”Simo-hurtta” – Simon Affleck, luopio vai väärinkohdeltu virkamies?

Aika moni meistä kainuulaisista on törmännyt jossain elämänsä vaiheessa tarinoihin Sotkamon Turunkorvassa parisenkymmentä vuotta asustaneeseen mieheen, Simon Affleckiin eli Simo Hurttaan. Kansantarujen mukaan hän on ollut säälimätön ja raaka naistenmies. Mikä sitten teki Simonista niin kuuluisan ja mahtavan? Mitä hänestä tiedetään alkuperäislähteiden perusteella? Millainen mies mahdollisesti oikeasti tarinoitten takaa löytyy?

Alkuperäislähteiden (mm. Pielisjärven talvikäräjät 1691) perusteella tiedetään, että Simon Affleck syntyi Thomas Affleckin ja hänen toisen vaimonsa poikana noin 1660 Narvassa, Virossa. Thomas Affleck toimi Ruotsin kruunun palveluksessa Narvan kenraalikuvernöörin kansliassa venäjän kielen kääntäjänä ja tulkkina. Virohan kuului tuohon aikaan Ruotsille ja läheiset kauppa- sekä diplomaattisuhteet itänaapuriin edellyttivät venäjän kielen taitoa. Thomasille syntyi lapsia molemmista avioliitoistaan, koska alkuperäislähteiden perusteella hänelle maksettiin palkkaennakkoa ensimmäisen vaimon sekä kahden lapsen hautaamisia varten vuonna 1656. Toisen vaimonsa kanssa, jonka nimi ei myöskään ole tiedossa, hän sai ainakin pojan, Simonin, ja kaksi tytärtä.

Kuinka lapsuutensa ja nuoruutensa Narvassa elänyt Simon sitten eksyi Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen? Pohjois-Karjala oli osa Venäjää vuoteen 1617 saakka, jolloin alue liitettiin Ruotsiin ja aloitettiin uuden aluehallinnon rakentaminen. Veronkanto-oikeudet kuuluivat 1680-luvulle saakka alueen aatelisille mutta palautettiin tuolloin takaisin kruunun hoteisiin. Uusien virkamiesten tarve lienee ollut syy Simonin matkaan Narvasta Pielisjärvelle. Muualla Ruotsin hallinnoimalla alueella veronkanto-oikeus kuului kruunun verovoudeille mutta Pohjois-Karjalan uusilla alueilla veronkanto annettiin sen vuokranneille henkilöille eli arrendaattoreille. Veronkannon vuokraaminen tapahtui käytännössä niin, että henkilö osti kruunulta oikeuden kiinteään vuosihintaan mutta määritteli itse vuokran, jonka peri alueen asukkailta. Alkuun Simon toimi Pielisjärven silloisen verovuokraaja Enbergin veronkantokirjurina mutta hankki veronvuokrausoikeudet itselleen vuonna 1695. Joidenkin lähteiden mukaan vaihdos olisi tapahtunut vasta muutamaan vuotta myöhemmin. Veronkantoalue ylettyi ilmeisesti Nurmeksesta Kiteelle saakka. Pielisjärvellä hänen hallinnassaan olivat Lieksan ja Nurmeksen hovit. Kainuusta hän osti itselleen Sotkamon Nuasjärven kylässä sijainneen Turunkorvan tilan vuonna 1709 tai 1710 nimismies Jeremias Cajanuksen Anna-leskeltä 600 kuparitaalerin hintaan. Turunkorvan tilaa nimitettiin hienosti Turunkorvan kartanoksi. Lisäksi Affleckilla oli hovi myös Kiteellä.

Simon oli myös menestyvä sotilas. Hänen tehtävänään oli järjestää rajaseudun puolustus kuntoon ja hänet ylennettiin ensin luutnantiksi vuonna 1702 ja majuriksi 1709. Tarinoissa hänen kerrotaan käyttäneen palkkasotilaitaan apuna myös väkivaltaisissa veronkeruissa. Hänellä on kerrottu olleen erinomainen rajaolojen tuntemus sekä venäjän kielen taito.

