Abram Jurvelin – esi-isäni Kuhmoniemen lukkarina

Abram Jurvelin syntyi toukokuussa 1801 Utajärven Otravaaran eli Oravan taloon. Hän oli isänsä Utajärven lukkarin Erik Jurvelinin ja tämän toisen vaimon Margeta Roinisen neljäs lapsi. Kaiken kaikkiaan Erikillä oli kahden vaimonsa kanssa tuossa vaiheessa jo 14 lasta ja Abramin jälkeen syntyi vielä kuudestoista. Ensimmäinen vaimo Margeta Pekkala kuoli 11:nnen lapsen synnytykseen ja suuresta lapsiluvusta johtuen Erikin suruaika ensimmäinen vaimon kuoleman jälkeen kesti vain 8 kuukautta. Katraalle oli saatava uusi äitihahmo. Abramin äiti Margeta Roininen kuoli keuhkotautiin pojan ollessa vain 8 vuotta vanha mutta tällä kertaa Erikillä ei ollut niin kiire uuteen avioon. Hän avioitui Walborg Kukkosen kanssa oltuaan leskenä viisi vuotta. Erik Jurvelin toimi Utajärven lukkarina aina hukkumiskuolemaansa, kevääseen 1821 saakka. Kuollessaan hän oli 72-vuotias ja jäänyt leskeksi kolmannen kerran muutama vuosi aiemmin. Utajärven lukkarin pestin peri hänen tuolloin 30-vuotias poikansa Henrik. Henrikin lukkarinura kesti kunnioitettavat 60 vuotta, tosin loppuaikoina ikääntyneen vanhan lukkarin sijaisena oletettavasti toimi hänen poikansa Johan Abram Jurvelin. Jurvelinien suku on todellinen ammattilukkarien suku ja koska Henrik peri isänsä pestin, eikä seudulla ei vapaata lukkarin tointa, suuntasi Abram Erikinpoika katseensa uuteen suuntaan ja se suunta oli idässä Kuhmoniemellä.

Kuhmoniemi kuului Sotkamon seurakuntaan mutta heillä oli jo jonkin aikaa ollut oma hyvin vaatimaton saarnastupa, lähinnä ladon tapainen hökkeli. Vihdoin, kun vuonna 1753 Kuhmoniemestä tuli Sotkamon seurakunnan kappeliseurakunta, asukkaat saivat oman pienen pyhättönsä nykyisestä Kuhmon keskustasta katsoen Kontiolansalmen toiselle puolelle niemelle, jota alun perin asutti Huotarien suku ja jota edelleen kutsutaan Kuhmonniemeksi. Kun Abram Jurvelin saapui Kuhmoniemen kylään, oli vanha kirkko kertaalleen poltettu ja moninaisten kahnausten sekä kiistojen jälkeen uusi kirkko rakentunut nykyiselle paikalleen Kuhmon keskustaan Markkulanmäelle, Pajakkakosken niskaan. Kuhmoniemen pinta-ala oli suuri ja kaukaisimpien kolkkien, erityisesti Lentua peräkylien, asukkaat kokivat kirkkomatkan työlääksi ja aikaa vieväksi, niinpä kirkon palettua poroksi, he käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja kyhäsivät oman kirkon Lentiiraan. Ilman lupaa rakennettiin myös uutta kirkkoa palaneen tilalle Kuhmoniemeen. Tästä siis ne kahnaukset. Lentiiralaiset saivat lopulta pitää oman rukoushuoneensa mutta Kuhmoniemen lähes valmis uusi kirkko oli purettava ja siirrettävä Markkulanmäelle, jossa se vastaanotti kappeliseurakunnan uuden lukkarin Abram Jurvelinin vuonna 1829.

