lehtikirjoitusten, vaikka ne ovatkin varsin yksityiskohtaisia ja noudattavat tarkkaan oikeudessa tapahtunutta, sanomaan mitä oikeasti tapahtui 14.-15. lokakuuta 1921. Kuoliko kauppias Hildén onnettoman tapaturman seurauksena hukkumalla vai tapahtuiko se vahinko Wilmille ja hän surmasi Hildénin, kuten korkein oikeus asian näki? Asian tiesivät vain Wilmi ja Häyrinen. Pahoittelen, että artikkelista tuli näin pitkä mutta oli mahdotonta karsia asioita jättämättä mitään olennaista pois. Jos osaisin, olisin kirjoittanut tapahtuman minidekkarina mutta kun en osaa, en edes yritä. Tähän tarinaan en ole kaivanut perhetietoja Hildénien enkä tuomittujen osalta, enkä myöskään tuomittujen elämien myöhempiä vaiheita. Tapaus itsessään oli se tärkein tällä kertaa.