Simonin kerrotaan perimätiedon mukaan olleen ”korkeakasvuinen mies” ja vanhanakin, harmaista hiuksista huolimatta, kaikkien pelkäämä. Hän oli naimisissa Anna Herkepaeuksen kanssa. Anna oli Pielisjärven kirkkoherra Per Herkepaeuksen tytär, jonka Simon tarinoiden mukaan olisi ryöstänyt pyykkirannasta ja uhkailun sekä kiristämisen avulla saanut isä-Perin vihkimään heidät. Jotain erikoista Anna ja Simonin avioliiton taustalla toki oli, koska Simon ja appivanhemmat ovat käräjöineet useammankin kerran keskenään. Talvikäräjillä 1703 Simon valitti appensa ja anoppinsa puhuvan hänestä perättömiä ja pilaavan hänen mainettaan. Hänellä väitettiin olevan suhde naimisissa olevan naisen kanssa ja se olisi siihen aikaan ollut todella suuri rikos. Tuomiota ei saanut Simon eikä kyllä appivanhemmatkaan.

Simon Affleck aloitti siis veronkerääjän uransa 1695. Hänen verottamansa alueet eivät 1600-luvun lopulla liene olleet kovinkaan rikkaita ja vuosien 1696-97 nälkävuodet aiheuttivat jo itsessään monille talonpojille kohtuuttomia vaikeuksia. Kokonaisia perheitä kuoli nälkään tai heidät ajettiin veronmaksukyvyttöminä pois vaatimattomista kodeistaan ja talot verovouti antoi uusille asukkaille veronmaksun jatkumisen toivossa. Osa mierontielle joutuneista sai armon siirtyä Simonin suurien hovien tiluksille palkattomaan orjatyöhön, tai ainakin näin väitetään. Ei ollut helppo talollisen osa mutta ei se ollut helppo Simonillekaan. Hän oli vuokrannut vero-oikeuden kruunulta kiinteään vuosihintaan, siis hänenkin oli pakko maksaa sitoumuksensa kruunulle. Talonpojat eivät kuitenkaan sietäneet Simon Affleckin aiheuttamaa vääryyttä vaan tarttuivat aseisiin yrittäen kukistaa kiusaajansa. Yhtenä kapinoiden lietsojana tiedetään olleen myös hänen appensa – kirkkoherra Herkepaeuksen. Aiemman veronkantaja Engbergin lausuntojen mukaan osa talonpojista yritti maksaa vuokransa pilaantuneella viljalla vaikka parempaakin olisi ollut antaa. Toisaalta tarinoitten mukaan Affleck olisi vaatinut joskus veroja niinkin eksoottisina tuotteina kuin tynnyrillinen kiiskenmätiä tai säkillinen itikanraatoja. Useasta yrityksestä huolimatta Simon onnistui aina selvitä kapinoista ja murhayrityksistä. Vuonna 1711 hän joutui kuitenkin luopumaan rajaa turvaavista ratsujoukoistaan ja hänelle jäi vain muutama uskollinen renki sekä suuri koira, jonka oli hankkinut turvakseen. Tämän henkivartijakseen kouluttamansa ”verikoiran” kautta hän sai itselleen lisänimen hurtta.

Simon Affleck lienee aika ajoittain vieraillut Turunkorvassa aiemminkin mutta vuonna 1710 hän oli siirtänyt kaiken helposti kuljetettavan omaisuutensa Lieksan ja Nurmeksen hoveista Turunkorvan kartanoon. Apuna tässä hänellä kerrotaan olleen sissipäällikkö Tapani Löfvingin. Löfving oli nuori, vasta parikymppinen, kun hänet irtisanottiin Viipurissa toimineiden Freesin kauppiasveljesten palveluksesta. Löfving siirtyi 1708 rajamajuri Simon Affleckin palvelukseen ja sai asuinpaikakseen Simonin veronkantoalueeseen kuuluneen Suorlahden kartanon Kiteeltä. Löfving lienee ollut yksi Affleckin uskotuista, jonkun olettamuksen mukaan myös hänen kaukainen sukulaisensa. Sissipäällikkö Löfvingistä tuli siis vasta myöhemmin hänen erottuaan Affleckin palveluksesta 1711.

