Lukkari- ja Lukkarinen-sukuiset Suomessa

Lukkari- ja Lukkarinen-sukuiset Suomessa

Varhaiset Lukkarit ja Lukkariset

Savon seuduilla, jossa sukunimestä esiintyy muoto Lukkarinen, sukunimeen laitettiin yleisesti pääte –nen, joten alkuperäisempi muoto nimestä lienee se lyhyempi. Tästä voidaan tietenkin olla ainakin kahta eri mieltä. Sitä, kuinka moni noista eri historiallisten lähteiden mainitsemista Lukkari- sukunimen erimuodon omaavista on todella sukua keskenään ja kuinka monta kertaa henkilö sai sukunimensä ammattinsa mukaan, ei kukaan voi sanoa varmaksi. Valitettavasti on myös mahdotonta kertoa kuka Lukkari- nimisistä on kenenkin esi-isä, tiedot ovat sen verran hajanaisia myöhäiskeskiajalla. Varhaisin tieto Lukkari- nimestä on Reijo Lukkarisen (Lukkari- Lukkarinen suku Suomessa vuosina 1400- 1900) sekä Aulis Tenkasen (Tennilän, Raision, Kallialan, Savon ja Viipurin Karjalan keskiaikaisista Lukkareista) mukaan Turun Mustasta kirjasta vuodelta 1416, jolloin Raision Kuloisten kylässä esiintyy Nicolaus Klockare – lukkari – vanhan kellonsoittajan virkanimikkeellä. Kirkon ylin johtaja eli Vatikaanin Paavi määritteli toimenkuvan jo myöhäiskeskiaikaiselle lukkarille (myöhäiskeskiajan katsotaan kestäneen 1300- luvun puolesta välistä aina 1500- luvulle saakka). Tuon toimenkuvan mukaan lukkarin toimenkuva oli hyvinkin monipuolinen. Hommana oli kirkkoherran seuraamisesta pappeinkokouksiin ja pitäjiin saunan lämmitykseen ja vihtojan hankkimiseen. Pitipä välissä ajaa kirkkoherran viljatkin mutta kyllä kelloakin piti soittaa virkanimikkeen alkuperäisen tarkotuksen mukaisesti.

Aulis Tenkasen mukaan Tennilän hallintopitäjässä 10.2.1459 pidettyjen (1), mm. Tennilän kylän piirirajaa käsittelevien verokäräjien yhtenä kahdestatoista lautamiehestä mainitaan ”Lucas Lukari Keikiläst”. Keikilä-Käikälän talo sijaitsi nykyisen Hämeenkosken, entisen Koski H.I.:n, kunnan alueella, noin kilometrin päässä Kosken kylän keskustasta. Käikälän neljänneskunta piti sisällään vuoden 1539 maakirjan mukaan 13 kylää, mm. Käikälän ja Kosken kylät. Kosken kylässä sijaitsi vanha pakanallinen palvontatila, joka kristinuskon tullessa Hämeeseen joutui kirkon haltuun. Koski on vuonna 1407 mainittu oikeuspitäjänä; keskiaikaisen kirkon on arveltu sijainneen juuri tällä tilalla. (2) Jos siis paikkakunnalla on ollut kirkko, on kirkkoon tarvittu myös lukkari. Lucas saattaa hyvinkin olla kyseisen ammatin edustaja.

