Yksi mielenkiintoisimmista Kainuuseen asettuneista, nykyisin peruskainuulaisista, suvuista on Schroderus-suku. Kainuun rippikirjoissa nimi esiintyy myös muodoissa Roterus, Roteerus. Ensimmäinen suvun edustaja Kainuussa oli vuonna 1679 syntynyt Saloisten Rantsilan kappalaisen poika Johan Pehrinpoika Schroderus. Joissain lähteissä jo Johanin isän Pehrin (Schroderus, Schröderus) kerrotaan olleen Paltamosta kotoisin. Shroderus-suvun alkuperä on herättänyt keskustelua jo vuosikymmeniä. Sukutarinan mukaan kainuulaisen Schroderuksen suvun kantaisä olisi 1600-luvulla Mecklenburgista Saksasta kotoisin oleva Ivar Schröder, joka tuotiin valtionvankina Ruotsista Kajaanin linnaan. Vapauduttuaan vankilasta varakas mies Ivar Shröder olisi tarinan mukaan ostanut Sotkamosta kolme taloa, joista yksi olisi ollut Ylisotkamon Sopalan tila. Valitettavasti tälle tarinalle ei alkuperäislähteistä löydy mitään todistetta. Ivar Shröder nimistä henkilöä ei löydy tili- eikä maakirjoista, ei Sopalan eikä minkään muunkaan sotkamolaisen talon isäntänä. Kaikkea ei toki kirjattu kirjoihin. Oli olemassa syitä, jolloin tila vapautettiin verosta ja jäi kirjaamatta tilikirjoihin mutta Sopalan kohdalla sellainen ei tule kyseeseen. Sopala oli jo tuolloin iso, ei uudisraivattava, tila. Valtion virkamiehet saivat myös työnsä puolesta verovapauksia mutta Ivar tuskin vasta vapautuneena vankina olisi kelvannut sellaiseksi. Pidän siis tarinaa Ivar Schröderin Sopalan omistuksesta epäuskottavana. Lisäksi Sotkamoon suoristuskomissaariksi ja nimismieheksi, ensin Tikkalassa asunut ja myöhemmin Sopalaan muuttanut, Johan Schroderus on melkoisella varmuudella todistettu jo mainitun Rantsilan kappalaisen pojaksi. Siihen viittaa sekin, että vanhin poika, nuorena kuollut, peri isänsä isän nimen Petter ja toiseksi vanhin äitinsä isän nimen Isak. Tuohon aikaan lasten nimeäminen toteutui vanhan nimikäytännön mukaisesti. Sitä mistä Schroderus-suku on alun perin lähtöisin, on mahdotonta varmistaa. Ruotsissa oli tuohon aikaan Schroderus-nimisiä. Esimerkkinä mainittakoon Johan Schroderus (Skreddare, Schröder), 1500-luvun loppupuolella syntynyt ruotsalainen valtiomies, joka toimi mm. Uppsalan yliopiston kanslerina ja nimitettiin vuonna 1624 Tuuterin vapaaherraksi. Hän toimi myös Suomen laamannina. Mahtavan uran perustana lienee ollut se, että hänestä oli tullut nuorena miehenä kruununprinssi Kustaa Aadolfin kotiopettaja ja Kustaa Aadolf halusi valtaistuimelle noustuaan kiittää nimityksillä opettajaansa. Johan Schroderus tunnetaan paremmin myöhemmällä sukunimellään Skytte ja hän oli aikansa merkittävimpiä hallinto- ja virkamiehiä. Hänellä tiedetään olleen veli nimeltä Lars, joka aateloitiin myöhemmin nimellä Skytte af Sätra. Suomessa on myös toiminut 1630-luvulla maanmittari nimeltä Laurentius Schroderus ja jo aiemmin pormestari Lars Schröder. Yhteyksiä Sotkamon Schroderus-sukuun voi toki pohtia mutta aukollisten lähteiden vuoksi asioiden todentaminen on lähes mahdotonta.