Simon Affleck sai ilmeisesti elellä vain hetken aikaa rauhassa Turunkorvan tiluksillaan, kun sarkasodan puhkeaminen vuonna 1712 aiheutti uusia harmeja. Vihaiset, petetyt vienalaiset riehuivat Kainuussa polttaen, ryöstäen, tappaen ja raiskaten. He osuivat tietenkin myös Turunkorvaan, joka oli helposti saavutettavissa Nuasjärven rantamilla. Simonin vaimo ja joidenkin lähteiden mukaan jopa 7 lasta vietiin ryöstösaaliina Venäjälle. Simon itse joko piiloutui kaivoon, kuten tarinat kertovat, tai ei vain sattunut olemaan paikalla tuolloin. Mielenkiintoista tässä on se, että Simonin appi Per Herkepaeus oli yhtenä ollut vannomassa uskollisuutta Venäjän keisarille vuonna 1710. Oliko vienalaisilla ryöstäjillä jo etukäteen suunnitelmissa viedä Simonin vaimo ja lapset mukanaan herra Herkepaeuksen pyynnöstä vai oliko kyseessä vain onneton sattuma? Mielenkiintoista on myös se, että tullessaan Kainuuseen Pielisjärven kautta, he eivät kohdanneet lainkaan vastarintaa. Liittyikö ryöstöjoukkoihin jopa talonpoikia siltä suunnalta? Toisten lähteiden mukaan Affleckin lapsia olisi ryöstetty vain 5, tai lapsia tunnetaan nimeltä vain viisi: Carl, Christina, Anna Elisabet, Henrik Johan ja Susanna Catharina. Nuorin lapsista oli vain parivuotias Venäjälle joutuessaan. Sarkasodan jälkeen alkoi pian Isovihan aika ja vasta sen päätyttyä vuonna 1721 palasi neljä Affleckin lasta takaisin kotiin. Vaimo Anna oli ilmeisesti kuollut vankeudessa.

Ihmiset Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa ovat vuosisatojen ajan keksineet mitä ihmeellisempiä tarinoita Simo Hurttaan liittyen. Turunkorvan talonkin sanotaan saaneen nimensä Turun virkamiesten korvaksi Kainuuseen lähetetystä Affleckista mutta Turunkorvan talonnimi on huomattavasti Affleckin aikaa vanhempi. Turunkorvan ja Korvanniemen kätketyt aarteet tai Simonin hautaaminen elävältä Nuasjärven Muuraussaareen, juuri naitujen morsianten ensi yön oikeus ja alastomien naisten käyttäminen veneen soutajina kertovat kaikki tarinaa Simon Affleckista mutta kuinka paljon tarinoissa on mukana katkeroituneiden talonpoikien kostomieltä? Myös Kiihtelysvaaralla, Jääksessä, Impilahdella ja Kiteen Syrjäsalmella liikkuu samanlaisia tarinoita Simonin kivisestä hautakasasta. Virallisen tiedon mukaan Simon Affleck kuitenkin löydettiin kuolleena 9.5.1725 Pielisjärven Hovilasta ja todisteiden mukaan hän olisi itse ampumalla päättänyt päivänsä. Kuollessaan hän oli noin 60-65- vuotias.

Simon Affleckin appivanhempien ilkeillä puheilla on varmaan ollut oma vaikutuksensa Simonin naistenmiehen maineeseen. Toki faktaakin löytyy: jo vuonna 1689 on Simon käräjillä salavuoteudesta piian kanssa, joka oli synnyttänyt tyttölapsen. Simon tunnusti ja kärsi sakko- ja kirkkorangaistuksensa. Simon sekä piikatyttö olivat naimattomia tuohon aikaan, joten kyseessä oli vain lievä rikkomus. Tyttären myöhempiä vaiheita ei ole selvitetty. Toinen avioton lapsi ilmestyi Simonin kuoleman jälkeen Paltamosta, kun Anna Kilpeläinen kertoi saaneensa vuonna 1723 tyttären, jonka isä ei voi olla kukaan muu kuin majuri Affleck. Simon oli tuolloin vielä naimisissa mutta vaimo ei ollut palannut 11 vuoden poissaolon jälkeen Venäjältä, joten hänen elossaolonsa ei ollut varmaa. Tämä asianlaita katsottiin lieventävänä asianhaarana Annalle ja hän sai salavuoteudesta vain lievän rangaistuksen. Tutkailin asiaa rippikirjoista ja löysinkin Anna Kilpeläisen tyttärineen Paltamon Melalahdesta. Justina-tyttären etunimen perään on merkitty kirjaimet: ”Aff:”. Tämä on mielestäni selvä viittaus tyttären alkuperästä eli ”Affleck”. Justina menee naimisiin Johan Pussisen kanssa ja saa liudan lapsia. Kastekirjoissa äidin sukunimeä ei mainita mutta patronyymi ”Simonintytär” vahvistaa asiaa. Kuollessaan Justiina on merkitty sukunimellä Kilpeläinen eli sama henkilö kyseessä. Affleck lienee ollut vain sen verran huonossa maineessa, että Justina käytti äitinsä sukunimeä myöhemmin. Hänen syntymävuodekseen on merkitty 1715 rippikirjoissa, eli poikkeaa käräjäkirjoissa ilmoitetusta. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeuksellista. Rippikirjojen syntymäaikoihin ei voi aina luottaa. Justina Simonintytär Affleck saa siis useita lapsia, joista on todennäköisesti jatkunut Simon Affleckin verenperimä myös Kainuussa.