Jo keskiajalla kirkonkellojen soittajasta käytettiin ruotsinkielellä nimitystä klockringare, josta pian muodostui lyhennös klockare ja tästä suomenkielinen muunnos lukkari. Katolisena aikana lukkari oli Ruotsissa ja siihen kuuluneessa osassa maatamme alun perin yleensä alemman asteen vihkimyksen saanut henkilö, papin lähinnä liturginen avustaja, joka myös soitti kelloja, avasi ja sulki kirkon ovet sekä vastasi kirkon ja sen irtaimiston hoidosta; esimerkiksi Turun tuomiokirkon lukkarilla saattoi olla tällainen vihkimys (3) , vaikkei tuomiokirkon kirkkolaki sitä enää 1470-luvulla vaatinutkaan (4). Päätellen siitä, että Lucas Lukari oli maallikkojäsenistöstä koostuvan käräjälautakunnan jäsen, hän ei kuitenkaan kuulunut hengelliseen säätyyn. Koska hän esiintyi lautamiehenä nimenomaan kylien välistä rajaa koskevassa asiassa, on ilmeistä, että hän kuului Tennilän pitäjän arvostettuihin, vähintään kohtalaisen varakkaisiin talonpoikiin. Maaseudulla oli viimeistään 1400-luvun puolivälistä keskiajalla tavallista, että lukkarin tehtäviä hoiti omassa talossaan asuva talonpoika, jonka osallistuminen liturgiaan jäi taidoista riippuen vähäiseksi tai kokonaan pois; sen sijaan hänen oli kellojen soiton ja kirkonvartijan tehtävien lisäksi yhdessä mahdollisen vaimonsa kanssa avustettava pappia taloudenhoidossa (5). Sellaisilla paikkakunnilla, joilla sijaitsi vain ns. seutukirkko, kappeli- eli kyläkirkko tai ”ratsukirkko” ilman omaa pysyvää pappia, lukkarin tärkeänä tehtävänä oli myös huolehtia pappien vierailuun liittyvästä majoituksesta ja kestityksestä. Voionmaa (6) mainitsee Kosken yhtenä esimerkkinä juuri sellaisesta kirkosta, johon liittyi erityinen lukkarin palkkatalo. Lisäksi hän mainitsee ainakin viisi vastaavaa esimerkkiä muualta: Uudenkirkon (myöh. Kalanti) Kodialan, Lemun, Karjalohjan, Nurmijärven ja Lopen.

Savosta esim. Kerisalo nykyisessä Joroisten kunnassa voidaan mainita esimerkkinä paikkakunnasta, jolla on saattanut keskiajan lopulla sijaita rukoushuone. Siihen viittaisi vuoden 1561 verollepanomaakirjassa Keriharjun neljänneskunnassa tiluksen nimi Kirkonkangas (myöh. Kerisalo n:o 14:n tiluksia). Samasta neljänneskunnasta on jo vuoden 1541 verokirjaan kirjattu Pekka, Tahvo ja Olli Lukkarinen (7), joiden esi-isällä on saattanut olla jotain tekemistä Keriharjun rukoushuoneen talonpoikaislukkarin kanssa – ellei sukunimellä sitten ollut jonkinlaista yhteyttä Viipuriin, Jääskeen, Sääminkiin, Juvalle tai Mikkeliin keskiajalla rakennetun katolisen kirkon lukkariin.

Myös Kangasniemen kunnan alueella olisi perimätiedon mukaan ollut pieni rukoushuone samalla harjulla, jonne kirkkokin rakennettiin (8). Tällaista käsitystä näyttäisi ensi silmäyksellä tukevan myös se, että Lukkarisen Lauri ja Pekka esiintyvät paikkakunnalla jo vuoden 1541 verokirjassa (9) . Mutta kun he myöhempien verokirjojen valossa eivät näytä olleen veljeksiä, sukunimi lienee syntynyt jo niin varhain, että paikkakunnalla tuskin oli vielä silloin riittävää väestöpohjaa rukoushuoneelle ja sen lukkarille. Sen vuoksi on uskottavampaa, että Kangasniemen Lukkariset ovat, kuten valtaosa pitäjän alkuperäisestä väestöstä, lähtöisin Savilahden kirkkopitäjän eli nykyisen Mikkelin ja mahdollisesti Viipuri-Jääsken suunnalta ja saaneet nimensä suku- tms. yhteydestä katolisen kirkon lukkariin.

Kallialan (myöh. Tyrvää) seurakunnan kirkontileihin (10) on viimeistään 1468 kirjattu Kallialan kylästä mm. Juha Lukkari (johan clockare), jaksolla n. 1468- 1488 Kallialan kylästä mm. Pietari lukkari (Peder, Petrus, clockare, clokkare, klockare, luccari, lukkari), jaksolla n. 1468- 1490 Lauri lukkari (samalle riville kuin Peder luccari Laurens frater eli veli, Lauri clockare, luccari, lukkari, ). V. 1490 mainitaan Olli lukkari (olaff luccari) sekä 1516 Jussi lukkari (ions clockare) ja Jaakko lukkari (iacob lwckarj). Heidän perhesuhteistaan ei ole merkintöjä, ei myöskään heidän isästään. (11)