Abram seurasi virassaan Henrik Lillströmiä, joka oli toiminut kappeliseurakunnan lukkarina 26 vuotta. Hänet oli valittu virkaan kuhmoniemeläisten vastustuksesta huolimatta, eikä ollut tästä syystä, ainakaan alkuun, seurakuntalaisten keskuudessa kovinkaan suosittu. Lillströmillä oli römeä ääni ja kerskaileva elämäntyyli. Lukkarin virkataloksi hän rakennutti Teeriniemeen talon, josta sanottiin: ”tosin pieni kaupungiksi mutta liian suuri taloksi”. Lokakuussa 1828 näivetystautiin kuolleen lukkarin Lillströmin taloon ei Abram päässyt leveästi eleskelemään vaan hänelle osoitettiin asumukseksi vaatimaton Kontiolanniemessä sijainnut tönö. Tuskin Utajärven syntymäkoti Oravakaan ylellinen asumus oli ollut mutta kyllä Abram jonkinmoisen kulttuurishokin joutui kokemaan uuden asumuksensa ensi kerran nähdessään. Kuhmoniemeen Abram ei muuttanut joulukuussa 1829 yksin, koska vuoden 1829 syyskuussa Abram oli vihitty Utajärvellä 18-vuotiaan piikatyttö Brita Paavolan kanssa. Kontiolanniemen tönöön syntyivät pariskunnan lapset: Maria, Erik, Abram ja Brita. Vain Clara-tytär syntyi uuteen kotiin Korpisalmen Riihimäen taloon (talo ao. kartan oikea alakulma). Claran elämänlanka oli valitettavan ohut ja hän kuoli köhätautiin vain 11 päivän ikäisenä. Riihimäen talo tarjosi perheelle huomattavasti paremmat oltavat ja väljemmät asuintilat kasvaville lapsille. Riihimäki ei sijainnut aivan kirkon vieressä vaan asumattoman kankaan takana mutta josta kuitenkin Abramilla oli suhteellisen lyhyt työmatka.

Markkulanmäen kirkko on iso ristikirkko, joka valmistui vuonna 1816. Tuolloin ei kellotornia jaksettu vielä rakentaa eikä suurta kirkonkelloa ollut ennen vuotta 1831. Muutaman vuoden Abram siis soitteli seurakuntalaisille Pietarista hankittua pientä, noin 650 kilon painoista, kelloa. Kirkkoherrana oli Abramin Kuhmoniemelle muuton aikaan Jonas Gustaf Högman. Högmanin kirkkoherruuden aikaan muuan Elias Lönnrot kulki mukana kinkerimatkoilla keräten kansantietoutta ja runoja Kalevalaansa varten, jonka käsikirjoituksen viimeisteli Kuhmoniemen pappilassa vuonna 1834. Lukkarin lisäksi seurakuntalaisia palvelivat myös kirkkovahti sekä kirkkoväärti. Kirkkovahdin tehtävät muistuttivat nykyisen suntion tehtäviä, kun taas kirkkoväärti huolehti kirkon tilikirjojen kirjanpidosta. Abramin alkuaikoina kirkkovahtina toimi räätäli Henrik Ravelin ja kirkkoväärtin tehtävistä vastasi virallisesti Korpisalmen Pulkkilan isäntä Henrik Huotari mutta ainakin 1840-luvulla Abram lienee itse huolehtinut kirjanpidosta. Varhaisina aikoina lukkari oli lähinnä vain papin renki mutta Abramin aikoihin lukkarin toimenkuva oli jo melkoisen laaja. Kirkonmenojen, häiden ja hautajaisten sekä rippikoulujen aikaisen veisuun johtamisen ja penkkiin torkahtaneiden herättelyn lisäksi lukkarin vastuulla oli kirkonvartiointi mutta myös lasten opettaminen ja tietenkin se kellonsoitto, joka kuului lukkarin toimenkuvaan Kuhmoniemellä aina vuoteen 1870 saakka. Aiemmalla lukkarilla Lillströmillä oli ollut erillinen ”unilukkari” torkkujien herättelyä varten, on epäselvää jatkuiko sama käytäntö Abramin aikaan vai heiluttiko hän kepakkoa itse. Kirkkovahtina toimi jo mainittu Ravelin. Abramin tärkeimmiksi tehtäviksi siis jäi veisuun johtaminen sekä kulkeminen papin mukana kirkerimatkoilla. Kinkerimatkoilla Abramin tärkein tehtävä oli yrittää opettaa lapsille lukemisen ja kirjoittamisen alkeita. Kirkonkirjoissa on merkintöjä seurakuntalaisten uskonnollisista kyvyistä eli erilaisten rukousten osaamisesta. Näistä merkinnöistä ei voi päätellä sitä, että kyseinen henkilö olisi osannut lukea tai kirjoittaa, usein nämä erilaiset rukoukset ja muu osaaminen, jota kinkereillä kuulusteltiin, perustui ulkoa oppimiseen. Lukkarinkoulua pidettiin vuosittain vain viikon verran ”kirkolla”. Aika oli liian lyhyt lisätäkseen olennaisesti lukemisen tai kirjoittamisen taitoa. Eräänlainen rippikoulukäytäntö alkoi Kuhmoniemellä arviolta 1820-30 luvulla, silloin rippikouluikäiset saivat ennen konfirmaatiota viikon verran opetusta mutta luultavammin tämäkin oli sitä ulkoa oppimista. Ilmeisesti Abram ei pystynyt huolehtimaan opetustehtävistään riittävän hyvin, ehkäpä ajan tai osaamisen puutteen vuoksi, koska hänen tilalleen opetustehtäviin nimettiin räätäli ja kirkkovahti Henrik Ravelin. Ravelinista tuli myös 1840-luvulla Kuhmoniemen ensimmäinen kiertävä lastenopettaja.

