Nuorempana aina ihmettelin oman sukunimeni omituisuutta mutta en kuitenkaan viitsinyt paneutua aiheeseen sen tarkemmin. Kai silloin oli jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Sitten kun aikuisena, joksi en kai henkisesti koskaan kasvakaan, kiinnostuin perimäni taustasta, tietenkin sukunimen tausta oli se mikä ensimmäisenä piti päästä selvittämään. Tempauduin sukututkimuksen kiehtovaan maailmaan tavoilleni uskollisena täysillä, niin myötä kuin vastoinkäymisissä, eli naimisissa siis ollaan. Ensimmäiset vuodet varovasti raottelin salaisuuden verhoa ja opiskelin jalon harrasteen melko vaikeita ulottuvuuksia. Vasta vuosia harrastaneena tunsin olevani riittävän kypsä ja oppinut ottaakseni sen ison askeleen: ensin ehdollistamaan ja lopulta romuttamaan aikaisemman tutkijan huolella rakentaman ja vuosia totena pidetyn teorian sukumme taustasta. Onneksi tukenani oli kaksi mahtavaa, sukumme ulkopuolista sukututkijaa, jotka avasivat kanssani pari sellaista ”ovea”, joita itse en yksin ehkä olisi osannut avata. Se kuinka varmuus sukumme taustalle ja yhdistäminen oikeisiin esi-isiin käytännössä tapahtui, on ihan oman tarinansa arvoinen.

Jatka lukemista ”Esi-isien jäljillä I – Jacobus Olai, kappalainen ja kirkkoherra ~1550 – ~1615” →