Siinäpä pläjäys alkuperäislähteistä löytyvistä varhaisista viittauksista lukkarin ammattia harjoittaneisiin, joista osa on saattanut siirtää lisänimensä sukunimikäyttöön. Suomen nykyisten Lukkari-Lukkarinen- sukuisten taustat on kyetty selvittämään 1500-1600-luvuille alkuperäislähteistä varmuudella mutta aikaan ennen sitä on lähes mahdotonta tehdä luotettavia johtopäätelmiä. Genetiikka on tuonut hieman apua näihin mahdottomilta tuntuviin päätelmiin. Geneettisen sukututkimuksen, eli yhdistämällä perinteinen sukututkimus geenitutkimukseen, avulla pystytään vähintäänkin poissulkemaan sukulaisuuksia mutta myös kytkemään sukuja toisiinsa. Lukkarinen-Lukkari sukuseuran teettämien geenitestien avulla tiedetään nyt varmuudella, että kaikki Lukkari- tai Lukkarinen- sukuiset eivät ole toisilleen läheistä sukua eli eivät ole lähtöisin samasta noissa varhaisissa lähteissä mainitusta ammattilukkareista. Lukkari-sukuja on Suomessa kolme, joista kaikilla on oma ammattilukkarinsa nimen antajana. Savon Lukkarinen-sukujen haaratkaan eivät kaikki ole yhdistettävissä toisiinsa, ei ainakaan kirjallisten lähteiden ajalta. Ammattilukkareista nimensä saaneita sukuja on voinut aikojen saatossa olla useitakin mutta näistä osa on kuollut mahdollisesti sukupuuttoon ja osa vaihtanut matkan varrella nimensä johonkin toiseen, lännessä kun se on ollut ihan yleinen tapa. Jätän Lukkariset rauhaan, heidän sukujuuristaan on tehty jo kahden sukuhaaran osalta omat sukukirjansa. Sotkamon Lukkareistakin on jo kirja ja olen täällä blogissani kertoillut paljonkin sen suvun varhaisista vaiheista mutta kahden muun Lukkari-suvun tausta on vielä kirjoittamatta ja niihin palaan blogissani piakkoin.

 

Viitteet lähteisiin:

[1] Hausen 1881- 1883,29

[2] Voionmaa 1924,69. 

[3] Otavan Iso Tietosanakirja, hakusana kanttori

[4] Suvanto 1995,198. 

[5] Pirinen 1991,161Jalkanen 1986,1-3.

[6]  Voionmaa 1924, 69- 70,96- 97 sekä 1924,8- 9,24,41,54,65. 

[7] Grotenfelt 1931,18,342,355,375,501; Soininen 1952,54, 

[8] Laitinen 1875,3.

[9] VA 6133,45, Pirinen 1982,787, Manninen 1953,72.

[10] Hausen 1881- 1883 

[11] Ojansuu 1914,33; BFH:n sivulta 362 löytyvän vuosimerkinnän 1511 tulkinta teoksessa Suvanto 1973,341.

 

Lähteet:

Grotenfelt, N. Karl, 1931: Joroinen I.
Hausen, Reinhold 1881-1883: Bidrag till Finlands historia I (BFH).
Hausen, Reinhold (toim.) 1890: Registrum Ecclesiae Aboensis eller Åbo Domkyrkas Svartbok.
Jalkanen, Kaarlo 1986: Lukkarin- ja urkurinvirka Suomessa 1721-1809.
Jurva, Aura 1942: Kosken pitäjän vaiheita.                                                                     
Laitinen, H. 1875: Kertomus Kangasniemen pitäjästä Mikkelin läänissä.            Lukkarinen, Reijo. Lukkari-Lukkarinen suku Suomessa vuosina 1400-1900                Manninen, Antero 1953: Kangasniemen historia I.
Ojansuu, Heikki 1914: Kallialan seurakunnan keskiaikaiset kirkontilit vv. 1469-1524. Kielellisiä huomioita ja nimiluettelo.
Otavan Iso Tietosanakirja 1962.                                                                                            Pirinen, Kauko 1982: Savon historia II.1.
Pirinen, Kauko 1991: Suomen kirkon historia I.
Soininen, Arvo M. 1952: Rantasalmen historia
Suvanto, Seppo 1973: Satakunnan historia III.
Suvanto, Seppo 1995: Yksilö myöhäiskeskiajan talonpoikaisyhteiskunnassa.        Tenkanen, Aulis. Tennilän, Raision, Kallialan, Savon ja Viipurin Karjalan keskiaikaisista Lukkareista                                                                                                                                         VA 6133: Savon verokirja vuodelta 1541, mikrofilmi ES 941. Kansallisarkisto.
Voionmaa, Väinö 1924: Keskiaikaisten maaseutukirkkojemme maanomistukset.