Nimismies Johan Schroderuksen asumisjärjestelyt ovat hieman vaikea selkoiset, koska ensimmäisiin rippikirjoihin perhe on merkitty sekä Alasotkamon Tikkalaan, että Ylisotkamon Sopalaan. Molemmathan olivat siihen aikaan virkamiestaloja. Merkintöjen mukaan perhe luultavasti muutti Tikkalasta noin vuonna 1730 Sopalaan. Perheeseen kuului vaimo Magdalena, Sotkamon silloisen kirkkoherran Isak Siniuksen tytär. Magdalenan äiti oli muuten Margareta Cajanus, toisen kainuulaisen mahtisuvun jäsen. Magdalena ja Johan saivat kahdeksan lasta, joista vanhin poika Petter siis kuoli nuorena. Isakista tuli Sotkamon nimismies isänsä jälkeen. Isak toimi myös varamaaviskaalina, lääninviskaalina ja kihlakunnantuomarina. Hän asui Sopalassa ja osti myös Ylisotkamon Rikkolan maat kappalaiselta, myöhemmin vielä Ylisotkamon Okkolan (Waldala) ja Kärnälän. Isak meni naimisiin Sotkamon kappalaisen Joseph Ahllundin Magdalena-tyttären kanssa. Myös tämän Magdalenan äiti kuului Cajanus-sukuun. Isak ja Magdalena saivat yhteensä 9 lasta. Näistä 5 oli poikaa mutta valitettavasti heistä neljä kuoli nuorena, vain isänsä kaima Isak jatkoi Schroderuksen sukua, eivätkä hänenkään lapsensa jääneet Sotkamoon vaan muuttivat isänsä mukana Pyhäjoelle, kun isä-Isak nimitettiin sinne kirkkoherraksi. Johanin ja Magdalenan kolmas poika Johan asui myös perheineen ensin Sopalan mailla mutta muutti sitten Kärnälään Isakin hankittua sen omistukseensa. Hän avioitui kajaanilaisen porvarin Matts Rongenin Brita-tyttären kanssa. Hienosta nimestä huolimatta Matts Rongen oli alun perin ihan tavallinen Ronkainen. Johan ja Brita saivat Sopalassa asuessaan kolme lasta ja Kärnälässä vielä kahdeksan lisää. Johanin ja Magdalenan pojista nuorimmasta eloon jääneestä, Erikistä, tuli lasimestari ja myöhemmin herastuomari. Hän myös edusti Kajaanin tuomiokuntaa Ruotsin valtiopäivillä. Erikin ensimmäinen puoliso Brita Cajana synnytti kolme lasta mutta kuoli jo vuonna 1765, 39-vuotiaana. Leskeksi jäätyään pienten lasten isä avioitui oululaisen Sven Falkenqvistin lesken Helena Arvolanderin kanssa. Helenalla ja Svenillä oli noin 1760 syntynyt Anna Margareta-tytär, joka matkasi äitinsä kanssa Alasotkamon Urpialaan, jossa Erik lapsineen tuolloin asui. Erik ja Helena saivat vielä kolme lasta. Vanhin Erikin ja Britan pojista oli Alexander, joka jatkoi suvun nimismies perinnettä Muhoksella, myöhemmin hänet nimitettiin Kajaanin lääninviskaaliksi. Kajaanissa häntä syytettiin ilmeisesti vuonna 1801 luvattomasta viinan anniskelemisesta sekä siitä, että markkinoiden aikaan piti kodissaan korttien ja muiden pelien harjoittajia. Viskaalin toimessa toimi Kajaanissa myöhemmin myös Alexanderin vävy Fredrik Basilier. Alexanderin ja vaimonsa Hedvig Ravanderin kahdesta lapsesta toinen, poika Erik Anders, kuoli Muhoksella pian syntymänsä jälkeen vuonna 1788. Aikaisempina vuosisatoina Helenan Anna-tyttären avioliittoa Erikin pojan eli velipuolensa Johan Isaacin kanssa ei olisi katsottu hyvällä, se olisi jopa saattanut koitua tuomarin edessä nuorenparin kohtaloksi mutta 1700-luvun lopulla se tuskin aiheutti juoruilua kummempaa. Tuleva herastuomari ja valtiopäivämies (edusti Kajaanin tuomiokuntaa Norrköpingin valtiopäivillä vuonna 1800) Johan Isaac meni siis naimisiin samassa taloudessa kasvaneen sisarpuolensa Annan kanssa, ja he saivat yhdessä Urpialan tanhuville kirmaamaan 9 lasta. Johan Isaac ja Anna ovat monen sotkamolaisen Schroderuksen esivanhempia ja linkittyvät mm. myös Lukkari-sukuun poikansa Erikin kautta. Toki jo Johan Isaacin sisar Helena linkittyy Lukkareihin naituaan Alasotkamon Itäniemen Henrik Lukkarin vuonna 1794. Myös Erikin ja Helena Arvolanderin yhteinen poika eli Johan Isaacin velipuoli Erik jatkoi Schroderus-sukua Sotkamossa. Myös Kärnälän Johan Schroderuksen ja Brita Rongenin kaksi poikaa jatkoivat Schroderusten sukua Sotkamossa. Edellä mainittujen Sotkamossa vaikuttaneiden Schroderusten naispuoliset lapset avioituivat kainuulaisiin talonpoikaissukuihin, ja säätyläissukuna 1700-luvun alussa Sotkamoon saapunut Schroderus-suku pikkuhiljaa talonpoikaistui.