Kolmas ja se mielenkiintoisin avioton lapsiehdokas olisi vuonna 1699 Margeta Saastamoiselle syntynyt Johan Pakarinen. Pakarinen-sukunimi viittaisi siihen, että pojalla olisi ollut sen sukuinen isäehdokas mutta sukutarina on sinnikkäästi satojen vuosien ajan väittänyt toista. Maija Salo kirjassaan: ”Affleck – Skottisukua Suomessa” esittelee dna-tutkimuksen keinoin saatua mielenkiintoista tutkimustulosta. Mieslinjaiset testit todistavat, että Johan Pakarinen todellakin on voisi olla Simon Affleckin jälkeläinen ja samalla testit todistavat myös sen, että Simonin isä Thomas ja Leppävirran nimismiehenä 1600-luvun puolessa välissä toiminut William Affleck ovat samaa sukua. Sukututkijat ovat esittäneet jo aiemmin olettamuksia Simonin isän yhteydestä Turussa 1600-luvun alkuvuosikymmeninä vaikuttaneeseen skotlantilaissukuiseen porvariin ja vaikuttajaan Hillebrandt Wellemsson Affleckiin. Toki Hillebrandtin skottijuurista ollaan edelleen eri mieltä, voisiko hän kuitenkin olla saksalaisjuurinen, hollantilainen tai ihan vaan ruotsalainen…. Olisiko sukunimi Affleck olla alunperin ollut muodossa Af Leck, Af Läck tai jotain sellaista. Hänen ainoa varmuudella alkuperäislähteistä varmistettu poikansa William on tosin kertonut isänsä olevan Skotlannista. Mieluusti innokkaat sukututkijat ovat yhdistämässä samaan Affleckien sukuun myös näyttelijä Ben Affleckin, jonka sukujuurissa tiedetään olevan ripaus skottilaisuutta.

Kun puhutaan Simon Affleckista, puhutaan yleensä Simo Hurtasta tai Aaplekista. Kansantarinat ilkeästä kansanorjuuttajasta, säälimättömästä ja riettaasta miehestä jatkavat varmaan elämäänsä tästä eteenkin päin. Monet kirjailijat ovat saaneet innoitusta hänestä ja heistä kainuulaisittain tunnetuin tietenkin runoilija Eino Leino. Leinon Simo Hurtta- runoissa on jotain tuttua ja totta mutta suurin osa on pelkkää sepitettä. Esimerkiksi runoissa Simo Hurtan rakkaana mainittua Sormun Irjaa ei ole mistään lähteistä pystytty löytämään, kun taas ”Pietari Haerkepaeus” on niissä ihan omana itsenään. Kirjailija Onni Palaste on tehnyt kolmiosaisen romaanisarjan Simo Hurtan elämänvaiheisiin perustuen. Jokainen voi kuitenkin ihan itse muodostaa tosiasioiden perusteella oman mielipiteensä Simon Affleckista. Hän otti vastaan kruunun hänelle tarjoaman mahdollisuuden kerätä veroja hallinnassaan olevilta alueilta. Ellei veronkerääjä olisi ollut Affleck, se olisi ollut joku muu, ehkä joku vieläkin hurjempi. Ei ollut Simonin syy, että hän otti vastuun veroalueista juuri huonoimpaan mahdolliseen aikaan, eikä hän voinut laiminlyödä omaa vastuutaan kruunun suuntaan. Miksi verottaja olisi ollut 300 vuotta sitten yhtään sen rakastetumpi kuin tänä päivänä? Hän ehkä joutui käyttämään rankkojakin keinoja uppiniskaisten talonpoikien kanssa, hän ehkä aiheutti perheille lisäkärsimystä vaatiessaan oikeuksiaan mutta ei hänellä ollut varaa hyväntekeväisyyteenkään.