Lukkarin asema yhteiskunnassa oli säätyläisten ja tavallisen rahvaan välissä. Kuhmoniemellä säätyläisiä ei liiemmin näkynyt. Säätyläisiä edustivat papit ja valtion virkamiehet, Kuhmoniemellä siis kirkkoherra, kappalainen, nimismies ja veronkantokirjuri. Abram Jurvelinin ja Henrik Ravelinin paikka oli siis esimiesten ja seurakuntalaisten välissä. Abramin palkka oli vuonna 1829 vahvistetun oikeuden mukaan kolme kappaa viljaa (puolet ruosta, puolet ohraa) per savu. Arviolta tuohon aikaan talonsavuja nousi korkeuksiin Kuhmoniemen alueella hieman reilut 400. Lisäksi palkaksi oli määritelty vihkimisestä villalapaset sekä hautajaisveisuusta pieni raha. Palkan lisäksi ns. luontaisetuina lukkarilla oli vapaa kyyti sekä ylläpito kinkerimatkoilla. Rahana saatu korvaus oli siis melkoisen pieni mutta saadun oman tarpeen ylittävän viljan pystyi muuttamaan rahaksi myymällä sen eteenpäin. Villalapasia kertyi vihkimisistä myös yli oman tarpeen (esim. vuonna 1830 34 vihkimistä), toivottavasti niitäkin pystyi vaihtamaan rahaksi mutta ainakaan Jurvelinin perheessä ei sormet lapasten puutteen vuoksi palelleet.

Abram asui perheineen Korpisalmen Riihimäen tilalla vuoteen 1876 saakka, jolloin möi sen seurakunnalle Kuhmoniemen toisen papin virka-asunnoksi 7 000 markan hintaan. Riihimäki ei ollut pieni tila. Pinta-ala oli reilut 350 hehtaaria, josta kasvavaa metsää noin 210 hehtaaria. Hinta tuntuu naurettavan pieneltä, koska se vastaa noin 35 000 euroa mutta tietenkään summia ei voi vertailla ihan noin mustavalkoisesti. Abram muutti Riihimäen myynnin jälkeen Korpisalmen Haatajan Uusitaloon. Tuolloin hänen ja Britan lapsista vanhin eli Maria oli kasvattanut 6 lapsisen perheen Matts Huotarin kanssa Korpisalmen Pernulaan ja nuorin eli Brita Aleksandra ”Santra” asui puolisonsa Lars Heikkisen kanssa Katerman Kulvetvaarassa. Vuonna 1876 Larsin ja Britan perheeseen syntyi neljäs lapsi, isomummoni Maria syntyi 7 vuotta myöhemmin ja kuudes lapsi Lyyti siitä vielä kolmen vuoden päästä. Lyyti ja hieman vanhempi sisarensa Anna kuolivat kuitenkin vauvaikäisinä. Abramin ja Britan lapsista toiseksi vanhin eli poika Erik jäi puolisonsa Caisa Huotarin kanssa muutamaksi vuodeksi vuokralaiseksi Riihimäen talon maille pitäjänapulaisen August Holmströmin muutettua taloon. Sieltä Erik muutti perheineen Korpisalmen Pääkkölään. Erik mainitaan joissain lähteissä nimikkeellä lukkari mutta hänen isänsä hoiti tointa vielä ainakin virallisesti. Vuonna 1875 Erik oli valittu kirkonisännäksi eli kirkkoväärtiksi isänsä luopuessa taloudenpitovastuustaan. Ikä alkoi painaa Abramia ja hän ainakin vähensi työtehtäviään ellei luopunut niistä täysin. Yleensä kirkkoväärtin tehtävään valitun piti antaa 5 000 markan takaus, koska seurakuntalaisten yhteiset varat uskottiin hänen hoitoonsa. Erikin ei takausta tarvinnut kuitenkaan maksaa, koska hänen isäänsä luotettiin ja olihan Erik toiminut jo useamman vuoden kuntakokouksen puheenjohtajana, joka oli myös vastuullinen luottamustoimi. Erikin toimikausi kirkkoväärtinä kesti vuoteen 1881 saakka.