Kruununvouti G.Enwald on artikkelisarjassaan: Vanhimpia kainuulaisia virkamiessukuja, käsitellyt hyvinkin tarkasti ja yksityiskohtaisesti sukutietoja melko vanhojenkin tietojen osalta. 1900-luvun alussa Enwaldin lähteet ovat olleet nykypäivää vaikeammin saavutettavissa, joten hän todellakin on paneutunut asiaan aikaa uhraten. Valitettavasti tuohon aikaan, nyt jo mahdollisesti korjatut, virheet aikansa sukututkijoiden tutkimuksissa ja muistiinpanoissa ovat siirtyneet myös Enwaldin artikkeleihin. paljon on myös sadan vuoden aikana löydetty uusia, Enwaldin tutkimuksia rikastuttavia tietoja sekä myös varmennettu vielä tuolloin epävarmoina pidettyjä tietoja. Elfving-suvun tiedot olivat vielä artikkelin julkaisemisen aikaan vuonna 1932 Enwaldille epäselvät mutta nykytutkijat ovat selvittäneet sitäkin asiaa.

Ensimmäinen Elfving-sukuinen Kainuussa lienee ollut Kajaanin kihlakunnan kruununvoutina vuodesta 1786 työskennellyt Jacob Jacobinpoika Elfving. Elfving-sukuja on Suomessa ilmeisesti useita tai ainakaan heidän yhteistä esi-isäänsä ei ole varmuudella pystytty jäljittämään. Uudessakaarlepyyssä Elfving-suku syntyi, kun erään raatimiehen opintielle lähteet pojat ottivat käyttöönsä ensin nimen Neostadius eli latinalaistivat kotikaupunkinsa nimen. Yksi näistä pojista oli tuleva Uudenkaarlepyyn pormestari Henrik, joka otti sitten myöhemmin käyttöönsä kaupungin ohi virtaavan joen (elf) mukaisesti nimen Elfving. Kajaaniin tullut Jacob Jacobinpoika oli kuitenkin kotoisin länsirannikolta, Kokkolan naapurista, Lohtajalta, eikä yhtyettä Uudenkaarlepyyn Elfvingeihin ole pystytty varmistamaan, vaikka jonkinmoinen sukutieto asiasta onkin. Jacobin isä, Jacob hänkin, toimi Lohtajan piirin kirjurina ja Jacobin äiti oli Paltamon kappalaisen Anders Cajanuksen tytär Maria. Maria ja Jacob saivat 7 lasta, joista ainakin kaksi kuoli pieninä ja joista nuorimmaisen eli tytär Marian synnytykseen Maria äiti menehtyi. Jacob meni leskenä naimisiin Helena Soreuksen (joissain lähteissä Sorola) kanssa ja heille syntyi vielä ainakin neljä lasta lisää. Lasten lukumäärästä ei Lohtajan tietojen osalta voi olla täysin varma, koska merkinnät lähteissä ovat melko puutteellisia. Poika Jacob toimi kirjurina Kruunupyyssä vielä vuonna 1759 mutta muutti Kajaaniin saman vuoden lopulla. Hän peri Kajaanin henkikirjurin viran tulevan vaimonsa, leski Maria Strömmerin, edesmenneeltä puolisolta Anders Liljerothilta. Jacob peri siis viran, että vaimon. Marian ja Andersin ensimmäinen lapsi, Matias, oli syntynyt vuonna 1757 ja toinen lapsi oli kuollut tammikuussa 1760 kastamatta, isä Anders kuoli pari kuukautta myöhemmin. Jacob Elfving vihittiin Maria Strömmerin kanssa tammikuussa 1761 ensimmäisen lapsen ollessa jo tulossa. Esiaviollisesta suhteesta Jacob joutui maksamaan jopa sakkoja. Jacob ja Maria saivat kuusi lasta, joista Adam kuoli kolmevuotiaana sydänkouristuksiin, mahdollisesti jokin synnynnäinen sydänsairaus tai epilepsia ja Maria hukkui 9-vuotiaana. Jacob kuoli johonkin keuhkosairauteen vuonna 1785 vähän päälle viisikymppisenä.