Simonista tiedetään, että hän oli erittäin luotettava, uhrautuva ja rohkea sotilas. Hän ei pelännyt asettaa itseään vaaraan puolustaessaan vastuullaan ollutta rajaa. Hän teki paljon rajakauppaa karjalaisten kanssa ja yritti siltä osin edistää yhteistyötä rajan yli. Tarina kertoo Simonin myös pelastaneen erään koskeen pudonneen tytön. Isän tarjotessa pelastajalle ainoaa lehmäänsä, oli Simon kieltäytynyt ja antanut omasta karjastaan tytölle oman nimikkomuurikin. Voisiko siis olla, että Simon Affleck oli vain vastuunsa, oikeutensa ja velvollisuutensa suoraselkäisesti kantanut mies, joka eleli kruunulta saamillaan isoilla tiluksilla tavallisen kansan mielestä liian leveästi ja eriarvoisesti? Oliko se meidän ihmisten perisynti eli kateus kaiken pahansuopaisuuden aiheuttaja? Oliko hän kookkaana upseerismiehenä houkuttava paikallisten naisten mielestä? Hiipikö tavallisen talon isännän tai pojan mieleen kateus ja mustasukkaisuus omiensa päältä? Joka tapauksessa saamme lukea paljon sepitteitä vihatusta Simo Hurtasta mutta onko hänen todellinen persoonansa rajamaita ansiokkaasti puolustaneena miehenä peittynyt liiallisen loan alle? Mistään alkuperäislähteistä ei nimittäin löydy todisteita Simon Affleckin pahuudesta.

Sotkamon Nuasjärven rantamaiden Turunkorvan pahoja vahinkoja kärsineellä tilalla asui Affleckin jälkeen upseereja kunnes Siikajoella syntynyt, lähes kaikkien Kainuun Merilästen kantaisä, Henrik Meriläinen osti tilan vänrikki Kindmanin leskeltä 5.6.1738 päivätyllä kauppakirjalla. Kauppasumma oli 2200 kuparitaaleria ja vastasi tuona aikana työmiehen 15 vuoden palkkaa. Mistä Henrik sai rahat tilan ostoon, ei ole tiedossa mutta herättää paljon mielenkiintoisia oletuksia. Ilmeisesti Henrik oli nuorena miehenä, 1700-luvun alussa ollut renkinä Turunkorvassa, oletettavasti Affleckin aikaan, ja palasi tutuille viljaville seuduille jäätyään leskeksi 1731. Talon hän hankki uuden puolisonsa Elin Kärnän kanssa. Henrikin ja ensimmäisen vaimon kuudesta lapsesta neljä muutti isänsä luo Turunkorvaan. Meriläisten aika Turunkorvan ökytalossa kesti aina 1800-luvun loppupuolelle saakka.

Vuonna 1858 Turunkorvassa oli viisi taloutta eli ilmeisesti myös viisi eri taloa. Neljässä isäntänä oli Meriläinen, yhdessä Mikkonen. Joku näistä neljästä Meriläisestä on lahjoittanut tuona vuonna metallisen upseerille kuuluneen hopeoidun kaulakilven (artikkelikuvassa) Suomen kansallismuseolle. Kilven kerrottiin kuuluneen Simon Affleckille. Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa, koska kyseisenlainen kaulakilpi on kuulunut 1700-luvun alussa upseerin arvomerkkeihin. Tarkemmin sanottuna ruotsalaisen karoleeniajan luutnantin tai vänrikin arvomerkkeihin. Simon Affleckhan oli luutnantti 1700-luvun alussa ennen ylennystään maamajuriksi. Aivan hyvin kyseinen kaulakilpi on voinut jäädä Turunkorvaan muistuttamaan Affleckin ajoista kunnes Meriläinen luovutti sen museoon. Turunkorvassa asui tosin muitakin upseereja, kuten esimerkiksi Turunkorvan Meriläistä ennen omistanut vänrikki Kindman.

Jos Simon Affleckin elämä kiinnostaa, hyviä lähteitä siihen tutustumiseen löytyy paljon. Lämmin suositukseni Maija Salon kirjalle! Muistakaa kuitenkin, että monessa muussa kirjassa/lähteessä fiktio on peittänyt faktan jo vuosisatoja sitten.

Lähteet:

https://www.kansallismuseo.fi/fi/kuukauden-esineet/2011/kaulasuojus-1700-luvun-alusta

Myllyniemi, Satumaarit. Maaginen aarrekartasto. 2016

Salo, Maija. Affleck -Skottisuku Suomessa. 2016

Sanomalehti Karjalatar 25.1.1902

Siikajoen Meriläiset. Meriläisten sukuseura ry. 2012

Sotkamo – Vuokatin vaarojen pitäjä. 1964

Sotkamon rippi- ja henkikirjat

Pohjois-Pohjanmaan käräjäkirjat

Pielisjärven tuomiokirjat

Wikipedia: hakusanalla Simon Affleck