Abramin ja Britan kanssa Korpisalmen Haatajan Uusitaloon muutti heidän nuorempi poikansa Abram Henrik, joka käytti arkielämässä nimeä Heikki. Heikki toimi Kuhmoniemen vuodesta 1863 seurakunnan kirkkovahtina (myöhemmin nimikkeellä suntio) ja unilukkarina. Hän myös tuurasi isäänsä lukkarin tehtävissä tämän viimeisinä vuosina ja kaksi vuotta tämän kuoleman jälkeen ennen seuraavan lukkarin Johan Westerlundin valintaa. Lukkari Abram Jurvelin kuoli 83-vuotiaana vuonna 1885 ilmeisesti sydänkohtaukseen ja hänen vaimonsa Brita eli leskenä vielä 11 vuotta miehensä jälkeen. Myös Heikki toimi kuntakokouksen puheenjohtajana 8 vuoden ajan. Heikki oli avioitunut vuonna 1864 Lentuan Määttälästä kotoisin olleen Walborg Pulkkisen kanssa ja mukana Uusitaloon muuttivat myös heidän viisi lastaan. Heikki toimi suntion tehtävässä kuolemaansa eli vuoteen 1903 saakka, jolloin tehtävän otti vastaan hänen poikansa Josef Abraham eli Juuso. Juuso toimi suntiona vuoteen 1929 saakka, jolloin kuoli 54-vuotiaana maksatautiin. Mitä se sitten tarkoittaakaan? Juuso toimi suntion tehtävän ohessa myös haudankaivajana muutaman vuoden ennen kuolemaansa. Hänen jälkeensä vastuun suntion tehtävistä kerrotaan Kuhmon historia- kirjassa ottaneen hänen poikansa Arvid. Juusolla ei ollut Arvid-nimistä poikaa, hänen vanhin poikansa, ja ainoa eloon jäänyt poika, oli Heikki Aukusti. Arvidilla tarkoitetaan Juuson 15 vuotta nuorempaa veljeä Juho Arvid Jurvelinia, joka syntyi Heikki Jurvelinin ja hänen toisen vaimonsa Maria Heikkisen avioliitossa. Juho Arvid toimi ensin postinkuljettajana ja myöhemmin pääsi suntioksi. Juho Arvid tuomittiin vuonna 1911 kavaltamisesta ja väärennetyn asiakirjan käyttämisestä 9 kuukauden vankeuteen, jonka kärsi Oulun lääninvankilassa. Kansalaisluottamuksen hän menetti alkuperäisen tuomion mukaan kahdeksi vuodeksi mutta päätös kumottiin kesken tuon aikamääreen. Tuomiostaan huolimatta Juho Arvid siis oli seurakunnan ja yhteiskunnan arvostettu jäsen, koska valittiin suntion vastuulliseen tehtävään. Juho Arvid oli Jurvelin-suvun neljäs perättäinen suntio Kuhmoniemen seurakunnassa. Tuolloin suntion tehtäviin kuului lumenluonti kirkon kulkuväyliltä talvisin, kellonsoitto kirkonmenojen yhteydessä sekä kolehtin kerääminen. Haudankaivajana Juho Arvid ei toiminut vaan siihen nimitettiin vuonna 1930 Herman Haverinen.

Näin siirtyi Jurvelinien lukkari-suku Utajärveltä Kuhmoniemen vähäväkiseen kylään. Suku palveli kirkkoa ja seurakuntalaisia useita sukupolvia molemmilla seuduilla, ja suvun jäsenet elivät arvostettuina jäseninä yhteiskunnassa osallistuen myös erilaisiin luottamustoimiin. Abram Jurvelin oli Kuhmoniemen lukkarin toimessaan kunnioitettavat 56 vuotta! Sinä aikana hän ehti nähdä, kokea ja jakaa monen monta surun sekä ilon hetkeä seurakuntalaisia palvellen. Olen etsinyt hänen hautaansa Kuhmon hautausmailta mutta en toistaiseksi ole sitä onnistunut löytämään. Niin valitettavan monet vanhat hautamuistomerkit ovat vuosien saatossa painuneet unholaan, kirjaimet kuluneet sään armoilla tunnistamattomiksi ja ruoste peittänyt metalliset nimilaatat. Jospa vielä sen löytäisin! Haluaisin viivähtää hetken hänen viimeisen leposijansa luona ja kertoa, että minä ainakin tiedän kuka hän oli ja olen kiitollinen siitä, että hän eli. Olen perinyt kellonsoittajan sukunimen (klockringare-klockare-Lukkari) isäni suvulta mutta olen vanhasti kellonsoittajien sukua myös äitini mummon isoisän Abram Jurvelinin kautta.