Kainuulaisittain merkittävämpi virkamiespersoona lienee kuitenkin ollut Jacobin ja Marian toiseksi vanhin poika, vuonna 1764 syntynyt Daniel, josta tuli Kajaanin kihlakunnan kruununvouti isänsä jälkeen. Vuonna 1788 Daniel Elfving vihittiin Kajaanin pormestarin, tuomari Christer Castrenin Magdalena-tyttären kanssa. Heille syntyi vuonna 1789 Carl Adam niminen poika, josta myöhemmin tuli Ristijärven ja Sotkamon nimismies. Magdalena kuolee jo vuonna 1791, vain 21-vuotiaana. Vain muutaman kuukauden päästä ensimmäisen vaimonsa kuolemasta vuonna 1791 Daniel avioituu Anna Elisabeth Planmanin kanssa. Annan isä oli Kajaanin pataljoonan majuri Petter Planman ja äiti Magdalena Isakintytär Schroderus. Tästä Danielin ja Annan liitosta syntyy 7 lasta, joista kolme Ylisotkamon Sopalaan. Daniel Elfving oli jo vuonna 1796 ostanut vaimonsa Annan isoisältä Isak Schroderukselta Sopalan tilan. Sopalan kauppahinta oli 1277 riksiä, joka oli huima ja vastasi noin seitsemän tavallisen talon hintaa. Vuonna 1807 Sopalan hinnaksi arvioitiin 1670 riksiä, joka oli kolme kertaa silloisen pappilan arvo. Daniel ei siis ollut tyhjätasku ja oli onnistunut avioitumaankin sopivasti. Elfvingien aika Sopalassa kuitenkin päättyi kruununvouti Daniel Elfvingin kuolemaan vuonna 1827. Danielin ja Annan lapsista Wilhelm Leopoldista tuli ammattilukkari Paltamoon ja hän meni naimisiin hiisijärveläisen Maria Härkösen kanssa. Wilhelm Leopoldin ja Maria kahdeksasta ainakin kolme kuoli pienenä. Itse Wilhelm kuoli jo vuonna 1842 ja lapsista ainakin kaksi lähti nuorena Ouluun. Oulussa Wilhelmin ja Marian poika Karl Adolf oli merimiehenä ja avioitui Sofia Jaaran kanssa. Karl Adolfin ja vaimonsa kahdeksasta lapsestan jopa neljä oli kuuromykkiä ja tytär Elisabet Elfving kunnostautui kuuromykkien opettaja. Hän ansaitsisi kokonaan oman artikkelinsa. Danielin ja Annan tytär Ewa Lovisa nai kajaanilaisen postimestari Montgoreryn, Axel ahkeroi Vaasan hovioikeuden auskultanttina, Ulrica Elisabetin puoliso oli Kajaanin pormestari Anders Durchman ja vanhin tytär Maria nai leskimies Johan Jokelinin (Jokelainen), joka oli ammatiltaan hatuntekijä, raatimies sekä vankilan vartijamestari Kajaanissa.

Danielin sisaruksista mainittakoon vielä Eva, joka oli naimisissa Sotkamon nimismiehen, toimitusvoudin Johan Cajanuksen kanssa ja asui Ylisotkamon Hyttilässä sekä naimaton Adam Richard, joka oli vt.kruununvoutina Paltamossa. Edellä mainittujen Daniel Elfvingin sisarusten ja lasten kautta jatkui Elfvingien suku Kainuussa.

Enwaldin artikellissa oli mainittu vielä pari muutakin virkamiessukua mutta jätin ne tällä kertaa käsittelemättä sukujen Kainuussa vaikuttaneiden jäsenten vähyyden vuoksi. Enwaldin Kainuun Sanomissa vuonna 1932 julkaistu artikkelisarja toimi siis tämän kolmiosaisen Kainuussa vaikuttaneiden pappis- ja virkamiessukujen innoittajana mutta kuten jo aiemmin totesin, en halunnut hyödyntää Enwaldin kirjaamia tietoja, koska niissä oli jonkin verran virheitä, osa tiedoista oli vuosikymmenten saatossa täydentynyt ja jääräpäänä halusin käyttää omia tutkimuksiani, koska luotan niihin enemmän ihan jo sen vuoksi, että tekniikka mahdollistaa monipuolisemman tutkimuksen kuin lähes 100 vuotta sitten.

Osa 3:n lähteinä:

Autio, Veli-Matti: Elfving. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 26.10.2022)
Wilmi, Jorma. Laulumaa, Vesa. Sotkamon historia. Sotkamon historia seura, 1997
Kirkon- ja henkikirjat